Ope on "diagnosoinut" lapseni aspergeriksi.
Ok, selvästi as-piirteinen kyllä on, mutta riittääkö diagnosiin, sitä en usko. Lapsi on kuitenkin pärjännyt peruskoulussa monta vuotta ilman omaa avustajaa.
Miten eteenpäin?
Kommentit (3)
niin diagnoosia on mielestäni turha hankkia.
tunne-elämä kunnossa, en veisi tutkimuksiin. Tutkimukset ovat aikamoinen rumba ja lapsi syynataan monen ammatti-ihmisen taholta vaikka minkälaisin kysymyksin. Lapselle nousee väkisinkin kysymys, miksi minua tutkitaan, olenko sairas/poikkeava? Minusta aivan turhaa, lapsella voi jo olla sellaisia tunteita, niitä on aivan turha lisätä, jos ei pakko.
Jos on ongelmia, voi diagnoosista olla hyötyä. Pääsee esim. sopeutumisvalmennuskurssille, jossa tapaa muita, joilla samankaltaisia ongelmia/haasteita. Opettajille voi viedä materiaalia as-koululaisen kohtaamisesta tai he voivat itse lukea asiasta lisää. Lapsikin voi joillakin paikkakunnilla käydä jonkinlaisessa sosiaalisessa valmennuksessa, jos tarpeen.
tuntemani asperger kävi ammattikorkeakoulun ja työskenteli johtotehtävissä. Ei se asperger tarkoita heikkolahjaisuustta. Mikset veisi lastasi tutkimuksiin?