Onkoi pitkäaikaissairaitten lasten äitejä täällä?

Ei myöskään sukurasitetta.

Vaikka välillä iskee ahdistus tulevaisuudesta ym. Kuitenkaan, ei jaksa elää, jos vajoaa syövereihin.

Jos joskus iskee ahdistus ja ajattelee vaan liitäinnäistauteja, niin muistuttelen itselleni että d:n hoito on edennyt aimo harppauksen eteenpäin ja voi olla, että nykyaikana lapsena sairastuneet ei kärsi samoista taudeista kuin muutama vuosikymmen sitten sairastuneet.

vaan diabeetikosta itsestään (ja vanhemmista, kun lapsesta on kyse). Eli nykyään on jo pitkään ollut sellaiset insuliinivalmisteet, joilla verensokeri saadaan pysymään ihan millä tasolla halutaan. Ongelman muodostaa hoitomotivaatio, eli viimeistään teininä mittaaminen ja pistäminen lopahtaa, ja sitten mennään jatkuvasti 15:n sokereilla tai yli. Mikään väline ei valitettavasti yksin diabetesta hoida. Siinä on todellinen tulevaisuuden haaste.



T. diabeteshoitaja, jolla kotona esiteini diabeetikko.

siten, että lukemat enemmänkin matalia. Kasvuikä näköjään voi noinkin tehdä. Huolehdin mittaukset ainakin aamuin, illoin, samoin pitkävaikutteisen laittamisen.

vaan diabeetikosta itsestään (ja vanhemmista, kun lapsesta on kyse). Eli nykyään on jo pitkään ollut sellaiset insuliinivalmisteet, joilla verensokeri saadaan pysymään ihan millä tasolla halutaan. Ongelman muodostaa hoitomotivaatio, eli viimeistään teininä mittaaminen ja pistäminen lopahtaa, ja sitten mennään jatkuvasti 15:n sokereilla tai yli. Mikään väline ei valitettavasti yksin diabetesta hoida. Siinä on todellinen tulevaisuuden haaste.

T. diabeteshoitaja, jolla kotona esiteini diabeetikko.

mutta vaikka mitä tekisi ja motivaatiota löytyy, ei sitä sokeria saada pysymään 4-10 puitteissa millään.

kuulla diabeteslääkärin sanat, että lapsilla riittää, kun puolet mittauksista osuu 4-10 sisään.

Parhaamme teemme, elimistä vaan toimii omalla tavallaan.

lääkäri lohdutti, että munuaissairauteen sairastuu vain 30 vuotta tietämättään diabetesta sairastaneet. Alussa kun ei taudista mitään tiennyt, uskoinkin tuon, mutta en enää. Toki haluaisin uskoa, mutta tiedän, että iso osa lääkärin jutuista on pelkästään vanhempien lohduttelua ja tsemppausta; jos me tiedettäisiin saman minkä lääkärit tietävät, me ei jaksettais tätä paskaa hoitaa.

kanssa diabeetikon äiti. Kohta vuosi tautia takana ja on kyllä ollut elämäni rankin vuosi.

osa sairastuu muutama vuosi diabeteksen toteamisen jälkeen liitännäisiin. Korkeat sokerit ja huono geeniperimä lisäävät alttiutta muihin sairauksiin.

Pitäisi lääkäreittenkin olla rehellisiä ja kannustaa hyvään sokeritasapainoon, mutta syyllistämättä. Ahdistaa tämä ihan tarpeeksi näinkin, kun annoksia mietitään. Tuntuu niin kurjalta, kun lapsi kärsii ja koko elämänsä joutuu hoitamaan itseään. Joka päivä on oma haasteensa, ei pidä elämää itsestäänselvyytenä.

Nuorin diabetekseen kuollut, jonka tiedän, oli 7v.

3kk välein käydään ja minusta turhan usein siis. hyvin pärjätään, mitä nyt välillä vähän heittää sokerit miten sattuu, poika kilpaurheilee joten tarkkana saa olla.

3kk välein käydään ja minusta turhan usein siis. hyvin pärjätään, mitä nyt välillä vähän heittää sokerit miten sattuu, poika kilpaurheilee joten tarkkana saa olla.

Mitä urheilua poika harrastaa?

niin on kuulema parasta käydä usein. Jääkiekkoa harrastaa ja kun treenejä on 9xvko + pelit niin vaatii jonkinverran työtä. Pelaa kilpatasolla joten siksi niin paljon treeniä. Saapi harrastaa sillä luvalla että hoitaa myös diabetestä ja koulua. Intohimoinen harrastaja siis.

Toisaalta lääkärikin kannustaa urheilemaan joten tällä mennään. Nyt pitää kuitenkin lähteä sinne polille : )