Vanhempien ero ja sen jälkeiset suhteet

Vanhempani erosivat virallisesti vuoden alussa, isäni muutti toiselle paikkakunnalle jo viime vuoden elokuussa. Nyt on käynyt ilmi kuitenkin että isälläni on naisystävä ja äitini on tapaillut joitakin miehiä. 

Tämä isäni uusi parisuhde tuli ilmi kun pikkuveljeni kertoi että kun olivat menneet isäni kanssa laivalle oli hänen naisystävä ja hänen lapset olleet mukana, tämä jotenkin hiukan otti päähän koska en itse tiennyt asiasta mitään mutta kuitenkin molemmat pikkuveljeni tietävät tästä. Tämä tällainen ns salailu myös aiheutti hiukan ikäviä ajatuksia kuten että en ikinä halua tätä henkilöä tavata, olen onnellinen kyllä jos isäni on onnellinen tässä parisuhteessa mutta tietämättömyys ei ole kivaa. Minulla ja isälläni ei ole koskaan olleet mitkään parhaat välit, eikä hänellä ole mitään velvollisuutta kertoa minulle asiasta, mutta kyllä se on silti inhottavaa saada tietää että muut ovat asiasta tietoisia ja itse olen jäänyt ulkopuolelle. 

 

Äitini taas ei kerro mitään ja hänen rahankäytönsä ottaa minua päähän. Hänestäkin sain sattumalta kuulla veljeltään että hän haluaa muuttaa isompaan kaupunkiin mutta ei ole kuitenkaan minulle maininnut mitään. Äidin rahankäyttö on kuulemma aina ollut ”outoa” isäni mukaan. Jossakin kohtaa äitini ei maksanut osuuttaan vuokrasta jonka takia isä joutui ottamaan velkaa että sai äidin osan maksettua. Äitini kuulemma monesti lupaili maksavansa takaisin jne mutta ei sitä tehnyt. Nyt myös useampana vuotena äiti on alkanut lainaillaan ensin minulta rahaa ja sen jälkeeen myös pikkuveljeltäni. Tämä lainailu on edennyt siihen pisteeseen että veljeni ei halua enään lainata äidille rahaa koska joutuu kinuamaan niitä takaisin. Tämän vuoden aikana äiti on myös alkanut käymään keikoilla ja leffassa ja syömässä useitakin kertoja kuukaudessa ja lainailee minultakin usein rahaa. Olen itsekin tulossa pisteeseen että en vain enään jaksa lainata omalle äidilleni rahaa. Hänen käytöksensä jo muutenkin on kasvattanut vihaa sisälläni ja olen menossa pisteeseen jossa räjähdän ja suutun niin pahasti hänelle että joo välit saattavat mennä poikki, en toki haluaisi niin pitkälle joutuvani mutta hänen kanssaan on niin vaikea puhua mistään. 

 

Olen kotoa muuton jälkeen onnistunut parantamaan välejä molempiin vanhempiin mutta nyt tämä tiedottomuus ja salailu tuntuu vain huonontavan kumpiakin välejä + myös ns välikätenä oleminen kuulen molemmilta negatiivisia asioita toisesta ja sitten joudun aina miettimään heitä tavatessa että mitä voin sanoa heille etten vahingossakaan lipsauta mitään mitä ei saisi. 

 

Ehkä kaikki johtuu siitä että olen vanhin lapsista niin he kokevat voivansa puhua minulle avoimemmin varsinkin äitini joka puhuu hyvin negatiivisesti isästäni, se vain on kuormittavaa kun joutuu kuulemaan kahta eri tarinaa ja oletetaan että minua ei haittaa se miten he puhuvat toisistaan. 

Tuntuu kuin olisin joku teraupeutti heille. 

 

Ajatukset muutenkin hyvin ristiriitaisia mahdollisista uusista kumppaneista, olen onnellinen jos he löytävät uudet kumppanit mutta samalla en halua missään nimessä tavata heitä, jotenkin se vain tuntuu oudolta ja epämiellyttävältä. 

 

Koen olevani kädetön tilanteen suhteen, en haluaisi menettää välejä kumpaankaan mutta lähestyn sitä tilannetta että vedän välit poikki ja olen täysin ulkopuolella perheestäni koska uskon että jos laitan välit vanhempiin poikki myös molemmat veljeni alkavat karttamaan minua.

Mikäköhän olisi avuksi?