Olen sellainen ihminen, että menen aina sanomaan, jos näen

vääryyttä tapahtuvan. En mitenkään nosta tällä itseäni jalustalle, vaan koen että sen pitäisi olla ihan normaalia. Mutta miksi sinä et tee niin? Miksi tulet tänne palstalle kirjoittamaan, mutta et sano itse tilanteessa mitään?

tilannetajuni ole erehtymätön enkä todellakaan tiedä aina näkemieni tilanteiden taustoja ja todellisia tapahtumia vaan teen näkemästi oman, joskuskus jopa virheellisen, tulkinnan.

Jos nään sellaisen asian esim. kohdistuu lapseen, eläimeen tai muuhun puolustuskyvyttömään, hoidan kyllä ilmoituksen viranomaiselle, mutta MINULLE se asia ei kuulu. Ihan on riittävästi omissakin asioissa.

ja sanon sen myös niin että se tulee selväksi. (minulle tulisi) mutta jos ei mua kuunnella niin menen avautumaan muualle missä kuunnellaan. tänne en kyllä tule avautumaan yleens

mutta olen kuullut kyllä tuon saman lorun niin monen ihmisen suusta jotka kyllä tositilanteessa sitten käyttäytyvät aivan PÄINVASTOIN. Siis sellaiset, joilla suu käy nopeammin kuin aivoissa raksuttaa raukkikset.

Käytännössä sitä on yleensä vaan niin ällistynyt, kun joku tekee jotain todella törkeää, ettei osaa kuin toljottaa suu auki. :/

tilanteeseen jonkun "viiltävän kommentin" ja poistuu paikalta ennen kuin toinen osapuoli ehtii sanaakaan vastata?

Asiat ei läheskään aina ole niin kuin mitä ne ensin näyttää.



Ja lisäksi olen sitä mieltä, että jokainen määrittelee itse mitä katselee ja mitä ei.



Puolustuskyvyttömät on asia erikseen, mutta normaalit pärjätköön omillaan.