Saako avautua?

En tiedä mitä haen tällä julkaisulla. Ehkä helpotan omaa oloani jos vaan purkaan tämän ulos. 

Homman nimi on se, että oon kotiäitinä taaperolle kotona ja meillä on 3 muutakin lasta jotka käyvät koulua. Omaa aikaa nyt luonnollisestikaan ei ole. Mä hoidan joka ainoan yön, ja niitä yövalvomisia on vauvan kanssa, sekä erityislapsen kanssa poikkeuksetta joka yö. Teen töitä parikertaa viikossa, sielläkin taapero mukana. Ollaan yhdessä sovittu ettei vielä ole päiväkodin aika, vaikka virallinen äitiysloma onkin jo loppunut. Tässä taannoin meillä sairastuttiin, lapset ja mies sairasti viikonlopun aikana. Sunnuntaina mulla nousi kuume, ja valtasi epätoivo. Kysyin voisiko auttaa mua, sanoi ettei jää kotiin kun on jo itse terve. On yrittäjä jos sillä on merkitystä. Tiedän jokaisen viikon työhommat, ja sillä viikolla ei ollut mitään akuuttia missä ei työntekijät pärjää. Olin 4 päivää melkein 40 asteen kuumeessa, olin niin kipeä ja aivan koomassa. Meillä ei tukiverkostoa. Mies ei edes soittanut päivisin miten pärjätään. Ehkä tosi lapsellisia multa suuttua, mutta oon tosi loukkaantunut. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että miehen äiti aina "säälii" kuinka mies on varmasti väsynyt ja kun oli kipeä soitteli mulle kuinka miehen pitää levätä yms. Ja siis tottakai mies lepäsi! Näin kipeänä kuuluukin tehdä. Ja vauvan tulon jälkeen ei miehen yöunet ole muuttuneet yhtään, hän ei herää. Ja tähän haluan sanoa vielä sen että mulla on oikeasti ihana ja hyvä anoppi. 

En vaan ymmärrä miksi oon niin loukkaantunut. Oon myös tosi väsynyt ja kaipaan omaa aikaa. Oon pyytänyt sitä useasti, mutta harmillisesti se ei koskaan onnistu. Ja kun asiasta sanon, olen mäkättäjä.