Yksinäisyydestä syyllistäjät

Tunnen useita ihmisiä, jotka haluavat syyllistää yksinäisyydestään minua ja muita ihmisiä. Näistä vaikein on äitini. Näillä kaikilla on vaatimuksia ja tarpeita loputtomiin, puhuvat todella ikävästi, kommentoivat loukkaavasti toisen asioita. Ilkeitä ja vailla kiinnostusta miltä toisesta tuntuu. 

Olen yrittänyt vuosien ajan pitää yhteyttä ja jaksaa ainaista pahaa mieltä mitä jakavat. Sitten omassa elämässä tuli asioita joiden vuoksi omasta jaksamisesta oli kannettava enemmän huolta. Minun asianihan ei tietenkään näitä ihmisiä kiinnostanut. Katkaisin välit kaikkiin kerralla. Ja sekös olikin sitten aivan kamalaa. Syyllistäminen on ollut rajua ja sitä on tehneet ihan ulkopuolisetkin, kuinka sinä voit olla noin itsekäs. 

Miksi minun pitäisi kantaa syyllisyyttä ilkeiden, itsekkäiden, minua halveksivien ja arvostelevien ihmisten yksinäisyydestä?