Molempi parempi

Mä tunnen paljon (oikeastaan vain 1 on sellainen oikeasti hyvä kotiäiti)sellaisia kotiäitejä jotka päätyvät kotiäidiksi seuraavista syistä:

- ei ole ammattia

- ei ole (mieluisaa) työtä mihin palata

- kokevat, että kotona on kivampi lööbailla kun mennä töihin vaikka oikeasti eivät jaksa lapsiaan hoitaa

- ovat hukassa oman elämänsä suhteen ja saavat tästä kotiäitiydestä itselleen tärkeyden tunteen. Juuri nämä äidit tuomitsevat päiväkodin vaikka oikeasti salaa omien asioiden ollessa hyvin laittaisivat omatkin lapsensa hoitoon. Hyvin harva on varmaan LASTEN takia kotona. Siellä ollaan itsensä takia.



Ja näitä on PALJON. Sitten sitä selitetään lasten parhaalla vaikka kaikki saman kadun varrella asuvat tietävät kyllä mikä niille lapsille olisi parasta. Varsinkin nää kotona pienempien sisarustensa kanssa olevat yli 4v:t suorastaan kärsii. He tarvitsevat ikäistään seuraa ja toimintaa, aivojumppaa ja vaikka mitä mutta hyvin harva ehtii/viitsii sellaista järjestää. Eikä se ole sama asia piirtää äidin kanssa kun hoitokavereiden. Oikein sydäntä särkee nähdä miten valtavan iso asia 5- vuotiaan tytön elämässä on se kun oma tyttäreni tulee käymään. Samantien alkaa parkuminen, että saako tulla meille ja kun saa (asutaan suht kaukana, ei onnistu usein) niin kotiin ei enää haluais mennäkään. Kun katsoo tätäkin lasta siellä kotonaan niin tekee tuhojaan, kiusaa pienempiään jne. koska kaipaa virikkeitä. Vinkuu voiko katsoa videota ja kesken senkin pitää välillä käydä tekemässä tuhoja. Niistä tietenkin tulee sitten huutoa ym. Ja tää oli vain yksi perhe. Muita samanlaisia on lukuisia. Ja niin niitä on teidänkin lähipiirissä vaikka muuta väitätte.