Mies ei halua olla tekemisissä lapsuusperheensä kanssa
Ja minua syytetään siitä. Minä kuulemma kiellän miestäni hyväksymästä kaveripyyntöjä ja olemasta yhteydessä. Ja se ei ole totta. Olen jopa kehottanut miestä pohtimaan josko kuitenkin hautaisi vanhat ongelmat, olisi tekemisissä ja tapaisikin heitä, mutta hän ei halua. Minun perheeni on hänelle perhe ja tottakai myös meidän yhteinen perheemme.
En voi mitään sille että mua vaivaa turhat syytökset. Miehen lapsuusperhe ei pidä minusta, mutta kunpa tajuaisivat että mieheni ei sen takia pidä heistä. Minä en ole siihen syyllinen.
Miten oppia olemaan välittämättä näistä syytöksistä?
Kommentit (12)
Älä tee turhaa ongelmaa itsellesi. Jos mies ei halua olla heihin yhteydessä ja hekään eivät pidä sinusta - niin, missä se ongelma silloin on?
Sinussa tosiaankin, koska et päästä heistä irti.
Ketään ei voi pakottaa mihinkään ja varmasti miehelläsi on painavat syyt ettei ole tekemisissä ainakaan toistaiseksi.
Meillä sama.
En pyydäkkään enää pitämään yhteyttä.
Vierailija wrote:
Mistä sinä niitä syytöksiä kuulet, jos ette ole tekemisissä?
Kaukaisemmilta sukulaisilta, valitettavasti. Ja jos ollaan yhteisissä juhlissa, emmekä ehdi lähteä ennen kuin nämä juopuu, niin sitten heiltä suoraan 🙄
Vierailija wrote:
Älä tee turhaa ongelmaa itsellesi. Jos mies ei halua olla heihin yhteydessä ja hekään eivät pidä sinusta - niin, missä se ongelma silloin on?
Sinussa tosiaankin, koska et päästä heistä irti.
Ketään ei voi pakottaa mihinkään ja varmasti miehelläsi on painavat syyt ettei ole tekemisissä ainakaan toistaiseksi.
Siis minua vaivaa se että minua syytetään, vaikka syy ei ole minussa. Minä olen heistä päästänyt irti jo kauan sitten enkä ole ollut missään tekemisissä, en edes jutuissa jos ollaan yhteisissä sukujuhlissa oltu. Mies ei ole tekemisissä heidän kanssaan koska he vihaavat minua. Siinä se syy, miksi mies on omasta tahdostaan valinnut minut ja minun perheeni.
Ymmärrän syyllisyyden koska olen samanlainen kiltin tytön syndroomainen. Mutta pitää vaan päästä yli ja ajatella että pitäkööt luulonsa. Yhteisille sukulaisille kertoisin totuuden.
Vierailija wrote:
Ymmärrän syyllisyyden koska olen samanlainen kiltin tytön syndroomainen. Mutta pitää vaan päästä yli ja ajatella että pitäkööt luulonsa. Yhteisille sukulaisille kertoisin totuuden.
Tämä
En minäkään halua. Lapsuusperheeni oli juoppo alkoholisteja
Vierailija wrote:
Ymmärrän syyllisyyden koska olen samanlainen kiltin tytön syndroomainen. Mutta pitää vaan päästä yli ja ajatella että pitäkööt luulonsa. Yhteisille sukulaisille kertoisin totuuden.
Kiitos. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei kai tässä muutakaan voi. Kyllä ihmiset on itseään täynnä kun eivät ymmärrä että heidän loukkaustensa takia heidän kanssa ei haluta enää olla tekemisissä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ymmärrän syyllisyyden koska olen samanlainen kiltin tytön syndroomainen. Mutta pitää vaan päästä yli ja ajatella että pitäkööt luulonsa. Yhteisille sukulaisille kertoisin totuuden.
Kiitos. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei kai tässä muutakaan voi. Kyllä ihmiset on itseään täynnä kun eivät ymmärrä että heidän loukkaustensa takia heidän kanssa ei haluta enää olla tekemisissä.
Tämä on just tyypillistä joillain idareilla. Kun 'mähän vaan sanoin mielipiteeni, en mä ketään loukannut!' kiesus.
Mulla on miniä joka ylpeilee sillä että sanoo aina suoraan mitään ajattelee. Ja on todella kuultu vaikka mitä, miten mitättömiä ihmisiä ollaan.
Kerran nälväisin häntä jostain jutusta kun olikin eri mieltä kuin ennen. Lapsia saimme kylään ja kävin hoitamassakin mutta häntä en pariin vuoteen nähnyt. Poikani selitteli että vaimo on suorasanainen ja sanoo mitä ajattelee.
Yleensä ei semmoiset, työelämässäkin huomasin, kestä takaisin sanomista yhtään.
Minullakin on miehen puolelta yksi tällainen tyyppi. Luulin 40 -vuotiaaksi asti, että tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta sitten tapasin hänet. On ainoa ihminen, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä. Tämä tyyppi on katkonut välit moniin ihmisiin, minä ainoastaan häneen. Silti hän näkee vikana vain ne muut, peiliin ei katso. Saan joskus kuulla kaukaisemmilta sukulaisilta ja joiltakin yhteisiltä tutuilta, että on taas haukkunut minut. Ymmärrän hyvin sua ap. Kun itse on tottunut, että ristiriidat pystytään ratkomaan, tuollainen viha on tosi hämmentävää. Tämäkin alkoi siitä, kun sanoinkin takaisin enkä enää niellyt kaikkea. Kuten joku aiemmin totesi, nämä henkilöt eivät kestä sitä, että joku sanoo takaisin tai asettaa heille rajoja.
Mistä sinä niitä syytöksiä kuulet, jos ette ole tekemisissä?