Lue keskustelun säännöt.
Miten pitäisi suhtautua kolmevuotiaan höpöjuttuihin?
18.12.2010 |
Lapsi on puhunut kakka-, pissi- yms. juttuja monta viikkoa eikä mikään tunnu tehoavan. Ollaan yritetty kieltämista ja sanktioita, puhuttu tontuista ja lahjoista ja selitetty sitä sun tätä mutta ei auta. Siitäkään ei ole hyötyä jos ei ole huomaavinaan noita juttuja. Pissipää- ja kakkapyllyjutut tulevat lapselta ajattelematta (jopa unissaan!) ja usein hän pyytää samantien anteeksi, mutta kohta tulee taas samat hokemat. Onko tämä niitä vaiheita jotka kestävät aikansa ja menevät sitten itsestään ohi?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelinkin että ei tuosta nyt voi hirveää ongelmaa tehdä kun ei lapsi niitä pahuuttaan höpöttele. Odotan siis ajan kulumista... ap
Meillä tilannetta helpotti, kun sovittiin, että iskän kanssa saunassa saa puhua kakkajuttuja. Siihen oli hyvä aina vedota, jos juttua tuli väärään aikaan. Saunassa heillä on äijäaikaa, tärkeää pienelle miehelle :)
Kaikenlaista on sovittu, mutta lapsi vaan unohtaa ne sopimukset heti. Jotenkin nuo kakkajutut ym. tulee häneltä sillä tavalla pakkomielteenomaisesti ilman että hän ehtii yhtään harkita niitä. ap
Meillä tilannetta helpotti, kun sovittiin, että iskän kanssa saunassa saa puhua kakkajuttuja. Siihen oli hyvä aina vedota, jos juttua tuli väärään aikaan. Saunassa heillä on äijäaikaa, tärkeää pienelle miehelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi saisi nauraa joskus kakkapyllyjutuille? Tekeehän aikuisetkin niin... meillä ei pidetä niin tiukkaa rajaa. Ruokapöydässä tietysti kieletään heti ja aikuiset yrittää olla nauramatta.
Mutta tottakai pitää sanoa ettei sellaisia ole sopiva puhua, vaan ovat vessajuttuja, tai miten ikinä asian ilmaisetkaan..