Lue keskustelun säännöt.
Mistä olette löytäneet uusia kavereita keski-iässä?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt, ainakaan pysyviä.
Kun tulin kesko-ikään, heivasin suurimman osan "ystävistä" pois, jätin ne aidot, ja lisää en halua.
Sitä kateuden ja paskanpuhumisen määrää ei jaksa enää tässä iässä ja sitä vertailua muuta henkistä järjen köyhyyttä.
Töistä ja harrastuksista. Kun lapset oli pieniä niin leikkipuistosta.
Vierailija kirjoitti:
Töistä ja harrastuksista. Kun lapset oli pieniä niin leikkipuistosta.
Niin sori, keski-iässä en tietysti ollut hiekkalaatikolla. Naapureista myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä, mutta riittää silti, että nähdään lähinnä töissä. En juuri kaipaa ystäviä, suku riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mistään. Miehen sentään löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vankilasta. Kun löytää hyviä jengejä. pitää vaan päästä sisään.
En mistään, mutta olen yrittänyt vaalia vanhija ystävyyssuhteita.
Tai sellaisia tuttuja, kenen kanssa voi käydä kävelyllä ja viestitellä, sellaisia olen löytänyt koiralenkeiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä, harrastuksista, koulutuksesta. 57-vuotiaana on helppo tutustua uusiin ihmisiin kun ei enää ole paskanjäykkä teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatillisesta koulutuksesta 4-kymppisenä, oli kuin oltaisiin aina tunnettu, luotettava ystävyys jatkuu.
Harrastuksista mulla on aina parhaat kaverit tullut.
Mietin samaa kun 40+ kriisissä heivasin kaikki ikävät ihmiset elämästäni eikä sinne jäänyt muita kuin oma, aikuinen lapsi. Miten katsoinkaan noiden muiden epäkunnioitusta läpi sormien liian pitkään
Tarvitsin työtä varten lisäkoulutusta eräässä asiassa ja ystävystyin opettajani kanssa. Meillä vaan klikkasi, eikä tarvinnut ponnistella minkään eteen. Tajusin, että ystävystyminen toimii kuten parisuhteen muodostaminen: täytyy mennä ihmisten pariin ja antaa mahdollisuus kohtaamisille - mutta silloinkin on aina tuuripeliä, kohtaavatko kemiat kenenkään kanssa. Aiemmat yritykseni löytää keski-ikäisenä ystäviä tuntuvat näin jälkikäteen tosi väkinäisiltä, kun olin kiinnostunut enemmän ystävystymisestä itsestään kuin niistä potentiaalisista ystävistä.
Ei nyt uusia kavereita, mutta tavallaan kuitenkin. Eli kun yhteydet palaa esim. serkkuihin, joita on nähnyt lapsena. Tai vanhoihin lapsuudenkavereihin, joiden kanssa kasvettu samalla pihalla. Tuntuu ettei vuosikymmenet vaikuta mitään, kun se tuttu ihminen sieltä löytyy. Kaikkien kanssa yhteydet ei säily, mutta mukavan monen kanssa kyllä. Onnea on iso suku.
Töistä, lasten kavereiden vanhemmista, naapurista.