Ärsyttävä kaveri

Älä noteeraa mitenkään. Ignooraa toistuvasti hänen leveilynsä. Vaihdavaikka ihan randomina puheenaihetta tai vie keinolla millä hyvänsä huomio johonkin muuhun.

Tee tämä joka kerta kun ottaa asian puheeksi. Älä provosoidu vaan ole niin neutraali kun ikinä voit, hän tajuaa pian että hänen sanomisensa eivät aiheutasinussa mitää reaktiota. 

Itse olen joutunut tekemään tätä pitkään ystäväni kanssa jolla on joku ihmeellinen tarve tuoda joka ikinen kerta tavatessamme (1-2x vuodessa) esille oma leveä elintaso ja mitä kaikkea he omistavat, mitä ovat taas ostaneet ja missä laadukkaissa kylpylöissä ovat viettäneet taas aikaa ja miten hän käyttää valtavasti aikaa siihen että etsii korkeatasoisen hotellin ulkomailta koska hän ei suostu olemaan missään tavishotellissa. Hän myös mainitsee joka kerta miten ei voisi asua kerrostalossa, vaikka tietää minun asuneen koko ikäni. Hän haluaa hiukan piikitellä ja osoittaa paremmuuttaan. En vastaa hänelle koskaan mitään noihin juttuihin, olen hiljaa ja vien keskustelun johonkin muuhun aiheeseen liittyvään tai muutoin siirrän huomion muualle. En anna hänelle haluamaansa arvostusta.

Näitähän on. Just ärsyynnyin kun huomasin kaverini kieroilun. Ensin sanoo yhtä, antaa ymmärtää jotain ja sitten ihan heti perään asia onkin toisin. Mitään ei saa aikaiseksi, odottaa aina että minä hoidan ja järjestän kaiken ja sitten on vielä pummaamassa kyytiä vaikka omassakin  taloudessa on autoja. Ja hän pösilö ei tajua että minä huomaan kyllä hänen valkoiset valheensä siitä ainaisen saman maneerin toistamisesta jolla hän yrittää kertoa minulle että ei nyt ole lähdössä jonnekin. Hänen puheensa ovat niin epäloogisia, että oikein oksettaa välillä.

Toisesta sisään ja toisesta ulos. Koita ajatella häntä vähän säälittävänä, hänellä on jokin heikko kohta ja siksi hänellä on tarve yrittää olla edes jossain hyvä tai kokee että muuten jää jotenkin alakynteen kanssasi ja siksi korostaa tuota yhtä juttua misstä mainitsee usein. Hän on kateellinen sinulle jostain.

Minulla samanlainen lähes 13v minua vanhempi jo eläkkeellä oleva tuttava. Hän on ilmeisesti niin kateellinen siitä että minä menen urallani eteenpäin, olen hyväpalkkainen, työssä hyvät edut mm aina enintään 3v vanha auto ja nautin työstäni. Pidän myös huolta ulkonäöstäni ja pukeudun tyylikkäästi. Hän on ihan selvästi vain kateellinen minulle ja siksi puhuu joka ikinen kerta tavatessamme kuinka hänellä on xx ja yy asit jota minulla ei ole. Tämä siis joka ikinen kerta samat aiheet hyvin seikkaperäisesti. Hän on ehkä jollain tapaa narsistinen koska ns kääntää jopa puukottaa haavassa sellaisella asialla joka on minulle vaikea. Harmittaa että olen edes paljastanut hänelle tuon haavoittuvuuteni ko asiassa. Hän on niin kateellinen että on osoittanut jopa avointa vahingoniloa minulle eräässä ikävässä elämänkäänteessä. Sairas persoona.

Mulla lapsuudesta saakka ollut ystävä jonka pitää aina, siis ihan aina ku ollaan yhteyksissä kehaista jollain tai ikäänkuin tuoda esille varallisuuttaan ja sitä että panostaa laatuun eikä oo mikään tavis.

Siis kun oli vaihdattanu talvirenkaat autoonsa, hän puhuu ensinnäkin aina mersusta, ei vaan autosta, hän kirjoittaa minulle viestissä että nyt on mersussa tuliterät Nokian Haccapelitat xy/123 alla. Onhan noilla laaturenkailla tosin hintaa verrattuna perusrenkaisiin mut arvostan laatua ja turvallisuutta.

Itselläni samasta asiasta viesti olisi ollut: hitto ku meni taas 1/2 omaisuutta ku piti ostaa autoon uudet talvirenkaat että pysyy kaistojen välissä.....

