Aamuheräämisiä paniikissa, mikä tuota pentua vaivaa??!!??
Pari viikkoa on herännyt parkumalla, suoraa huutoa.
Nukkunut puoli vuotta kaksitoista tuntia, kahdeksasta kahdeksaan. Illalla menee edelleen nukkumaan samaan aikaan.
Alkoi heräillä vähän ennen kahdeksaa ja parkui täyttä kurkkkua. Sitten puoli kahdeksalta muutamana aamuna, suoraa huutoa. Sitten seitsemältä, suoraa huutoa viikon verran. Eilen puoli seitsemältä, parkuu, parkuu, parkuu. Tänään vähän ennen kuutta, suoraa huutoa.
Huomenna herätään varmaan sitten viideltä...Mikä v***...vattu siinä on pitää herätä huutamaan? Aikaisemmat herätyksetkin vielä sulattaisin jos tuo pentu, 11kk, jaksaisi vaan herätä juttelemaan ihan itsekseen niin kuin niin pitkään tätä ennenkin. Kivasti verenpaine ja sydämen syke piikkiin heti aamusta...
Kommentit (12)
ihmispennusta, niin kyseessä voi olla ns. kauhukohtaukset. Meillä oli joskus.
Unentarve on vähentynyt näköjään.
Kävi mielessän että saattaa olla unentarve vähentynyt. Mutta parissa viikossa kaksi tuntia pois yöunista? Ja ilmoittaa siitä aamulla huutamalla niin lujaa kuin lähtee?
Mistä kauhukohtaukset johtuu?
Ap
mutta meillä lapsi heräsi vaikka keskellä yötä paniikinomaiseen huutoon, sitä ei meinaa saada millään rauhoittumaan. Samoihin aikoihin luin juuri jostain lehdestä (ehkä perhelehti, siitä on jo aikaa?) noista kohtauksista ja niihin tosiaan kuuluu se että herää siihen kauheaan huutamiseen, ei mikään perus känkkäränkkä siis.
Laiska nyt olen, mutta en katsonut löytyykö googlesta mitään.
Meillä ainakin lapsilla unirytmit muuttuneet moneen kertaan ensimmäisen kahden vuoden aikana. Nyt juuri kuopuksen kanssa olen heränyt joka ikinen aamu klo:5 viimeiset 2kk. Tätä se vaan on. Sillä kestää kun tietää että se tulee varmasti taas jossain vaiheessa muuttumaan. Saattaa olla kauhukohtauksia tai sitten hampaita tai se että motoriikka kehittyy kovaa vahtia tuossa iässä tai sitten se nyt vaan tekee tällä hetkellä noin. Koita nyt vaan ottaa rennosti sillä jos sinä olet ihan pinnana koko ajan on varmasti vauvakin.
käsittääkseni hieman vanhemmille. Meillä niitä on ollut parivuotiaasta tonne 6-vuotiaaksi silloin tällöin. Lapsi ei herää lainkaan, huutaa vain. Silloin ei saa koskea lapseen, ettei kohtaus pahene eikä saa herättää. Pitää kotita vain puhua rauhallisesti, niin uni jatkuu jossain vaiheessa.
Minusta tuo ei kuulosta kauhukohtaukselta, olisiko lapsella maha kipeä aamuisin tai jotain muuta kipua, joka pistää itkemään? Häntä voi myös pelottaa, koska aamuseitsemältä on vielä täysin pimeää?
Syyt voi olla ihan mitä vaan, nälkä, huono olo, turvattomuuden tunne, ihan mitä vaan. Iän myötä menee ohi.
Voisitko kokeilla viedä lapsosen vessaan?
Lapsesi on tähän saakka "luullut", että sinä ja hän olette jotenkin yhtä ja samaa. Nyt hän lähestyy vuoden ikää ja on ymmärtänyt, että te olettekin kaksi eri henkilöä. Veikkaan, että hänellä on tähän liittyvä eroahdistuskausi. Hän ei millään haluaisi jättää sinua silmistään ja aamulla herää paniikissa, että onko äiti nyt jättänyt hänet. Suosittelisin, että yrität ymmärtää häntä ja tätä tärkeää kehitysvaihetta. Mitään ihmeellistä ei ole tarvinnut tapahtua etkä ole toiminut varmasti mitenkään väärin. Tuo herääminen ja kiljuminen kertoo siitä, että lapsesi kehittyy normaalisti ja hän reagoi juuri niin kuin ikäisensä yleensä reagoivat.
Meillä on kolme lasta ja kaikilla on ollut samanlainen tapa heräillä 11kk-1v2 kk välillä. Itse olen mennyt heti lapsen luokse ja ottanut kainaloon mutta määrätietoisesti kertonut, että nyt vielä jatketaan unia. On toiminut ja välillä ei.
kiljuen ja huutaen ja vihaisena. En tiedä miksi. Nyt pari vkoa tätä tehnyt. Aiammin heräsi iloisena ja nauravaisena.
Onhan tuo harmittava muutos.
Mutta siis puhun aamuheräämisestä,yön nukkuu kuin tukki. Klo 21-08. Ja sitten alkaa kiljumaan.
eroahdistusta(?) on ollut ilmassa muutenkin, vessaan EI saa mennä yksin...Sitähän se taitaa sitten olla. Pari viikkoa ollut ihan kauhea hätä jos äiti häviää kulman taa, nyt on pari päivää sietänyt jo vähän paremmin äidin "häviämisen".
Yöt kyllä nukkuu ihan ok, iltaisin ollut vähän ongelmia nukkumaan menon kanssa, pitkästä aikaa, lienee samaa perua.
Ja ihan rennosti osaan ottaa, kiitos vaan neuvoista. Kyllä siinä kellä tahansa sydän loikkaa kurkkuun kun aamuherätys tulee lohduttomana ja kovana parkuna?..Ei se automaattisesti tarkoita että olisin koko ajan pinna kireällä.
Ap
että onko kyse koirasta vai lapsesta.Vasta loppu tekstistä.Unentarve on vähentynyt näköjään.