Olen lukenut Kalle Päätalon kirjoja, joista hän kertoo lapsuudestaan vajaan 100 vuoden takaa.

Kun perheen isä sairastui psyykkisesti, niin 12-vuotias Kalle joutui perheen vanhimpana lapsena lähtemään jo savottaan raskaisiin töihin tienaamaan rahaa, että saataisiin edes välillä ostaa 60 kilon jauhosäkki omilla rahoilla. Välillä jauhoja varten piti pyytää lupalappu, että se jauhosäkki saatiin ilmaiseksi kun rahaa ei yksinkertaisesti ollut kun isä ei pystynyt töihin. Mutta melko haluttomasti sekin annettiin, väitettiin että perhe syöttää jauhoja lehmälle. Maitoakaan ei aina ollut kun lehmä meni umpeen talvella. Onneksi Kallen pikkuveli oli innokas kalastaja ja pyydystämään vaikka metsälintuja. Kalaa sentään saatiin ruoaksi ja lintuja myytiin, että saatiin ostettua vanhemmille tupakkaa ja perheelle joskus kahvia ja sokeria. Nekään eivät aina itsestään selvyyksiä olleet eikä edes ruoka. Joskus jopa jouduttiin lähtemään kerjuulle, että saatiin rikkaammilta ihmisiltä ruokaa. Äiti Riitu kävi kuppaamassa ihmisiä saadakseen rahaa ruokaan ja hän joutui todella taistelemaan kovasti sen eteen, että sai lapsilleen ruokaa vaikka vaikeaa se oli vaikka lapsia syntyi "vain" seitsemän. Tai itse asiassa kahdeksan, mutta esikoisen kuoltua vauvana Kalle jäi vanhimmaksi eloon jääneeksi lapseksi. Hänen jälkeen syntyi 1 poika ja 5 tyttöä. Siinäkin oli elättämistä vaikka sekin perhe sen ajan mittapuulla oli pieni ainakin siellä missä he asuivat. Monissa perheissä kun lapsiluku lähenteli 20. Naiset eivät useinkaan olisi tahtoneet tulla raskaaksi ja synnyttää koko ajan lisää lapsia, mutta minkäs teit kun mies tuli päälle penis erektiossa. Se oli aikaa kun naisen oli oikeastaan pakko antaa miehelle kun mies tahtoi seksiä vaikka nykyajan mittapuulla se olisi rais kaus. Silloin kun ei Suomen rikoslaki vielä tuntenut kyseistä asiaa parisuhteessa. Eli kun mies halusi, niin naisen oli annettava ja yleensä mies vain laukesi sisään vaikka nainen pyysi, että mies ei tee niin ettei syntyisi enää lisää elätettäviä. Suurin osa lapsia oli siis varmasti ei-toivottuja, mutta silti heitä rakastettiin. Ainakin Kalle Päätalon kirjoissa Riitu oli oman aikansa leijonaemo, joka kynsin hampain piti huolta lapsistaan. Isä Herkko joutui milloin psykiatriseen sairaalaan, milloin vaivaistaloon ja jopa pakkotyölaitokseen kun luultiin, että hän vain teeskentelee sairasta kun oikeasti hän oli psyykkisesti sairas koettuaan hermoromahduksen sairastettuaan keuhkokuumeen. Psykoosissa olevaa ennen työhullua miestä pidettiin vain laiskana työstä kieltäytyjänä kun hän oli oikeasti sairas. Vaikka saattoi siihen johtaa osin hänen mustasukkaisuus ja pelko siitä, että Riitu pettää. Riitu kun oli usein melko haluton seksiin niin Herkko kai luuli, että Riitu käy vieraissa. Vaikka onhan se selvä, että jos mies vain tulee kerjäämään seksiä keskittyen vain omaan haluunsa eikä häntä oikein kiinnosta, että haluaako nainen niin onhan se selvä, että naisen halut ei herää. Varsinkin kun raskaaksi tulo pelotti ja jos nainen ei suostunut antamaan, niin hän oli kiusanhenki kun kyllä naisen pitäisi antaa jos mies tahtoo.