Huomaatte varmaan asian esilletuomisen eron.

Minulla oli myös kaveri joka leveili hankinnoillaan. 

Esim. kun muutin nykyiseen asuntoon, elin vuosia ilman telkkaria kun koin ettei se ole minulle tärkeä. Noh, yksi päivä isäni soitti ja kysyi että haluanko telkkarin, ihan perustöllö, ei mitään hienouksia ja otin koska olin saanut mummolta digiboxin. 

Kaverillani oli myös perustöllö, mutta se oli pari tuumaa liian pieni, niin hän meni ja osti kerralla ison älytv:n ja kauheasti leveili sillä miten nyt on helppo katsoa netflixiä, youtubea ja mitä muuta vielä. Onnittelin tietenkin, hän ei koskaan sanonut mitään minun telkkarista joka on minulla edelleen ja toimii. Nyt omistan myös ps4:n eli voin sitä kautta katsoa netflixiä myös jos haluan ja jos en pelaile jotain. 

Tämä kaveri aina pakolla hankki jotain hienompaa ja kalliimpaa mitä minulla oli ja heti teki nuo hienommat ja kalliimmat hankinnat jos itse hankin jotain mihin olin pitkään säästänyt rahojani (olen duunariperheestä, hänellä yrittäjävanhemmat). Tietokoneen osissa ihan sama ilmiö. 

En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista, tai sitten itse vain haluan elää kuitenkin suht yksinkertaisesti ja ostaa asioita mitkä täyttävät tarpeeni ja mitään ylimääräisyyksiä en tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli myös kaveri joka leveili hankinnoillaan. 

Esim. kun muutin nykyiseen asuntoon, elin vuosia ilman telkkaria kun koin ettei se ole minulle tärkeä. Noh, yksi päivä isäni soitti ja kysyi että haluanko telkkarin, ihan perustöllö, ei mitään hienouksia ja otin koska olin saanut mummolta digiboxin. 

Kaverillani oli myös perustöllö, mutta se oli pari tuumaa liian pieni, niin hän meni ja osti kerralla ison älytv:n ja kauheasti leveili sillä miten nyt on helppo katsoa netflixiä, youtubea ja mitä muuta vielä. Onnittelin tietenkin, hän ei koskaan sanonut mitään minun telkkarista joka on minulla edelleen ja toimii. Nyt omistan myös ps4:n eli voin sitä kautta katsoa netflixiä myös jos haluan ja jos en pelaile jotain. 

Tämä kaveri aina pakolla hankki jotain hienompaa ja kalliimpaa mitä minulla oli ja heti teki nuo hienommat ja kalliimmat hankinnat jos itse hankin jotain mihin olin pitkään säästä

Oletko varma että nuo hankinnat liittyvät jotenkin/mitenkään sinuun?

Joo joo, on se niiiiin kateellinen. 

Olen henkisesti hyvin korkealla tasolla ja kaikenlainen itsekehu tuntuu kiusalliselta. Näen vain huonon itsetunnon.

Aito onnesta iloitseminen on hienoa. Esim lapsen saaminen tai elämänlaatua parantavan kumppanin löytyminen. 

Vaikken olekaan psykologian ammattilainen, mutta 54v empiirisen tutkimukseni perusteella sanoisin, että kehuskeli, leveily, oman erinomaisuuden tai varallisuuden korostaminen kumpuaa AINA heikosta itsetunosta. 

Kahdenkeskeisissä keskusteluissa tätä harrastavat ovat jostain kateellisia toiselle ja jotta tuntisivat olevansa edes jollain tavalla samalla leveillä  heidän täytyy kompensoida sitä kehumalla itseään jossain muussa ja/tai piikitellä ja nokitella toista heidän heikkouksista.

Miksi olette tällaisten tyyppien kavereita?? Jos joku on mielestäni ärsyttävä tai huonokäytöksinen, niin en ole hänen kanssaan missään tekemisissä ainakaan vapaaehtoisesti.

Ärsyttäviä kavereita on paljon.

Jotkut käyttäytyy itse ensin hyvinkin erikoisella tavalla, käyttävät taloudellisesti hyväksi kaveria, kuskaittavat itseään vuosikausia edes kiittämättä tai maksamatta mitään siitä ja kun heille sitten suoraan sanoo (nätisti kylläkin) niin suuttuvat ja pitävät sanojaa ärsyttävänä / ylimielise, jopa katkaisevat välit. 

