Miten kieltäytyä herkuista vierailuilla?

Sorry, mutta mä kyllä ottaisin, jos toiset on nähny vaivaa. Ei ne vierailut sun laihdutusta kaada vaan tärkeämpää on se, mitä arkena syöt.



Pidä vaikka huoli, että oot syöny kunnolla ennen ku meet vierailulle niin ei tuu ainakaan nälkään syötyä!

on todellakin monen laihduttajan ongelma. Kuulostaa todella tutulta. Tuo oli yksi laihdutuskuurin ärsyttävimpiä juttuja. Itse olin päättänyt pysyä tiukkana, ja jos en olisi pysynyt, en koskaan olisi laihtunut.



Ihmiset ovat joko ajattelemattomia tai kertakaikkiaan kykenemättömiä asettumaan laihduttajan asemaan. Tietenkään yksi kakunpala ei "kaada dieettiä", mutta juuri tuo että pienikin pala herättää makeanhimon, on ongelma. Lisäksi itselleni se kakunpala olisi tarkoittanut, että en olisi voinut syödä normaalirutiinini mukaisesti loppupäivänä. Säännöllisen syömisen opetteluhan oli homman juju.



Luulen, että kyse on paitsi loukkaantumisesta kun itse tehdyt herkut eivät "kelpaa", myös siitä, että laihduttajan kieltäytyminen herättää itsessä alitajuisen syyllisyyden. Moni ajattelee, että itsekin pitäisi laihduttaa, mutta ei saa aikaiseksi, ja kaverin itsekuri herättää kateutta. Hoikilla herkunsyöjillä taas on tarve tehdä numero siitä, että he pysyvät syömisistään huolimatta hoikkina.



Jos menee kyläilemään läheisen kaverin tai sukulaisen luo, mielestäni voi jo etukäteen sopivassa yhteydessä vihjata kohteliaasti ja kepeästi, että laihduttaa eikä syö siksi pullia ja kakkuja. Ei siis siihen tyyliin että "tee näitä ruokia koska minä käsken", vaan enemmänkin "ainakaan minua varten ei tarvitse leipoa pullaa." Jos istuu jo pöydässä ja kieltäytyy kakusta, on hyvä osoittaa arvostusta emännän näkemää vaivaa kohtaan ja selittää lyhyesti kieltäytymisen syy, mutta pyrkiä sen jälkeen määrätietoisesti ohjaamaan keskustelu muualle. Ei pidä lähteä selittelemään, jos toinen ryhtyy päivittelemään syömistapojasi. Osoita rajasi selkeästi.



Minulta alettiin kerran isossa porukassa kovaan ääneen tentata, miksi syön niin vähän. Vastasin, että no kun mä haluan.

Ensinnäkin, laihduttaminen laihdutuskuurilla on iso moka. Meinaatko elää noin lopun elämääsi? Jos et, kilot palaavat samantien kun palaat normaaliin ruokavalioon. Olisi paljon järkevämpää laihduttaa niin, että ei kieltäydy mistään vaan opettelee ottamaan kohtuudella.



Toiseksi, on suorastaan törkeää, jos vasta vierailulla ilmoittaa ettei syö sitä ja tätä. Tee asia ehdottomasti selväksi jo ennen vierailua! On todella itsekästä mennä kylään kahville (mikä luonnollisesti tarkoittaa että emäntä näkee vaivaa) ja sitten vasta pöydässä ilmoittaa että mikään ei kelpaa. Jos et tahdo kahvitella, tee se selväksi kunnolla ja ajoissa!

tai yhden keksin, mutta en maista kaikkea. kohtuuteen on hyvä opetella ja se yksi keksi ei tosiaan kaada mitään laihdutuskuuria.

Sano että laihdutat, ja otat siksi vaan tosi vähän, esim. 1 keksi tai luottokortin kokoinen (mutta vähän paksumpi ;) pala jotain piirakkaa.



Tai sitten sanot jo tapaamista sovittaessa että et aio syödä mitään sokerista tai rasvaista. Ja sanot sen että kyläilet monta kertaa viikossa, jolloin kakkupaloja tulisi monta.

entäs jos vaivihkaa vihjaiset ystävällesi / ystävillesi, että tähtäimessä painonpudotus ja et millään itse keksi kevyitä herkkuja ja olisko heillä kivoja reseptejä.

