Lue keskustelun säännöt.
Totaali-yh-elämän hyvät puolet?
16.11.2023 |
Luin Helsingin Sanomista jutun jossa toimittaja fiilistelee 50-50 vanhemmuuttaan ja miten rentoa se on ja antaa vinkkejä kahden vanhemman perheille. Tuli paha mieli kun olen itse totaali-yh. Oikeat yh:t, siis sellaiset, joilla ei tule toisesta vanhemmalta ollenkaan tai paljon apua, listataan meidän elämän hyviä puolia.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
- Ei aikataulujen säätöä vaihdoissa.
- Ei ylipäätään tarvitse ottaa eksää huomioon aikatauluissa.
- Ei kiusantekoa/ säätämistä huoltajan allekirjoituksesta kun vain yksi huoltaja.
- Ei pettymyksiä kun toisen pitäisi tehdä jotain/ hoitaa joku asia/ olla lasten kanssa. (Nämä joutuu hoitamaan yksin, mutta ei tarvitse stressata tekeekö joku muu oman osuutensa vai ei.)
- Ei vääntöä kasvatuksesta, ihan itse saa päättää säännöt ja ei ole eri sääntöjä eri kodeissa.
Nämä tuli ensimmäisenä mieleen. Itse siis "oikea" yksinhuoltaja ja näistä tuntuu eronneilla yhteishuoltajilla olevan eniten vääntöä mitä sivusta seurannut.
Allekirjoitan. Tuntuu että suhde lapsiin on myös läheinen ja hyvä. Mutta kai se voi olla hyvä muunkinlaisissa perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli eilen juuri tilanne, jossa olisi tarvittu molempien huoltajien allekirjoitus, että sai lapsen asioita hoidettua - mutta koska olen yksinhuoltaja, riitti vain mun allekirjoitus. En jaksaisi sitä, että kaikkeen tarvitaan myös sen toisen huoltajan lupa, toinen huoltaja voi halutessaan tehdä asioista todella hankalia. Sivusta olen näitä seurannut, joidenkin ihmisten kanssa huoltajuuden jakaminen voi olla yhtä h-vettiä.
Olen ollut yli 10 vuotta totaaliyksinhuoltaja. On ollut helppoa, kun saan päättää itse lapsen koulun valintaan, asuinpaikkaan, kasvatukseen, rajoihin yms. liittyvät asiat. Saan viettää lapseni kanssa kaikki joulut ja juhannukset. Ei tarvitse jakaa. Saan myös itse päättää, mitä elämänarvoja haluan kasvatuksessa painottaa.
Ehkä nykyaikana ei ole sallittua sanoa, että ero lapsista tuntuu äidistä pahalta kun he ovat pieniä? Lastenhoito on raskasta joo, mutta myös ero lapsista on raastavaa. Ehkä ei lapsillekaan hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Hyvät puolet on että tyhmällä mielenterveydestä kärsivällä ihmisellä on aina hauskaa
Totaali YH on aina täysin tyhmä, täysin mielenterveys potila
Täällä taitaa nyt vaikuttaa joku ihan muu täysin tyhmä. Menepä pois tästä ketjusta.
Ei tarvitse toisen vanhemman lupia passin hakemiseen ja kaikkiin pienempiinkin asioihin. Yh korotus joihinkin tukiin (joskaan se ei lähellekään korvaa tulojen romahtamista ja menojen kasvua). Ei tarvitse olla exän kanssa tekemisissä väkisin.. Eipä näitä ole ihan hirveesti, yh:na kun ollaan yleensä tilanteen pakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi olla exän kanssa missään tekemisissä. Meillä on kyllä paperilla yhteishuoltajuus, mutta yksin olen hommani hoitanut. Lapset oli jo teinejä, kun ero tuli ja nuorinkin täytti jo 18v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät puolet on että tyhmällä mielenterveydestä kärsivällä ihmisellä on aina hauskaa
Totaali YH on aina täysin tyhmä, täysin mielenterveys potila
Täällä taitaa nyt vaikuttaa joku ihan muu täysin tyhmä. Menepä pois tästä ketjusta.
Se on katkera kun muija sai eron ja yksinhuoltajuuden, kun hänen oma dokaaminen ja hakkaaminen todettiin vaaraksi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nykyaikana ei ole sallittua sanoa, että ero lapsista tuntuu äidistä pahalta kun he ovat pieniä? Lastenhoito on raskasta joo, mutta myös ero lapsista on raastavaa. Ehkä ei lapsillekaan hyväksi?
Ero lapsista on raastavaa rakastavalle vanhemmalle sukupuolesta riippumatta. Paljon on äitejä ja isejä jotka haluaa lapsistaan vain eroon, joskin ympäristö tuomitsee sellaisia äitejä enemmän, iseille se on suorastaan normi.
- Ei aikataulujen säätöä vaihdoissa.
- Ei ylipäätään tarvitse ottaa eksää huomioon aikatauluissa.
- Ei kiusantekoa/ säätämistä huoltajan allekirjoituksesta kun vain yksi huoltaja.
- Ei pettymyksiä kun toisen pitäisi tehdä jotain/ hoitaa joku asia/ olla lasten kanssa. (Nämä joutuu hoitamaan yksin, mutta ei tarvitse stressata tekeekö joku muu oman osuutensa vai ei.)
- Ei vääntöä kasvatuksesta, ihan itse saa päättää säännöt ja ei ole eri sääntöjä eri kodeissa.
Nämä tuli ensimmäisenä mieleen. Itse siis "oikea" yksinhuoltaja ja näistä tuntuu eronneilla yhteishuoltajilla olevan eniten vääntöä mitä sivusta seurannut.