Ehkä kantsis miettiä miten ite käyttäytys samassa tilanteessa. En haluaisi menettää ystäviä mutta ei ystävyys voi perustua siihen että he hyötyvät minusta tai että he tapaavat vain jos kuskaan heitä ees taas. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette tällaisten tyyppien kavereita?? Jos joku on mielestäni ärsyttävä tai huonokäytöksinen, niin en ole hänen kanssaan missään tekemisissä ainakaan vapaaehtoisesti.

Kuulostaa nyt, ilmeisesti et ole vielä elämää kovinkaan paljon kokenut henkilö. Jokaisessa ihmisessä on jotain ärsyttävää mutta useissa myös hyviä ja hauskojakin puolia. Eli meidän ystävät voivat olla muuten ihan kivoja, mutta sitten o  joku ärsyttävä piirre joka käy hermoon. Me kaikkihan olisimme todella yksinäisiä jos aina jättäisimme kaikki jotka vähänkin ärsyttää.

Mulla ärsyttävä pitkäaikainen tuttu josta on tullut vanhemmiten sellainen että se puhuu ihan kokoajan. Tavataan ehkä n kerran kk ja hänellä on aina niin paljon asiaa että en saa suunvuoroa. Tai kun alan välillä sanoa jotain aiheeseen liittyvää hän ryntää puhumaan aina päälle. Kihisen kiukusta kun en saa sanottua adiasni. Hän ikäänkuin alkaa puhumaan puolestani ja arvailee mitä olen sanomassa. Ihan hirveetä, olen usein sanonut, että " ei ei, en tarkoita sitä.... olin sanomassa että ..... niin ja näin" Joskus sanon, että maltatko hetken niin saan  sanottua loppuun.  Jos minä joskus raivokkaasti pidän puoleni ja puhun asiani loppuun hän saattaa napakastikin sanoa "minä puhun nyt!!!!". Ei siis anna toiselle yhtään suunvuoroa. Ihan hirveetä.

Sitten kun ollaan oltu pari h yhdessä, hän on saanut sanottua itselle tärkeät asiat, hän väsähtää eikä jaksa enää keskittyä, saattaa olla ihan omissa maailmoissa, katseleekin ihan muualle ja kesken minun puheen pomppaa asiata täysin kolmanteen oman mielenkiinnon kohteeseen, eikä noteeraa enää sitä aihetta mistä oltiin ensin puhumassa. Eli keskustelu on ihan turhaa. Yleensä siinä kohtaa todetaankin että "jaahah, täytyy tästä lähtä pikkuhiljaa kotia kohti.... tms".

Itseasiassa kun tätä kirjoitin huomaan että 75v äidilläni on ihan samoja piirteitä..... eli johtunee pitkälti aivojen toiminnan rappeutumisesta.

Mua vituttaa just nyt tuttuni joka TAAS teki oharit huomiseksi sovitulle yhteiselle menolle. No, empä viiti ees vastata. Ihan sama, mun elämä ei oo hänen seurasta kiinni. Sä oot vielä joku päivä niin yksin, sitten mulla ei oo aikaa sulle.

Mä olen tuntenut jo pitkään että erään jo eläkkeelle jääneen "ystävän" tai tutun kanssa yhteydenpito hiipuu hiipumistaan, hän on "ylittänyt rajani" pitkään, hän käyttää minun omaisuutta oletusarvollisesti  hyväkseen, vain koska on hemmein laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta saattaapa tehdä vit...saankin tuota koska on huomannut etten palvele enää häntä.

Hän ei ole edes enää mitenkään hauskaa seuraa ja on alkanut tehdä jotain ihme kuittailua ja rivienvälipiikittelyä, ns puhuu puolestani ja jopa määrittelee minun olettamiaan mieltymyksiä ääneen. Tämä on kyllä outo piirre jota en ole muissa ystävistäni huomannut. Hän voi siis sanoa ihan pokkana, että sinähän haluat xxxx ja sinähän et käytä yyyy tai sinullahan pitää olla ööööö. Jollon minä olen vaan että "ahaa, no siinäpähän sen paremmin tiedät mitä minä olen tai en ole tai haluan tai en halua". Hassu piirre. Mutta hän ei ole kyllä koskaan ollut mikään penalin terävin kynä ja se alkaa näkyä entistä vahvemmin ikääntyessä.

Olen tapaillut häntä jo pitkään vain siksi ettei lähimain ole juuri muitakaan ystäviä. En mistään muusta syystä.

