Lue keskustelun säännöt.
Ystäväpariskunnat haluavat viettää aikaa yhdessä minun ja mieheni kanssa - miestäni ei kiinnosta
14.01.2024 |
Ollaan kolmikymppisiä ja lähes kaikilla ystävillämme on ihan pieniä lapsia. Ystäväni haluavat kyläillä luonamme koko perheen voimin, koska haluavat ymmärrettävästi viettää aikaa samalla oman perheensä kanssa, arkipäivät kun menevät töissä. Osa ystävistä asuu niin kaukana, että haluaisivat olla meillä myös yötä.
Mieheni sen sijaan ei halua viettää aikaa näiden minun ystäväpariskuntieni kanssa, vaikka puhutaan vain parista viikonlopusta vuodessa, kun joku tulisi kylään yhdeksi yöksi. Myöskään päivävierailut eivät kiinnosta miestäni, mutta niihin hän suostuu pari kertaa vuodessa. Hänen ystäviään perheineen näemme kyllä, mutta omat ystäväni miehineen ja lapsineen eivät ole meille tervetulleita. Mies ei kuulemma "saa mitään irti" minun ystävistäni, koska he eivät ole yhtä hauskoja kuin hänen ystävänsä.
Olemme vaihtaneet paikkakuntaa pari kertaa ja emme tunne uudelta paikkakunnalta kovin monia, joten nämä vanhat kaukana asuvat ystävät ovat tärkeitä minulle. Mieheni puolestaan ei kaipaa seuraa kovin usein.
Kunnioitan mieheni tarvetta viettää aikaansa miten haluaa, mutta kiinnostaisi kuulla onko jollain muulla samaa tilannetta ja miten olette kommunikoineet asian ystävillenne, jotka haluavat kyläillä? Pelkään, että menetän ystäväni jos aina vaan sanon ei, enkä tiedä miten voin selittää asian loukkaamatta heitä. Tuntuu myös törkeälle itse mennä heidän nurkkiinsa kutsumatta heitä koskaan vastavierailulle. Hotelleihin ei meillä kellään ole varaa.
Haaveilen elämästä, johon kuuluisi paljon enemmän sosiaalisuutta ja kyläilyä puolin ja toisin, kuten omassa lapsuudenperheessäni. Toisaalta mieheni on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, joten pitääkö vain hyväksyä, että kaikkea ei voi saada?
Kommentit (15)
Sinä et ole miehellesi se tärkein ja rakkain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä, miten sanoisit saman parilla virkkeellä.
Exäni oli juuri tuollainen, joka ei viitsinyt olla edes kohtelias minun sukulaisilleni tai ystävilleni. Hänen sukuaan ja ystäviään nähtiin usein ja paljon, mutta kaikki minun puoleltani oli jotenkin "huonompaa". Kyseessä vaikutti olevan ihan joku periaatekysymys.
Jossain vaiheessa sain tarpeekseni siitä, että hänen kanssaan ei voinut koskaan osallistua pariskuntana mihinkään minun ystävieni juhliin tai illanistujaisiin ja jouduin suorastaan häpeämään hänen puolestaan. Oli siis tahallaan moukka jos osallistui johonkin.
Vaihtamalla parani. Nykyisellä miehelläni on erinomaiset sosiaaliset taidot, on kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja hänen kanssaan on mahtavaa käydä tuplatreffeillä jne. Hänellä on kyky ylläpitää rentoa ja välitöntä tunnelmaa, herättää mielenkiintoisia keskusteluja ja tehdä kaikkien läsnäolevien olo mukavaksi. Vasta tämän myötä tajusin, kuinka suuri merkitys minulle onkaan sillä, että kumppanin kanssa ollaan tiiminä myös sosiaalisissa tilanteissa.
Jos ei miestä erityisemmin kiinnosta viettää aikaa sinun ystävien kanssa, tuskin ystäviäsikään haittaa jos mies ei ole paikalla kun he kyläilevät. Kutsut siis ystäväsi kylään, ja mies voi olla kotona tai lähteä muualle (omien kavereiden, sukulaisten luokse?) sillä aikaa, jos ei halua olla paikalla. Ei voi olla liian suuri ongelma, jos kyse on parista viikonlopusta vuodessa, kuten kerroit.
Miksi miehesi pitäisi olla paikalla, kun tapaat ystäviäsi? Eivät he ole miehesi ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puoliso ei ole tasapuolusen kiinnostunut oman rakkaansa ystävistä, varsinkin kun mitään ponnisteluja asia ei edes vaatisi, niin karu totuus on, ettei oma rakas ole oikeasti rakas. Vedä johtopäätökset ja toimi. Muuten elät epätyydyttävän elämän tuossa suhteessa.
Annan ystävän näkökulman: kyllä ystävän miehen suhtautuminen vaikuttaa ystävyyssuhteeseen.
Ymmärrän tietysti ystäväni vaikeuden sompailla ikävässä välikädessä, mutta hänen miehensä on niin tyly ja ajoittain jopa arvaamattoman mielenosoituksellinen, ettei yhteinen ajanvietto houkuttele.
