Lue keskustelun säännöt.
Mun ja miehen välit viileni kun sain keskenmenon.
01.11.2023 |
Onko normaalia käytöstä mieheltä sulkeutua ja paeta töihin? Tuntuu että mieheni syyttää mua siitä että niin kävi. Keskustellaan normaalisti, ei sanaakaan vauvasta sanoi että pitää unohtaa koko asia. Miksi tuosta ei saisi keskustella?
Kommentit (19)
Miehen mielestä ei pidä keskustella, sinun mielestä pitäisi. Nyt välit ovat mielestäsi viilenneet, koska mies on eri mieltä kanssasi. Tästä voimme taas päätellä, että miehen kannattaa sanoa naiselle vain mitä nainen haluaa kuulla. Jos siis haluaa parisuhteen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat asiasta keskustella, niin älä vaikene. Syystä tai toisesta hän haluaa aiheesta vaieta, syyn tietää yksin hän. Haluaako suojella sinua eikä kaivella tapahtunutta? Vai oliko liian rankkaa hänelle itselleen. Koeta selvittää asiaa keskustelemalla.
Meillä äippä teki tuon tempun aikoinaan. Erottiin joitakin vuosia myöhemmin....
Vierailija wrote:
Meillä äippä teki tuon tempun aikoinaan. Erottiin joitakin vuosia myöhemmin....
V_tun törppö. Ei kukaan keskenmenoa tahallaan "temppuna" tee.
Petit AP miehesi, kun sait keskenmenon. Anna miehelle aikaa miettiä tuntemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Miehen mielestä ei pidä keskustella, sinun mielestä pitäisi. Nyt välit ovat mielestäsi viilenneet, koska mies on eri mieltä kanssasi. Tästä voimme taas päätellä, että miehen kannattaa sanoa naiselle vain mitä nainen haluaa kuulla. Jos siis haluaa parisuhteen parasta.
Syntymättömän lapsen menetys on suuri suru. Ajatus, että jommankumman osapuolen pitäisi vaieta asiasta kotona
kuulostaa kauhealta. Jos pari ei pysty puhumaan niin tärkeäatä asiasta, niin uumoilen heidän suhteelleen
loppumista. Käytännössä he voivat olla yhdessä vielä pari vuotta, mutta nainenhan kokee tässä tilanteessa,
että kumppani on "hylännyt" hänet ja kaiken lisäksi mies haluaa nopeasti "unohtaa" lapsen, jota he
odottivat.
Anna miehen surra, etsi oma keskustelukumppani muualta. Jokainen suree tavallaan. Tuntuu ettet anna tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Meillä äippä teki tuon tempun aikoinaan. Erottiin joitakin vuosia myöhemmin....
Äidistään onkin ihan hyvä "erota" jossain vaiheessa elämäänsä.
Lähde. Mies näkee naisen puhtaasti siitostammana. Et mieti vaan estät yhteystiedon ja poistut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin uutta siementä vakoon.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miehen mielestä ei pidä keskustella, sinun mielestä pitäisi. Nyt välit ovat mielestäsi viilenneet, koska mies on eri mieltä kanssasi. Tästä voimme taas päätellä, että miehen kannattaa sanoa naiselle vain mitä nainen haluaa kuulla. Jos siis haluaa parisuhteen parasta.
Syntymättömän lapsen menetys on suuri suru. Ajatus, että jommankumman osapuolen pitäisi vaieta asiasta kotona
kuulostaa kauhealta. Jos pari ei pysty puhumaan niin tärkeäatä asiasta, niin uumoilen heidän suhteelleen
loppumista. Käytännössä he voivat olla yhdessä vielä pari vuotta, mutta nainenhan kokee tässä tilanteessa,
että kumppani on "hylännyt" hänet
Niin, kuten sanoin miehen ei kannata sanoa naiselle omia mielipiteitään, vaan mitä nainen haluaa kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että tapahtuma valmisti teitä tulevaan vanhemmuuteen. Ei itse vanhemmuuskaan helppoa aina ole. Nyt teillä on mahdollisuus opetella puhumaan keskenänne. Tätä taitoa todella tulette tarvitsemaan sitten vanhempina...tai sitten vaan toteat, että mies ei tosiaankaan ole vielä valmis isäksi, koska vetäytyy vastuusta jo tässä kohtaa.
Välttelee eikä kohtaa tunteitaan. Todennäköisesti perästä päin kuuluu, joko uutta raskautta suunnitellessa tai sen koittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Meillä äippä teki tuon tempun aikoinaan. Erottiin joitakin vuosia myöhemmin....
Joo, kaikki naiset harrastaakin "temppuja"
Eksäni kylmeni minua kohtaan kun sain keskiraskauden keskenmenon. Se oli kamalaa. Onneksi päädyimme eroon. Nykyisen miehenikin kanssa on muutama keskenmeno ollut, mutta niistä on selvitty yhdessä. Lapsiakin on syntynyt. Voi olla että miehesi vaan suree eri tavalla, mutta jos hän on selvästi etäinen sinua kohtaan säännönmukaisesti, miettisin miehesi motiiveja olla kanssasi. Tsemppiä ja voimia, keskustelu on hyvä lääke!
Peukutusten perusteella näyttää selvästi, että mies on väärässä ja nainen oikeassa. Näytä tämä ketju miehelle ja jätä hänet jos hän ei vieläkään ole valmis puhumaan.
Jos mulle kävisi mieheni kanssa noin niin missään tapauksessa en ottaisi riskiä uudesta raskaudesta ennen kuin tuosta on selvitty. En tekisi mitään puolisolla joka siinä vaiheessa hylkää minut yksin asian kanssa, kun jotain vaikeaa tapahtuu, ja kieltää puhumasta asiasta. Olemalla hiljaa ja teeskentelemällä ettei keskenmenoa tapahtunut se jäisi vaan ikuisesti painamaan.
Toki ihmisellä on oikeus haluta olla puhumatta puolisolleen vaikeista asioista. Mutta minulla ei ole velvollisuutta olla sellaisen ihmisen puoliso. Jos taas on niin että haluaa ensin prosessoida itsekseen, niim sitten pitää sanoa se ääneen ja kertoa millaisella aikavälillä voisi olla valmis käsittelemään yhteisen asian yhdessä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meillä äippä teki tuon tempun aikoinaan. Erottiin joitakin vuosia myöhemmin....
V_tun törppö. Ei kukaan keskenmenoa tahallaan "temppuna" tee.
Ehkä mä oon törppö. Mutta sinä ja nuo 17 peukuttanutta ootte tyhmempiä kuin muoviankat.
Kas kun kyse oli nimenomaan sulkeutumisesta ja omaan kuoreen vetäytymisestä keskenmenon jälkeen. Eli se oli se temppu.........
Otan osaa. Jokainen suree omalla tavallaan, ehkä miehesi suree noin hiljaa sisäisesti eikä erityisesti koe keskustelua surutyön muotona. Ei siitä tarvitse itseensä ottaa, olisiko sinulla joku muu jonka kanssa voisit keskustella toistaiseksi tapahtuneesta?