Voiko mielenterveysongelmainen toimia psykoterapeuttina?
Ihan mielipiteitä kyselen, koska tiedän, että toimii. Mitä mieltä siitä, että ihmisiä terapoi henkilö, jolla esim jatkuva lääkitys (mielialalääkitys ja neuroleptit) omiin ongelmiinsa?
Kommentit (6)
Paras vaihtoehto, on kokemusta juuri niin kuin pitääkin.
Se varmaan riippuu ammattitaidosta. Ja onko sivuvaikutuksia lääkkeillä, mieleen tai fysiikkaan. Onko oikeasti terapioiva, vapaamielinen vai tiuskiva, liian kontrolloiva. Mikä vaikutus on asiakkaaseen, tuleeko pian apu asiakkaalle vai viipyileekö se. Ehkä olisi hyvä jos auttaja saisi oman päänsä kuntoon / tasapainoa /iloa, pitääkö työ yllä traumaa, onko ala oikea. Vai tällä mennään. Onko tyyppi harmaa, vai valoa tuova.
Eikös psykiatriselle alalle hakeudu ne ihmiset jotka ovat itse hoitoa vailla tai muuten vain hoidattavat omaa päätään? Osumaa ottaa potilaat ja usein työkaveritkin. Jokin roti pitäisi olla, mutta minkäs teet. Alan ihmset puolustelevat toisaan aina, olkoon asia mikä tahansa.
Henkilökohtaisesti en haluaisi kalliissa terapiassani vertaistukea toiselta latvalaholta, vaan todellakin tervepäisen ja rautaisen ammattilaisen.
Tottakai. Intersektionaalisen ideologian mukaan kukaan muu ei edes saa olla.
Epäilemättä voi, mutta en minä kyllä haluaisi kroonisesti masentuneena terapeutille, jolla on sama vaiva ja siihen jatkuva lääkitys.