Nyt lentää herkut roskiin
En enää jaksa. Kärsin ongelmista syömisen kanssa, ja herkkujen ahmiminen on yksi niistä. Syön monta tuhatta kaloria pelkkää sokeria/rasvaa ja sitten seuraavina päivinä rankaisen itseäni siitä.
Nyt olen saanut jouluna yhteensä 7 (!!) pakettia suklaata/konvehteja ja megapussin juustonaksuja uudeksi vuodeksi veljeltä. Oikeasti!! :( En ole kehdannut kellekään kertoa ongelmistani, vastaanotin lahjat hymyissä suin ja olinkin niistä hetken iloinen. Mutta olen nyt jo kahdesti repsahtanut viime päivinä.
Tänään tapahtui se toinen repsahdus ja nyt morkkiksen vallassa tein päätöksen heittää kaikki loput sokerimössöt helvettiin asunnostani. Tai no säästän yhden konvehtirasian lemppareitani. Olo kuvottava, jos vatsassa olisi tilaa niin tekisi mieli syödä omenia, enkä edes pidä niistä. Jos voisin niin lahjoittaisin nämä jonnekin, mutta kaikki rasiat avattuja, koska olen sika.
Mutta nyt oikeasti otan itseäni niskasta kiinni!! Vaikka jotain olisikin saanut lahjaksi niin ei sitä ole järkeä pitää asunnossa, jos siitä tietää aiheutuvan pelkkää kärsimystä. Ahmin itseni sokerikoomaan.
Kommentit (16)
Tuo on aika normaalia, mun siskollakin oli vähän samaa vikaa välillä. Ei kannata kuitenkaan kieltää aina kaikkea hyvää itseltänsä.
Herkkujen tuputus on kyllä ärsyttävää. Kun haluaisi elää kevyemmin, niin kokoajan on joku tarjoamassa jotain pullaa tai suklaata ja ihmetellään, jos ei kelpaa.
Minä lupasin miehelle, että laihdutus ja treenaus alkaa heti, kun kaappi on tyhjä herkuista, joten olenkin tässä lähdössä kauppaan ostoksille!
Olisit antanut ne jollekin, tai vielä parempi, tehnyt selväksi lähipiirillesi, että et halua vastaanotta herkkuja, koska sinulla on ahmimishäiriö. Ärsyttää ihmiset jotka ottavat vastaan lahjoja, jotka sitten heittävät roskiin 😡
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut ne jollekin, tai vielä parempi, tehnyt selväksi lähipiirillesi, että et halua vastaanotta herkkuja, koska sinulla on ahmimishäiriö. Ärsyttää ihmiset jotka ottavat vastaan lahjoja, jotka sitten heittävät roskiin 😡
Osalle varmaan vaikea ottaa puheeksi ruokailuun liittyvät ongelmat + mielestäni lahjan, varsinkin ruokalahjan heittäminen roskiin ei ole niin paha, kun lahjan antaja ei siitä ole tietoinen. Ei asia silloin enää hänelle kuulu, sama se onko suklaa sulanut mössöksi vyötärölle vai päätynyt kaatopaikalle
Oma näkökulma.
Ei kannata ostaa herkkuja kotiin, jos tietää ettei voi vastustaa niitä. Itsellä oli paino 93, eikä ole lähtenyt kuin kilo vuodessa. 85:een pysähtyi sitten. 10 kg tavoitteeseen. Ikävä kyllä ostin tänään suklaakeksipaketin. Saa nähdä säilyykö sunnuntaihin.
Oma äiti suorastaan vaatii laihduttamaan, mutta kun käyn hänen luonaan niin tarjolla on paljon ruokaa ja kaikkea pitäisi syödä. Hän ottaa yhden perunan ja puolikkaan pihvin neljästä, ja minun toivoisi syövän loput.
Ymmärrän kyllä, että hän on tottunut kokkaamaan neljälle, mutta kun meitä ruokailijoita näillä yhteisillä aterioilla on enää kaksi.
En pysty myöskään hillitsemään itseäni suklaan kanssa. En enää osta itselleni kuin max patukoita. Jouluna saan vaikka pyydän, ettei mitään konvehteja tms ja että joku kiva kortti riittää.
Suklaat tulee avattua ja syötyä kun en osaa hillitä itseäni. Joulu menee joka vuosi sairaan oloisena vatsa kipeänä. Olen kuin addikti, pitäisi varmaan päästää irti patukoistakin niin ehkä ensi vuonna pakkaukset pysyvät suljettuina ja voin antaa ne eteenpäin.
Tutulta kuulostaa sokeririippuvuus :( mulle yleensä parhaiten toiminut kokonaan sokerista kieltäytyminen. Jos syön vain kohtuudella niin ajatukset pyörii siinä ja tekee joka päivä jotain mieli mut jos en syö ollenkaan niin kohta ei enää tee mieli.