Minun puolestani voisimme hyvin nähdä kaksin ystävän kanssa, mutta ystäväni on vaikea järjestää lastenhoitoa. Minulle sopii kyllä lastenkin läsnäolo, mutta en tiedä, mikä sen vaihtoehdon toteuttamisessa hiertää. Saattaa olla, että ystäväni mies ei vain pidä meistä, joten siksi emme enää edes yritä järjestää tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaatte ravintolassa ja ystäväperheet halpamajoitukseen yöksi hotellin sijasta.
Raskasta kotoakin lähteä yöksi pois vieraiden takia, sikäli ymmärrän miestä. Itsekään en jaksaisi olla seurallinen toisen ystäville, toki tervehtisin.
Tavallaan ymmärrän. Ratkaisu tähän voisi olla se, että ette tapaa perheenä vaan kutsut ystäviäsi kylään ilman perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen pitäisi tykätä samoista asioista kuin sinun? Ainakaan kaikista. En minäkään pidä kaikista mieheni kavereista. Ei minun tarvitse. Omaakin elämää saa olla. Jos harvoin käy sinun ystäväperhe kylässä, mies varmaan keksii sille ajalle itselleen muuta. Sanoisin ystävälleni ihan suoraan, että mieheni ei ehkä ole menossa mukana ja ei niin välitä lapsiperheviikonloppua viettää, mutta että tervetulleita ovat.
Vierailija kirjoitti:
Joskus joku psykologi neuvoi samassa tilanteessa olevaa naista niin, että hänellä on oikeus kutsua omaan kotiinsa ketä haluaa. Jos mies ei kestä sitä, voi mennä muualle siksi aikaa. Mutta että miestä hän ei voi pakottaa lähtemään vierailuille muualle. Minä olen tämän mukaan toiminut.
Vaikka ymmärrän ap:n harmituksen, olen tästå kyllä eri mieltä. Koti on itselleni niin tärkeä paikka ja siellä vietän suurimman osan ajastani. Minun mielestäni ei olisi oikein, että kodin muut asukkaat kutsuvat sinne ihmisiä, jos se ei kaikille sovi. Meillä käy todella harvat ja valitut vieraat ja vain jos se sopii kaikille. Useimpia ihmisiä tavataan julkisilla paikoilla.
Me jopa matkustetaan ystäväperheiden kanssa, vuokrataan vierekkäiset huoneistot esim Lapista, mutta ei silti välttämättä kyläillä toisillamme.
Juuri vietettiin uuttavuotta yhden pariskunnan kanssa 3h matkan päässä meidän kotoamme. Kävimme ravintolassa, olimme ulkona sekä yhdessä sisäaktiviteetissa joka sijaitsi kauppakeskuksessa. Sen jälkeen menimme hotelliin yöksi, toinen pariskunta kotiinsa jonne eivät kutsuneet meitä.
Lähellä asuvia (eli tunnin-puolentoista ajomatkan sisällä olevia) tavataan kahvilassa, ravintolassa, aktiviteettien kuten laskettelun, keilaamisen, teatterin parissa tai aivan lähellä asuvia nähdään vaikka kävelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että menetät ystäviä. Tuskin olet heidän miehen ykkösystävä, vaan naisen. Kai se nainen voi tulla itsekin kylään ja sä pääset heidän mukaan jonnekin tai heille. Miehesi haluaa olla kotona rauhassa, kotirauhaa, ilman stressiä - suotakoon se hänelle. En usko että on hyvä raahata pariskuntia lapsineen kotiinne vai ilman lapsia, joka tapauksessa. Mies jää myös ulkopuoliseksi ja ystäväsi ovat ilmeisesti miehelle kuolettavan tylsiä, menee liian "raskaaksi". Eli vierailu ei toimi siinä asiassa. Toisaalta mies ei sitten itse raahaa serkkuaan vaimoineen teille yöksi, vai mitä. Jos olisi lähellä majoitustiloja, hotelli ja oleilutilaa, silloin vieraiden olisi helpompi tulla paikkakunnalle.
Kyllä on taas suomalaisen antisosiaalisuuden huippu tuo mies. Missä muussa maassa tuollainen käytös on hyväksyttyä? Ja täällä vaan kommentoidaan, että kyllä ymmärrän miestä ja blaa blaa. Ei, aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan seurassa, varsinkin kun kyse on vain muutamasta kerrasta vuodessa! Miettikääpä vanhoja aikoja Suomessa kun kylään mentiin ilmoittamatta ja aina isäntäväki tarjosi kahvit ja pullat. Ei tainnut ihmiset olla yhtä masentuneita ja yksinäisiä kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tuollainen mies, tosin minä en jaksa edes omia kavereitani. 😀
Joskus joku psykologi neuvoi samassa tilanteessa olevaa naista niin, että hänellä on oikeus kutsua omaan kotiinsa ketä haluaa. Jos mies ei kestä sitä, voi mennä muualle siksi aikaa. Mutta että miestä hän ei voi pakottaa lähtemään vierailuille muualle. Minä olen tämän mukaan toiminut.