Havaintoja aikuisten käytöstavoista koululaisten

itsenäisyysjuhlista tältä päivältä, kahdesta eri koulusta.

Kyseessä kahden eri koulun (sama kaupunginosa) itsenäisyysjuhlista, joissa yleisönä oli vanhempia/isovanhempia jne.



Koulu 1: Juhla alkaa kun Suomen lippu kannetaan juhlasaliin. Kaikki nousevat seisomaan, lippu laitetaan paikoilleen ja tämän jälkeen lauletaan Maamme laulu (seisaaltaan). Varsinainen ohjelma alkaa. Juhlan lopussa lippu kannetaan pois salista, juhlayleisö nousee seisomaan ja pysyy hiljaa kunnes lippu on kadonnut näkyvistä.



Koulu 2: Suomen lippu kannetaan juhlasaliin, jotkut yleisöstä nousevat, useimmat istuvat ja kun joku sitten sanoo yleisön joukossa ääneen, että yleensä on tapana kunnioittaa Suomen lippua seisomaan nousten, kuuluu miesääni: ei herra jumala sentään..., osa nousee osa ei. Jotkut juttelevat keskenään. Ohjelma alkaa, sitä kyllä seurataan. KUn virallinen ohjelmaosuus on loppu, ihmiset nousevat paikoiltaan, siirtyvät tuttujen luokse juttelemaan ja Suomen lippu saa kadota paikalta jotakuinkin huomaamatta yleisen hälinän vallitessa. Maamme laulu jää kokonaan laulamatta, tosin joku on heijastanut laulun sanat salin seinälle piirtoheittimellä.