Vierailija kirjoitti:
En pysty myöskään hillitsemään itseäni suklaan kanssa. En enää osta itselleni kuin max patukoita. Jouluna saan vaikka pyydän, ettei mitään konvehteja tms ja että joku kiva kortti riittää.
Suklaat tulee avattua ja syötyä kun en osaa hillitä itseäni. Joulu menee joka vuosi sairaan oloisena vatsa kipeänä. Olen kuin addikti, pitäisi varmaan päästää irti patukoistakin niin ehkä ensi vuonna pakkaukset pysyvät suljettuina ja voin antaa ne eteenpäin.
Jos lähipiirille sanoo, että ei tarvitse mitään konvehteja ostaa, kortti riittää, niin ne luulee, että sä kursailet. Sano suoraan, että sä yrität pitää painosi kurissa, etkä halua saada yhtään mitään herkkuja, koska sä ahmit ne ja sulle tulee siitä morkkis, niin ne ymmärtää selvemmin mistä on kyse. Tollanen " ei mulle mitään tarvi" on just surkein tapa muka jotain torjua.
Huomaan taas lihonneeni ja oma juttuni on aina ollut juurikin syöminen. Vuoden alusta yritän ihan tosissaan aloittaa terveellisen elämän, sillä nyt on pakko laihtua. Suolistovaivojen takia olen kyllä jo joutunut luopumaan monesta herkusta, mutta silti sopivaa syötävää löytyy kyllä. Kun olen laktoosittomalla ja gluteenittomilla ruokavaliolla en onneksi voi joulusuklaita syödä, mutta Brunbergin suklaa voin ja liian usein sitä ostan. Omaksi jutukseni onkin muodostunut sipsit, joilla olen korvannut monta kiellettyä herkkua. Toivon pääseväni erityisesti sipseistä eroon. Olen absolutisti, enkä pelaa uhkapelejä tai harrasta irtosuhteisiin, mutta syöminen se suuri ongelmani ja keino yrittää hoitaa ahdistusta sitten onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty myöskään hillitsemään itseäni suklaan kanssa. En enää osta itselleni kuin max patukoita. Jouluna saan vaikka pyydän, ettei mitään konvehteja tms ja että joku kiva kortti riittää.
Suklaat tulee avattua ja syötyä kun en osaa hillitä itseäni. Joulu menee joka vuosi sairaan oloisena vatsa kipeänä. Olen kuin addikti, pitäisi varmaan päästää irti patukoistakin niin ehkä ensi vuonna pakkaukset pysyvät suljettuina ja voin antaa ne eteenpäin.
Jos lähipiirille sanoo, että ei tarvitse mitään konvehteja ostaa, kortti riittää, niin ne luulee, että sä kursailet. Sano suoraan, että sä yrität pitää painosi kurissa, etkä halua saada yhtään mitään herkkuja, koska sä ahmit ne ja sulle tulee siitä morkkis, niin ne ymmärtää selvemmin mistä on kyse. Tollanen " ei mulle mitään tarvi" on just surkein tapa muka jotain torjua.
En ole edes tajunnut ajatella asiaa tältä kannalta! Että pidetty kursailuna. En tässä vaiheessa näin pian joulun jälkeen viitsi mitään sanoa, mutta pitää hyvissä ajoin ennen ensi joulua selventää asiaa. Pitää ihan kiittää viestistä, tuntunut lähinnä ajattelemattomuudelta joka vuosi.
Jouluherkkuina minulla oli kaksi pientä rasiaa vihreitä kuulia, joista viimeiset napsin tänä aamuna. Ei ollut missään vaiheessa ällö olo, koska söin vain muutaman kuulan päivässä. Yksi suklaalevy on avaamatta eikä ole mitään kiirettä sen avaamisella. Jouluruuatkin olivat niukat, niukemmat kuin koskaan, mutta riittivät hyvin. Tänään söin jämät eli huomenna siirryn takaisin normaaliin ruokavalioon.
Et ole ainoa. Minä sain onneksi vain yhden konvehtirasian lahjaksi ja itse ostamistani osan söi jouluvieraat ja osan puoliso, mutta silti etoo tässä vaiheessa jo pelkkä suklaan hajukin. Surullisinta on, ettei mun tehnyt niitä lahjakonvehteja edes mieli, mutta avasin sen rasian silti ja mätin kolmen päivän aikana suuhuni. En sentään kerralla, mikä on valtaisaa edistystä pahimpiin aikoihini verrattuna.
Päivitän sen verran, että olo selvästi huojentunut kun herkut eivät enää roiku nurkissa. Yritän huomenna olla kiltti itselleni ja syön vähän kevyemmin ilman mitään sen kummempia rankaisuja tämän päiväisestä. Kaurapuuroa ja teetä ehkä.
- ap