Isoveljen viha/katkeruus pikkusiskoa kohtaan :(

Isoveli on 7 v ja pikkuveli täyttää pian 5. Isompi tosiaan tuntuu vihaavan pikkuveljeään ja on tyytyväinen jos hänelle tulee jotain vastoinkäymisiä. On aina katkera ja kokee jääneensä vähemmälle.

meillä ihan päinvastoin. 6-vuotias isoveli palvoo 3-vuotiasta pikkusiskoaan, halailee ja pussailee päivittäin ja puolustaa aina, tilanteessa kuin tilanteessa. Olisko sitten ihan luonnekysymys -jotkuthan ovat kateellisia syntymästä asti.

Vanhemmat ovat tässä nyt avainasemassa. Lasten pitää saada kokea olevansa samanarvoisia. Oletteko antaneet esikoiselle omaa aikaa, yksilöllistä huomiota? Oletteko vertailleet sisaruksia keskenään (oho, pikku osaa jo tuon, ei isoveli tuon ikäisenä osannut, tms)?

että kasvatuksella ei ole mitään virkaa? kaikki tulee perusluonteesta!

Vaan kasvatuksen tuotosta suurelta osin, miten oikeasti kohdellaan perheenjäseniä yms yms.



Hetkittäin voi tuntea iloa toisen epäonnistumisesta tms, mutta jatkuvana se ei ole normaalia, vaan asiaan olis puututtava.

Ja kaikki mitä sinä spekuloit juuri päin vastoin. Isoveli (7v.) on taitava ja osannut kaiken aina aikaisin ja aikaisemmin kuin pikkusisko (5v.). On saanut huomiota lapsistamme ehdottomasti eniten jne. SILTI hän on uskomattoman kateellinen pikkusiskolleen joka ikisestä asiasta. EN käsitä miksi enkä varsinkaan käsitä miten tilanteen voisi muuttaa. Kerro ihmeessä niin kokeilen HETI!!

Sen sijaan 2v. pikkusiskoaan poika on palvonut alusta asti. Tyttö on isoveljen kulta ja silmäterä.

Vanhemmat ovat tässä nyt avainasemassa. Lasten pitää saada kokea olevansa samanarvoisia. Oletteko antaneet esikoiselle omaa aikaa, yksilöllistä huomiota? Oletteko vertailleet sisaruksia keskenään (oho, pikku osaa jo tuon, ei isoveli tuon ikäisenä osannut, tms)?

Olemme aina yrittäneet antaa erikoisen paljon aikaa ja huomiota esikoiselle, hän on toki saanut jo asemansa takia paljon kahdenkeskistä aikaa vanhempien kanssa (esim. isä ottaa monesti mukaan asioilleen, vie uimaan jne.). Itse yritän tarjota joka päivälle pienen lukuhetken, läksyjen tarkistusta kahdestaan kun pienemmät leikkivät tms. Mutta hän on aina naama nurinpäin ja tyytymätön.



Asiaa toki vaikeuttaa se että pikkuveli 5 v on luonteeltaan hyvin toisenlainen, hän on aurinkoinen "hälläväliä"-tyyppi joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja luovii tilanteessa kuin tilanteessa olematta koskaan katkera. Hänen kanssaan oleminen on pelkkää onnistumisen kokemista ja positiivista, päinvastoin kuin esikoisen kanssa jonka kanssa usein menee marinaksi ja riitelyksi. Tämä tietysti osaltaan vahvistaa näitä heidän kokemuksiaan.



Pienimmän, eli 2-vuotiaan kanssa molemmat isommat tulevat hyvin toimeen, 7 v auttaa ja "hoitaa" häntä mielellään. Terv. nro 2

Tyypillinen riidan aihe on esimerkiksi tällainen: Olemme lukeneet paljon Barbapapa-kirjoja viime aikoina. Pikkuveli keksii että hän on Barbapinko, katsokaa mitä hassua mun hahmo tuolla tekee jne. Isompi haluaa tietysti myös oman hahmon ja hän päättää olla Barbapörrö. Sitten katsellaan molempien hassuja hahmoja ja esikoisesta alkaa tuntua että Barbapörrö onkin huono valinta. Hän vaihtaa Barbapaavoon, mutta sekin on huono valinta. Hän haluaa olla Barbapinko kuten pikkuveli, koska se on paras kaikista. Sitten hän päätyy itkemään epäreilua kohtaloa koska pieni saa aina valita paremman ja hän jää ilman, yhyy.



