Käyttäisin hyväkseni mahdollisuuden lyhennettyyn työaikaan.

Työstä en kokonaan luopuisi, sen verran tärkeäksi koen sen itselleni. Netin varmaan irtisanoisin heti, liikaa olen jo elämästäni tuhlannut, ja tuhlaan joka päivä, tällaiseen jonninjoutavaan.



Lapsille yrittäisin jättää hyvät eväät elämään ilman äitiä, en tiedä vaan miten. Avioliiton suhteen en ole varma. Toisaalta olis helppo pitää lupaus 'kunnes kuolema erottaa', mutta sitten taas, ei tää mikään onnellinen liitto nyt ole. Ehkä se paranis, kun tietäis, että takaraja todella ois lähellä?



Ystäviin panostaisin, kirjoittelisin kirjeitä ja antaisin ohjeita hautajaisjärjestelyihin. Antaisin pois tavaraa. Söisin mitä mieleen juolahtaa, välttäisin humaltumista