Minkä ikäisenä olet viimeksi riidellyt äitisi kanssa?
Minä taisin kyllä riidellä vielä nelikymppisenä, mutta hän on todella dominoiva ja rajaton. Sen jälkeen olen antanut mennä toisesta korvasta ulos. Toki yhä ärsyttää, kun hän käy vara-avaimilla meillä ym, mutta en jaksa enkä halua enää riidellä.
Miten teillä?
Kommentit (17)
Viime kesänä 67-vuotiaana. Monta kertaa.
Ei olla enää tekemisissä kun äiti on liian rajaton ja narsistinen, 45 v itse
Joskus 13-14-vuotiaana ehkä. Olen nyt 57. Ja äiti on elossa yhä. Oikein piti miettiä, että mistä olen äidin kanssa riidellyt. Vai olenko edes.
En koskaan ole riidellyt äitini kanssa. Sisareni riiteli teininä ja nuorena aikuisena usein, mutta sitten hänelle tuli mielenterveysongelmia ja joutui lataamoon kaksikin kertaa. Lääkitys hänen kohdallaan auttoi.
En ole tainnut ikinä riidellä äitini kanssa. Isän kanssa on välillä vaikeampaa, mutta ei hänenkään kanssa tarvitse riidellä.
Ei puhettakaan, että olisin lapsena tai teininä uskaltanut riidellä äidin kanssa. Ajatuskin on mahdoton. Olen nyt 58-vuotias ja nyt uskallan pitää puoleni. Sitä voi sanoa riitelyksi.
En ole. Meillä ei hyväksytty mitään negatiivisten tunteiden ilmaisua. Lapsena pelkäsin rangaistuksia, aikuisena sitä että äitini itkee kaksi päivää miten hän on huono äiti, jos sanon yhdenkin poikkipuolisen sanan.
Välit ovat nykyään melko etäiset.
Varmaan joskus teininä. Nyt olen 62-v. Olemme molemmat kilttejä ihmisiä vaikka minulla itselläni onkin vahva oma tahto. Isäni kanssa olen riidellyt myöhemminkin, vielä aikuisenakin.
47, nyt on välit poikki kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole riidellyt äitini kanssa. Sisareni riiteli teininä ja nuorena aikuisena usein, mutta sitten hänelle tuli mielenterveysongelmia ja joutui lataamoon kaksikin kertaa. Lääkitys hänen kohdallaan auttoi.
No jaa, kyllä minulla meni äidin kanssa hermot, kun se saattoi yhtäkkiä sanoa vaikka että nuo sun jututkin on niin paskoja, kun yritin huumorilla piristää.
Lääkitys kyllä auttoi, äidillä, niitähän se veti sen viimeisen kerran.
Joitakin erimielisyyksiä on ollut joskus 20 vuotta sitten mutta emme varsinaisesti riitele. Meillä on enemmän tapana sitten olla puhumatta asioista, joista olemme eri mieltä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta kunnioitetaan toisiamme eikä aleta vääntää turhaan asioista, joista ajatellaan eri tavalla mutta toisaalta taas välillä kun kommunikointi rajoittuu vaan niihin kivoihin ja mukaviin asioihin niin jotkut asiat sitten jää käymättä läpi kokonaan, mutta tämä tyyli on meillä ollut ja tällä mennään.
Viime kesänä riitelin reilusti eikä toivottavasti viimeistä kertaa. Olen kuuskymppinen, äiti kohta 90. Terävä ja suora kuten minäkin, sanomista tahtoo tulla puolin ja toisin mutta saadaan sovittua.
Ehkä joskus lapsena, äitini on kiltti ja huomaavainen ihminen. Itsekään en hänelle haluaisi sanoa ikinä pahasti.
Juuri pari kk sitten sain kuulla olevani hirvittävän paha ihminen. Nuoleskelija. Sanoin kauniimmin tuon. Hyvin paljon pahoja asioita.
En ole riidellyt äidin enkä isän kanssa KOSKAAN. En ikinä, kertaakaan ja olen 50-vuotias. Minut kasvatettiin siihen että vanhemmille ei sanota vastaan, ei millään lailla eikä missään tilanteessa.
Se on aiheuttanut ongelmia oman pääni sisälle, enkä todellakaan ole kasvattanut omia lapsiani samalla tavalla.
Olin 39v kun riitelin viimeksi äitini kanssa.
Nyt on mennyt 18 vuotta ilman riitoja. (Tosin syynä on se, että noin 18 vuotta sitten heitin multaa äitini päälle.)