Ja jos he sitten sun kyläilyä varten innostuisivat kokeilemaan kevytherkkuja. Vähän marjoja ja keksiä ja vispikermaa, marjarahkaa... jne. Tai mistä nyt tykkäätkin.

Ja ihan reilusti tunnustaisit, että heidän leipomat herkut ihania, mutta et voi sortua pieneenkään palaseen, kun sitten jäät niin koukkuun.

Silti siellä pöydässä on aina se kakku ja pullaa. Tms. Ja aina samat voivottelut.



Kyllä se laihdutuskuuri kaatuu niihin herkkuihin. Koska mun on opittava elämään ilman sokeria. En voi jatkossakaan kyläilyillä enää ottaa noita makeita juttuja.



Lisäksi, jos sallin itselleni esim. yhden leivonnaisen/vko, haluan itse valita sen. Esim. miehen äidin pulla on niin kamalaa, etten sen takia halua uhrata viikon herkkupalaa.

jos mikään sanominen ei mene perille. Ylipäänsä on mun mielestä epäkohteliasta suureen ääneen voivotella, jos joku vieras ei ota jotain tarjottavaa. Hänellä voi olla siihen vaikka mikä, erittäin hyvä, mutta ehkä kiusallinen syy, jota ei kaikkien kuullen haluaisi selitellä. Sitäpaitsi, syyksi pitäisi riittää jo se, että "just nyt ei tee mieli". Pakkoko sitä on väkisin jotain pullaa tunkea naamaansa, jos ei yhtään tee mieli, olipa sitten laihiksella tai ei?

Tietty, jos ap:lla pokka pitää, voithan sä keksiä jonkun tosi ällöttävän syyn, mikset voi syödä tarjottuja kakkuja, ja kailotat sitä sitten suureen ääneen kesken kahvittelun. Ja katot miten mammoilla menee kermavaahdot väärään kurkkuun ;)

Silti siellä pöydässä on aina se kakku ja pullaa. Tms. Ja aina samat voivottelut.

Kyllä se laihdutuskuuri kaatuu niihin herkkuihin. Koska mun on opittava elämään ilman sokeria. En voi jatkossakaan kyläilyillä enää ottaa noita makeita juttuja.

Lisäksi, jos sallin itselleni esim. yhden leivonnaisen/vko, haluan itse valita sen. Esim. miehen äidin pulla on niin kamalaa, etten sen takia halua uhrata viikon herkkupalaa.

Kerron suoraan, että nyt laihdutan, ja siihen ei pullat kuulu.



Tyhmä täytyy olla, jos pitää ruveta siitä sitten jankkaamaan.

Silloin mulla on koko ajan jotain lautasella eikä kukaan voi tuputtaa lisää.



Tietenkin kehun samalla että onpa hyvää.



Jos kyläily kestää kauan ja painostetaan ottamaan lisää, otan toisen vielä pienemmän palan.

syö seitsemän sortin kahvipöydästä, niin kyllä se taitaa laihdutuksen kaataa. Sorry.

Sorry, mutta mä kyllä ottaisin, jos toiset on nähny vaivaa. Ei ne vierailut sun laihdutusta kaada vaan tärkeämpää on se, mitä arkena syöt.

Pidä vaikka huoli, että oot syöny kunnolla ennen ku meet vierailulle niin ei tuu ainakaan nälkään syötyä!

Minä olen sanonut etten käytä sokeria ollenkaan, suurin osa ymmärtää kyllä.



Tuo on kyllä ärsyttävää kun tuputetaan mutta ihan ymmärrettävää että halutaan tarjota jotain. Täällä suomessa on tosiaan tyyli pistää pöytä koreaksi joka kahville ja teelle, laitan itsekkin vaikka mitään en otakkaan.