Miten tuollaisessa olisi paras toimia?

koska lapsi muistaa ajan jolloin pienempää ei ollut. Ihan sama kun mies ottas itselleen toisen vaimon. Oppaita lastenkasvatukseen on olemassa pilvinpimein, eikö niitä kannattas lukea?

sisarukset ovat aina olleet erittäin läheiset, nyt ovat jo 8- ja 9-vuotiaat, ja poika ja tyttö myös kyseessä. Tiedän monia muitakin pienen ikäeron sisaruksia tai kaksosia, joilla on hyvät välit.

Mitkään tutkimustulokset eivät myöskään tue tuota väitettäsi - olen lukenut mm. neuvoloista lainattavan 20 sivun tiivistelmän lasten ikäeroista, ja siinä on johtopäätöksenä, että yhtä oikeaa ja suositeltavaa ikäeroa ei ole!

Ikäero vaikuttaa ,alle 3v. on liian lyhyt väli,koska lapsi muistaa ajan jolloin pienempää ei ollut. Ihan sama kun mies ottas itselleen toisen vaimon. Oppaita lastenkasvatukseen on olemassa pilvinpimein, eikö niitä kannattas lukea?

tietopaketti, johon kuuttu kattavasti erilaisia tutkimustuloksia ikäeroista.



Luulenpa, että kasvatuksella on iso merkitys. Meillä on ainakin panostettu siihen, että myös sisarusten keskinäistä suhdetta on vaalittu (ja toki myös kummallekin suotu tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa vanhempien kanssa).

Jotkut vaan ovat "kaikkihetimulle ja muille ei mitään" -tyyppejä.

Meillä esikoinen on sellainen joka antaisi vaikka viimeiset vaatteetkin päältään jos tuntee että joku muu saattaisi niitä tarvita. Vauvana jo oli erittäin "antelias" eikä ominut mitään itselleen koskaan.

Itsekkyys on pitkälti synnynäistä, siihen on hyvin vaikea kasvatuksella puuttua.

pienempää ei ollut"! Eli laskennallisesti alle 18 kk väli on ok, mutta siitä suurin piirtein kolmeen on huono.

Ja kaikki mitä sinä spekuloit juuri päin vastoin. Isoveli (7v.) on taitava ja osannut kaiken aina aikaisin ja aikaisemmin kuin pikkusisko (5v.). On saanut huomiota lapsistamme ehdottomasti eniten jne. SILTI hän on uskomattoman kateellinen pikkusiskolleen joka ikisestä asiasta.

ehkäpä hän on juuri SIKSI kateellinen, kun on saanut niin paljon huomiota ennen? tottunut siihen että on ykkönen ja nyt reviirille on tunkeutunut joku muu? :) ite jännään kans kun nyt ois tulossa toinen lapsi ja ikäeroa olis 4-5 vuotta...tällä hetkellä isoveli oottaa innoissaan vauvaa mut saa nähä mitä sit kun syntyy

Meillä isoveli antaa näkyä tympääntyneisyytensä, eli häntä eskarista hakiessa pikkusiskon näkeminen jo ärsyttää, siskon puheeseen vastaa vain että "ole hiljaa etana" jne. Pikkusisko antaa isoveljelle paljon periksi, isoveli ei anna periksi siskolleen mitään. Riitaa tulee siitä, jos sisko saa esim hänen lempilusikkansa syödessä tai painaa hissin nappia tms. aivan naurettavia asioita. Tasapuolisuuden nimissä annan vuorotellen toimia näissä tilanteissa ja olen yrittänyt puhua toisen mollaamisesta että miettii, miltä se tuntuisi jos hänelle puhuttais noin. Ei auta. Pojan isä on kyllä aiemmin pitänyt tyttöä isin prinsessana eli voisiko olla että se hiertää pojan mieltä edelleen... muuten olemme tasapuolisia. Tätä kahdenkeskistä aikaa pitää alkaa anaa varmastikin enemmän.

Mutta esikoisella näkyy ajoittain vahvoja negatiivista tunteita nuorempaa kohtaan. Minusta ne nousevat esiin, kun on muutenkin väsynyt ja pahantuulinen. Toisaalta melkein useammin ovat hyviä kavereita ja viihtyvät yhdessä.



Minä olen aina yrittänyt puhua, tietysti lapsen tasolla, mutta suoraan silti. "Nyt sinä taidat olla väsynyt ja kaikki harmittaa? Minä tiedän, että sinä osaat käsitellä siskoasi, jos niin vain haluat, ja saat hänet suostumaan mihin vain, kun nätisti sovitte. Vai olisiko parempi, että nyt leikkisitte omia leikkejänne, jos tulee vain riitaa?" jne.



Minusta tunteisiin pitää olla oikeus: ei ole pakko leikkiä yhdessä, ei tarvitse tykätäkään, mutta kaikki ihmisiä kohdellaan ystävällisesti ja kunnoituksella. Erityisesti omaa perhettä.