Halla-aho on suurin häviäjä taktisessa äänestämisessä ja ylipäänsä

Halla-ahoa inhotaan eniten eli kansan enemmistö äänestäisi toisella kierroksella mieluiten ketä tahansa muuta kuin Halla-ahoa. Tästä seuraa että hän ei voi tulla valituksi ja siten varmistaa että toisen kierroksen vastaehdokas on varma presidentti. Koska Halla-ahon rooli on täten vain kuluttaa happea ja avustaa paras tai toiseksi paras punaista mattoa myöten linnan isännyyteen, taktisesti äänestävät eivät hänelle ääntään anna. Ei vaikka muuten kannattaisivat häntä. Halla-ahon äänestäminen kun menee suoraan muulle ehdokkaalle kärkikaksikossa ja jos Halla-aho on siellä niin riski toisen olemiseen epäsuotuisin vaihtoehto on suurin. Kaksi muuta toka kierroksella antaa paremman mahdollisuuden että edes toinen on siedettävä tai oma suosikki.

Vastaavasti muut kärkiehdokkaat toivovat että Halla-aho pääsisi toiselle kierrokselle heidän kanssaan, koska se turvaa helpon voiton.

Stubille ja Haavistolle heidän keskinäinen toka kierros on todennäköinen ja kohtalaisen siedettävä. Kummallakin realistinen mahis voittaa.

Rehn toisella kierroksella on taas vahva ketä vaan muuta vastaan. Hän on enemmistölle vähintään siedettävä tai toivottava ehdokas vaikka ykkössuosikki olisikin joku muu. Kaikista kärkityypeistä muita aina inhotaan enemmän. Siksi kärkiehdokkaat tukijoineen pelkäävät eniten Rehnin nousua.