Lue keskustelun säännöt.
Kun ei jaksa ja täytyy luopua elämäntyylistä - pelkään että kaduttaa
28.10.2023 |
Onkohan kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Olen elänyt unelmaani, mutta palanut sen takia loppuun. Tähän kokonaisuuteen kuuluu mm. iso omakotitalo maalla ja valtava puutarha, mökki rannassa, kissoja, koiria, kanoja ja lampaita... niin ja tietenkin kolme lasta, niiden kaikki pelit ja vehkeet. Tästä kaikesta mä oon haaveillut, mutta mä en enää jaksa hoitaa näitä asioita! Oon ollut väsynyt jo useamman vuoden, mun luonnekin on muuttunut leppoisasta raivohulluun. Työtä on niin paljon, oman palkkatyön lisäksi iltaisin alkaa todellakin toinen työpäivä. Niin paljon helpommallakin voisi päästä. Jos asuttaisiin helposti ja järkevästi, olisi vain niitä kissoja ja koiria, olisi vähemmän tavaraa ja siivottavaa. Haaveilen nyt joka päivä siitä, että pääsisin helpommalla ja jäisi omaakin aikaa vaikka harrastaa. Mutta silti, pelkään että kadun jos luovun tästä paikasta :(
Kommentit (5)
Eihän sun tarvii paikasta luopua, luovu niistä eläimistä, jätä kissa ja koirat. Pääset jo paljon helpommalla. Iso talo ei koko ajan vaadi hommaa eikä rantasauna. Itsekin asun isossa talossa, ei se talo sitä työtä sen enempää vaadi kuin pienikään. Ja jaa sun aika niin että teet sun työn, ja sun harrastukset sit vasta tulee muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun heti työpäivän jälkeen ottaa pienen lepotauon, sekin auttaa. Koettu on sekin millaista on kun tiskivuori odottaa iltaisin klo 22. Sinulla on oikeus elää helpommalla tavalla.
Olen elänyt tuon unelman ja luopunut siitä iän myötä, ainoastaan mulla oli eläimiä paljon enemmän. Luovuin vähitellen niistä kaikista, kunhan tulivat riittävän vanhoiksi ja raihnaisiksi. Siitä jäi hyvä mieli, että jaksoin, mutta jos et enää jaksa hoitaa eläimiä kunnolla, myy lampaat ja kanat eloon tai lopeta ne.
Puutarhahommat ovat ihan turhia, ne voit jättää. Laita ilmalämpöpumppu, niin ei välttämättä tartte puita tehdä ja lämmittää. Laita lapset auttamaan sinua. Kyllä sä selviät eikä tarvitse luopua ihan kaikesta. Kevennä ensin ja kokeile helpottaako. Syynä voi olla myös masennus. Tee BDI testi netistä ja mene lääkäriin, jos pisteiden mukaan olet masentunut.
Olen elänyt tuon kysymyksen lemmikkien pidon äärellä. Minulla on ollut koiria vuosikymmeniä, ja olen edelleen hyvin eläinrakas. Viimeisin koirani tuli vanhuuteen ja lopulta nukkui pois viitisen vuotta sitten.
Purin luopumisen surua kaikenlaisiin puuhasteluihin mihin ei ollut ollut aikaa tai mitkä olivat olleet hankalia juttuja toteuttaa koiran ollessa talossa. Kävin kursseilla, viikonloppureissuilla ja työpäivän jälkeen ravintolassa yms.
Jotenkin siinä sitten yhtäkkiä ymmärsin, ettei se koirien pito ja niiden kanssa harrastaminen lopulta ollutkaan minulle niin antoisaa verrattuna siihen mitä sain, kun ei tarvinnutkaan enää sitoa kaikkea vapaa-aikaansa ja suurta osaa resursseista lemmikeistä huolehtimiseen. Eläinten pitokin on harrastus, äärimmäisen sitova ja voimavaroja vievä sellainen. Tuon jälkeen en ole enää lemmikkejä ottanut, vaikka eläimistä valtavasti pidänkin.
Minä suosittelisin jotenkin pysähtymään nyt tuon ajatuksesi äärelle, ja väsymys kannattaa ottaa vakavasti. Mitkä ovat pakollisia juttuja, mitkä vapaaehtoisia? Mitkä puuhat kotona tuovat oikeasti sinulle iloa ja jaksamista? Kerro myös puolisollesi näistä tunteistasi ja pohdinnoistasi. Ehkä elämäntavassanne on jotain palasia joista voisi luopua?
Kuulostaa, että se työssä uupuminen ei ole osa unelmaa, vaan enemmänkin paikka ja otukset. Olisko työtä mahdollista keventää/vaihtaa/pärjätä vähemmällä?