Kolmas lapsi, raskastako?

Mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois :)

Meill älapset 8, 5 ja 2.



Kahden ekan lapsen jälkeen tuntui että ei ole raskasta ja kyll ätänne lapsia mahtuu vaikka useampi vielä.



Kolmas kun koko paletti meni sekaisin. Työmäärä lisääntyi järjettömästi, samoin kulut. Ei tule enää neljättä =) Rankkaa on, olen jo palannut töihin. Mutta ehkä jossain vaiheessa helpottaa.



Mies ei osallistu kauheasti lasten hoitoon ja siihen olen pettynyt. Mutta minkäs teet, ei toista voi pakottaa...

lisääntynyttä työmäärää kohtuuttomana. En ole edes tullut ajatelleeksi, että millaista nyt olisi kahden kanssa.

Meillä tosin iltatähti. Vanhemmat lapset jo 10 ja 13, kolmonen 1v. On ollut aivan ihanaa. Kolmosen vauvavuosi parhaimpia elämässäni. En kaipaa omia menoja enkä nukkumisia aamuisin, niin kuin nuorempana. Isommat hoivaavat pikkuista ja selvästi nauttivat tämän tempauksista. Helpottaa, kun tietää, miten lyhyt pikkulapsiaika on.



Isompaan asuntoon tosin jouduimme vaihtamaan.

MUTTA olen nyt laiska lähtemään liikkeelle 3 kanssa... Jotenkin helpompi pysytellä kotiympyröissä. Sen takia meinaa välillä pää hajota.

lapset 6-v, 2-v ja 3 kk.

Kyllä tuntui taas lähtöpisteeseen paluulta, kun kolmas syntyi. Vauvajutut alkoi taas alusta.



Hommaa kyllä riittää enemmän kuin kahden kanssa.

Ehdin jo noiden isompien kanssa tottua siihen, että ovat omatoimisia ja homma hoituu ja jää itsellekin aikaa.



No, mies järjestää kyllä mulle omaa aikaa nytkin, mutta näin kotona on kyllä koko ajan jotain kotihommaa. Nytkin olisi vaikka mitä muuta tekemistä, kuin tässä istuminen.



Kyllä se kolmas tosiaan laittaa pakan aika lailla sekaisin. Riippuu tietysti omasta suhtautumisesta. Ja jos eka ja toka olisi pienempiä, niin uskoisin, että se kolmas menisi siinä ihan sivussa. TOISAALTA, onhan nuo isommat nyt kuitenkin jo niin isoja, ettei heitä sillä tavalla tarvi auttaa esim. pukemisessa. Mutta on tässä kyllä huolehdittavaa ja muistettavaa. Herää kysymys miten menee esim. viiden lapsen kanssa :O

Tosiaan, tuo unohtui!



Eli ei oikein tule lähdettyä minnekään koko remmin kanssa ellei ole pakko. Kaupassakin käyn todella mielelläni esim. pelkän vauvan kanssa, kun toinen isommista on koulussa ja toinen kerhossa.



No, toiseen 7-vuotiaan harrastukseen on laahattu mukana pienemmätkin, kun mies on ollut töissä, mutta muuten ollaan järjestelty niin, että käydään melkein aina vain osan porukan kanssa jossain, ja osa jää kotiin.

Kaupassa käy sitten illalla jompi kumpi meistä aikuisista. Ei tule lähdettyä mihinkään ns. ylimääräiseen. Joten itseaiheutettua tämä tylsyys :D



6

sen olen huomannut kahden isomman kohdalla. Ihan yhtäkkiä olivat jo niin isoja. On tämän kolmannenkin ensimmäinen vuosi mennyt järkyttävän nopeasti. Olen yrittänyt nauttia vauva-ajasta, mutta tuntuu, etten ole ehtinyt, kun viikot menevät todella vauhdilla ohi.

Minusta isompi muutos oli toisen lapsen syntymä, kolmas solahti perheeseen ihan vaivattomasti. Meillekin kolmas tuli pikkaisen yllättäen, mutta mikä ihana asia olla kolmen upean pojan äiti.

Ainoastaan rikkaammaksi muuttui kolmannen synnyttyä. Ihanaa! Esikoinen täyttää tammikuussa seitsemän ,keskimmäinen kesäkuussa viisi ja nuorimmainen tammikuussa vuoden. Vauva on aivan ihana hymypoika, isommat sisarukset palvovat lakkaamatta.



Mies osallistuu aivan yhtä lailla kodin ja lasten hoitoon,ihana mies! Omaa aikaa minulla on viikottaiset kuorotreenit ja lenkit koirien kanssa. Välillä väsyttää tosi rankasti,mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Neljättä toivon odottavani vuoden kuluttua. Sitten on lapsiluku täynnä.

samalla tavalla luuhataan kaupoissa ja kylillä eli ei kyllä kotiin linnoittauduta,vaikka lapsia useampi.:-) Tulisin hulluksi pelkästään kotinurkissa. Lapsia viedään kerhoon,eskariin,muskariin,soittotunnille,vauvauintiin,kirjastoon... Kaikki on mahdollista,kun vaan itse ottaa semmoisen asenteen!