Mua ärsyttää kans nää s..ta...nan pummit jotka kuskauttaa itseään jatkuvasti jollain tutullaan. Jokaisella toki vuorotellen, että muut sitten luulee että just häntä pyydetään harvoin. Tälle eräällekin oli tullut jo ihan todella röyhkeä tapa, hän aina soitti ihan perinteisesti puhelimella ja aloitti asiansa "viitsisitkö millään käyttää minua siellä xxx joku päivä. Ennen kun ehdin vastata, hän jatkaa ei oo mitään kiirettä, ihan sun aikataulun mukaan. " Näin hän pelasi sellaisen tilanteen ettei siitä ilkeä kieltäytyä, koska kukaan ei ole niin kiireinen ettei ehdi vaikka viikon sisällä käyttää häntä tuossa paikassa joka vie ehkä 2 h ajan. Kerran yritin kiemurtelua että olen työmatkalla, en ole kaupungissa, hän ei hyväksy kieltävää vastausta vaan jatkaa "koska sä tuut sieltä" kun vastaan että esim torstaina nii. Hän vaan sanoo että no käydäänkö sitte. Eli käytännössä minun vaihtoehdot on sanoa EN VIITSI, EN HALUA KUSKATA (AUTTAA) SINUA ja suututtaa hänet. Tai sitten vaan kuskata. Ja hän tekee tämän 100% varmuudella täysin tietoisesti. Tekee samaa muillekin, tietää ettemme me hänen "ystävät" ilkeä kieltäytyä. Monessa muussakin käyttää ihan oletusarvona hyväkseen ystäviä, asioita en voi mainita. Mutta hän ei enää edes kysy, ilmoittaa vaan millon seuraavaksi tarvitsee nnn asiassa palvelusta. Helvetin röyhkeä. Mutta toisaalta noinkin näyttää hyvin pärjäänän. Ihmettelen aina mikä hänessä on kun hänellä on kuitenkin paljon ystäviä vaikka käyttäytyy välillä kun mikähän moukka ja puhuu hyvin alentavaa sävyyn joitain asioita jopa päin naamaa. 

Elämä opettaa ex kavereitakin. Minunkin ex kaverin luonne muuttui parissa vuodessa kutakuinkin kaikkia kohtaan ylimieliseksi, kun pääsi hyvään työhön josta sai aika paljon palkkaa. Vuosien saatossa vääränlainen usko omaan kaikkivoipaisuuteen vain kasvoi ja ex kaveri tavoitteli kuuta taivaalta. Huonostihan siinä kävi. Menetti parhaan mahdollisen työpaikkansa, epäonnistui taloudellisesti, tuli ero ja joutui aloittamaan työelämänsä alusta. Ajautui yksinäiseksi ja voisikohan luonnehtia hylätyksi. Elämä antoi opetuksen.

Ei käy ilmi, onko tuo kaveri sellainen taukoamatta itsestään kovaan ääneen puhuva monologisti, mutta jos on, kokeile puhua matalalla äänellä päälle "blaablaablaa-blääblääblää", toista. Ensin tuntemani vastaava tyyppi ei tuntunut huomaavan ja tajuavan tätä, mutta vähitellen veti hiljaiseksi. Nykyään ei enää kuulu, eikä näy.

Vierailija kirjoitti:

Älä noteeraa mitenkään. Ignooraa toistuvasti hänen leveilynsä. Vaihdavaikka ihan randomina puheenaihetta tai vie keinolla millä hyvänsä huomio johonkin muuhun.

Tee tämä joka kerta kun ottaa asian puheeksi. Älä provosoidu vaan ole niin neutraali kun ikinä voit, hän tajuaa pian että hänen sanomisensa eivät aiheutasinussa mitää reaktiota. 

Itse olen joutunut tekemään tätä pitkään ystäväni kanssa jolla on joku ihmeellinen tarve tuoda joka ikinen kerta tavatessamme (1-2x vuodessa) esille oma leveä elintaso ja mitä kaikkea he omistavat, mitä ovat taas ostaneet ja missä laadukkaissa kylpylöissä ovat viettäneet taas aikaa ja miten hän käyttää valtavasti aikaa siihen että etsii korkeatasoisen hotellin ulkomailta koska hän ei suostu olemaan missään tavishotellissa. Hän myös mainitsee joka kerta miten ei voisi asua kerrostalossa, vaikka tietää minun asuneen koko ikäni. Hän haluaa hiukan piikitellä ja osoittaa paremmuutt

Tekeekö tuollaisella "ystävällä" mitään edes 1-2 kertaa vuodessa?

Sun täytyy listata hyvät ja huonot asiat kaveruussuhteessa jos huonoja puolia enemmän kuin hyvin silloin tietää nostaa kytkintä.