G: Millä elämänalueella olet "epäonnistunut", tai mikä alue elämässäsi on mennyt
Kommentit (10)
Päädyin sitten huonoon koulutukseen, ja nyt olen väärän alan pätkätyöläinen. Ja "kaikki" kaverit ovat tietenkin jo väitelleet unelma-alaltaan.
Olen alisuoriutuja. Älyllistä kapasiteettia olisi mutta itsetunto yms ovat estäneet menestyksen (myös masennusta). Olen siis tehnyt pätkätöitä. Ei hyvää miestäkää, saati omakotia.
Päädyin sitten huonoon koulutukseen, ja nyt olen väärän alan pätkätyöläinen. Ja "kaikki" kaverit ovat tietenkin jo väitelleet unelma-alaltaan.
Nuorena ei opiskelu kiinnostanut, vaikka koulu oli minulle aina helppoa.
Nyt sitten aikuisena opiskellut, mutta olisin voinut edetä vaikka mihin asti, jos olisi aiemmin kiinnostusta löytynyt. Mutta ehtiihän sitä nytkin.
Akateemiset opinnot venyivät todella pitkiksi (nyt olen valmistumassa, jes!) ja sitten on ollut lapsettomuuskriisi ja lasta meille ei tule. Lisäksi on ollut työuupumusta (liittynyt edellisiin osittain + ikäviin työpaikkoihin).
Kuitenkin olen nyt onnellinen ja tyytyväinen elämääni: minulla on aivan ihana aviomies ja avioliitto on elämäni tärkein asia. Meillä on mukava koti, yhteisiä harrastuksia ja ystäviäkin.
Olen oppinut vastoinkäymisten kautta elämästä. En kuitenkin halua glorifioida niitä: raskasta on ollut ja kokemukset ovat jättäneet myös negatiivista jälkeä, esim. tietynlainen pessimistisyys elämää kohtaan. Odotan usein pahinta, mutta sitten kun asiat joskus loksahtaa niin osaan kyllä iloita.
parisuhteessa. Myöskään en huonon itsetunnon takia pyrkinyt opiskelemaan vaativia aloja.
Nyt sitten aikuisena opiskellut, mutta olisin voinut edetä vaikka mihin asti, jos olisi aiemmin kiinnostusta löytynyt. Mutta ehtiihän sitä nytkin.
Olen kohta 40 v, opiskelen tälläkin hetkellä ja lohduttaudun ajattelemalla, että ainahan voin tehdä sen väitöskirjan kuusikymppisenä. ;)
3
olen epäonnistunut työelämässä. Suoritin kaksi akateemista loppututkintoa, mutta päädyin työhön, johon ei mitään koulutusta edes vaadittaisi, ja joka ei mitenkään liity kumpaakaan opiskelemaani alaan. Itse en koe epäonnistuneeni missään. Opiskelin asioita, joista olin kiinnostunut, ja nyt olen työssä josta nautin.
En ole suostunut ottamaan fyysisesti enkä henkisesti turpaani.
No, AV-mammojen mielestä ehkä vartaloni hoidossa, mutta ei se mua häiritse vaikkei siitä ole huolta pidettykään.
Olen parantunut mutta vuosien sairastaminen pilasi loistavasti alkaneen urani, olin hyvännäköinen ja kroppani oli timmi mutta nykyään huono ihoinen läski. Onneksi palasia keräämällä olen saanut jonkinlaisen elämän.