Mutta sanon tosiaan aina etten syö laisinkaan sokeria joten ei kiitos. Ja kieltäydyn muistakin leivinnoisista kuten suolaisista, aina kohteliaasti kuitenkin. Aina sanomista tulee mutta pikkuhiljaa nekin vähenee.



kerro että herkuttelet nykyään niin harvoin että haluat tehdä sen omalla tavallasi, omilla herkuilla. Tämän moni ymmärtää.

eli minä saan päättää, mitä syön ja mitä en. Jos ystävyys kaatuu siihen, että en syö rasvaista viineriä niin eipä ole kovinkaan arvokasta ollut.

en voi käsittää tuota väkisin tuputtamista. Onhan se vieraanvaraista tarjota, mutta olisi se kohteliasta myös hyväksyä, jos vieras ei herkkuja tahdo. Varsinkin kun kieltäymykselle on usein hyvä syy.

moni jo ehdotteli tuota et kertoisit ajoissa ennen vierailua, ettei sun takia tarvi pöytää kattaa.



toinen mikä tuli mieleen, voisit sanoa olevasi niiiiin täysi mutta ottaisit mielelläsi palan kotiin, jos heillä ois pussia tai rasiaa missä kuljettaa :) ja annat kotona sit tietty miehelle sen herkkupalan

Sitten särpisin yhden keksin tms. näin vuoksi.



Mun mies on ulkomaalainen enkä tykkää kaikista hänen maansa perinneruoista. Niitä tarjotaan kuitenkin aina hänen kavereidensa luona (siis täällä Suomessa) ja kieltäydyn yleensä tuolla verukkeella... syön vain niitä paria juttua, joista tykkään.



No, ehkä vähän läpinäkyvää mutta mun mielestä kohteliaampaa kuin esim. sanoa etten tykkää sen tyylisestä ruoasta ja huomattavasti helpompaa kuin esim. laihdutuskuurista avautuminen.

pidä velvollisuutenani syödä kylässä yhtään mitään, mitä en halua. Inhoan nimittäin suurinta osaa peruskahvipöydän antimista - en ylipäätänsä ole makean ystävä. Inhoan mm. kaikkia keksejä, kuivakakkuja, pullaa sekä täytetkakkuja.



Miehen sukulaisilla on aina tällaisia kuvotuspöytiä, joista harvemmin otan yhtään mitään.



veden kielelle sitten saa esim. juustopöytä,

tai otat pienen siivun jotain. End of story. Siinähän narisevat, oma ongelmansa. Sellaisia ne ihmiset ovat, monet tahtovat vähän näpäyttää, kun eivät itse kykene hallitsemaan omia syömisiään.



Sinä itse laihdutat, se on sinun asiasi. Jos annat tuollaisten asioiden häiritä itseäsi, ei laihdutuksesta tule jatkossa mitään.



Käytä tahdonvoimaasi. Kyllä se onnistuu.

Silti siellä pöydässä on aina se kakku ja pullaa. Tms. Ja aina samat voivottelut. Kyllä se laihdutuskuuri kaatuu niihin herkkuihin. Koska mun on opittava elämään ilman sokeria. En voi jatkossakaan kyläilyillä enää ottaa noita makeita juttuja. Lisäksi, jos sallin itselleni esim. yhden leivonnaisen/vko, haluan itse valita sen. Esim. miehen äidin pulla on niin kamalaa, etten sen takia halua uhrata viikon herkkupalaa.

vaikka en laidutakaan vaan haluan lähinnä pysyä nykyisissä mitoissani.

En minäkään voi herkutella sitä yhtä pullaa enempää viikossa. Ja todellakin haluan valita itse herkkuni silloin kun sen syön.

Minulla paino nousee todella herkästi ja esim. 1 pulla parina päivänä viikossa näkyy nopeasti vyötäröllä :/

Olen myös huomannut, että monet vetää herneet nenään siitä että en syö pullaa tai viineriä esim. kahvilassa. Työpaikalla on myös kahvitauoilla joku ihmeellinen 'pullansyömispakko', jota vältteleviä kummeksutaan isoon ääneen.

Toki voisin tehdä sen vaihtoehdon, että söisin sen pullan töissä ja jättäisin päivällisen syömättä. Mieluummin syön kuitenkin sen päivällisen.

Laihdutin itse aiemmin painonvartijoiden pisteillä ja oli kova homma saada päivän pisteet riittämään. Jos menit sortumaan johonkin kahvitarjottavaan päivän aikana, niin illalla söitkin enää pelkkiä porkkanoita yms 0 pisteen syötäviä. Eli kyllä se yksikin herkkupala helposti kaataa sen päivän syömiset. Ja tosiaan kun noita kahvitteluja tulee noin usein kuin sinulla, niin siinä kaatuu jo koko viikko...