Oletteko te selvittäneet sukuhistoriaanne. Selvisi siinä missä muut olivat aikanaan talonpoikia äidin puolella oli suutareita.

Arvostettuja suutareita.

No sen verran tiedän että suvustani on muutettu Suomeen ainakin Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Isän suku onkin sitten ihan muualta Euroopasta.

Olin kerran sukututkimuskursilla siellä tuli ilmi että monelle oli tärkeää että suvusta löytyy jotain hienoa, vähintäin joku Amerikan setä, mieluummin joku aatelismies.

Äitini isänäidin sukua oli tutkittu jo silloin 1600-luvulle, totesin kurssilla että ainoa luotettava linja, vähintäin joka toisesta sukupolvesta puuttui isä, tiedä sitten oliko piian lapsen isä renki vai isäntä. 

Olen tutkinut jonkin verran sukuani. Ärsyynnyn näistä muista sunnuntaisukututkijoista sen vuoksi, että he keskittyvät epäolennaisiin asioihin, eli siis ns. merkkihenkilöihin.

Parasta antia sukututkimuksessa on se, että pystyy kartuttamaan ymmärrystä siitä, millaisissa yhteisöissä esivanhempani ovat eläneet; miten suvut kietoutuvat toisiinsa, suhteet kyliin, taloihin, maahan ja muihin ihmisiin ovat muodostuneet. Sitä paitsi usein ihan ns. tavallisista ihmisistä saattaa löytyä hyvinkin erikoisia ja koskettavia elämänkohtaloita.

On tehty sukututkimusta. Äitini puolen suku menetetyssä Karjalassa on pitkälti elänyt samalla alueella vuosisatoja. He olivat vaatimatonta väkeä, pääosin torppareita. Isäni puolen suku on sitten värikkäämpää, vauraampaa ja kansainvälisempää. Siellä on ollut kauppiaita ja kirkonmiehiä, sekä myös lappalaisia poromiehiä. 

Isän puolen suku on luovutetulta alueelta Karjalankannakselta. He ovat ns. lahjoitusmaatalonpoikataustaisia, eli kärsivät etenkin 1800-luvun alkupuolella "hovien" vallasta, ennen kuin lahjoitusmaat lunastettiin pois. Parempaa aikaa ei kestänytkään kuin 1-2 sukupolvea, kun pitikin jo lähteä evakkoon. 

Äidin puolen suku on (nykyisten) Satakunnan ja Pirkanmaan alueilta (entinen Ala- ja Ylä-Satakunta). Suurimmaksi osaksi tavallisia talollisia, joukossa muutama ratsutilallinen, muutama torppari, ja muutama säätyläinen.

Isän suvun osalta ns. Vanhassa Suomessa lähteet ovat peruslähteiden (kirkonkirjat, henkikirjat 1800-luvun alusta alkaen) ulkopuolella sitten hyvin erilaiset kuin äidin suvun puolella. Esimerkiksi tuomiokirjat ja muut oikeudelliset lähteet. 

Sukututkimuksissa ei paljastu sitä, että kaikkien lasten isä ei ole ollut se mitä papereissa lukee. Siksi on hyvin mahdollista, että monet niistä tutkimuksessaan esiin tulleista ihmisistä ei ole sukua ollenkaan. Siksi on vain arvuuttelua se, että kenen jälkeläinen oikeasti onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran sukututkimuskursilla siellä tuli ilmi että monelle oli tärkeää että suvusta löytyy jotain hienoa, vähintäin joku Amerikan setä, mieluummin joku aatelismies.

Äitini isänäidin sukua oli tutkittu jo silloin 1600-luvulle, totesin kurssilla että ainoa luotettava linja, vähintäin joka toisesta sukupolvesta puuttui isä, tiedä sitten oliko piian lapsen isä renki vai isäntä. 

En sitten tiedä onko joku retkillään aviottoman lapsen jälkeensä jättänyt jonkun euroopan maan merkityksetön pikkuaatelinen kovinkaan loistava meriitti suvulle mutta sellaisesta löytyisi tarina. Muuten aika perusmaalaista suku täynnä. Tai pikkukaupunkilaista. En tiedä onko suvussa tohtoreita mutta niin rikkaita ei taida olla ainakaan että pääsisi edes veropäivän listalle.