Miksi lukiossa sai paljon kavereita, mutta yliopistossa ei yhtään?
Sain lukiossa helposti kavereita ja paljon kavereita. Omalta luokalta mutta myös muilta luokilta. Ja muutenkin olen elämässäni saanut 19-vuotiaaksi saakka helposti kavereita ja ollut tykättyä seuraa. Menin 19-vuotiaana oman asuinkaupungin yliopistoon opiskelemaan, omalla vuosikurssilla oli 60 ihmistä. Osallistuin tutor-tapaamisiin, fuksiviikon tapahtumiin, kävin ainejärjestön bileissä, oli kaikenlaisia ryhmätöitä kursseilla. Yritin tutustua ihmisiin, menin juttelemaan käytävillä, bileissä jne. Pyysin lounasseuraksi ym. Silti en saanut koko yliopistoaikana sieltä yhtään ystävää, kaveria, en edes sellaista tuttua jolle voisin jonkun viestin joskus laittaa.
Olen jo 30 ja noista ajoista on useampi vuosi, mutta jäänyt vaivaamaan mieltä miksi kävi noin. Vastaavia kokemuksia kellään?
Kommentit (11)
Monella on varmaan tuossa vaiheessa jo melko vakiintuneet kaveriporukat.
Olitko siellä lukiossa j ä n n ä t y t t ö 😳
Jännää kun itselläni kävi päinvastoin. - Lukiossa oli tavallaan "vanhan vanki" e. suurin osa lukio luokallani olleista tunsivat ja tiesivät tosiensa entuudestaan ja joilla oli "jo" omat kaverit ja ystävät ja muutenkin vakiintunet piirit ja ryhmät, joihin kuuluit tai olit kuulumatta. Yliopistolla taas fuksi vuonna suurin osa oli toisilleen entuudestaan tuntemattomia ja löytyi luonteva yhteys kun saattoi olettaa, että kurssikavereitten kanssa olsi jotain yhteistä jollein muuta niin isompi tai pienmempi kiinnostus opiskella samaa alaa. Mutta toisaalta aktiivisutta ja reippautta kaveruuksien ja tuttavuuksien solmiminen vaati tuolloinkin.
Itse olen 30 -vuotias nainen ja kolmen biologisen lapsen äiti parhain arvosanoin valmistunut toisen asteen tutkinnosta töissä samalla käyden. Ajattelin seuraavaksi töiden ohessa suorittaa AMK -tutkinnon, jonka jälkeen yliopistotutkinnon. Taloudellinen tilanne erinomainen. Ei päihdeongelmaa tmv. Kiitos, että kerroit tuon, niin haen varmasti seuraavassa yhteishaussa. 🩷🩷🩷🩷🩷
Mulla johtui siitä kun fuksibileissä saadut kaverit lopettivat suurin osa yliopiston ekan vuoden jälkeen tai vaihtoivat toisen kaupungin yliopistoon. Kakkos vuonna en jaksanut enää lähteä (ja vielä yksin) opiskelijatapahtumiin fuksivuoden tahtiin joten uudet kaverisuhteet yliopistolla jäi solmimatta.
Vierailija wrote:
Mulla johtui siitä kun fuksibileissä saadut kaverit lopettivat suurin osa yliopiston ekan vuoden jälkeen tai vaihtoivat toisen kaupungin yliopistoon. Kakkos vuonna en jaksanut enää lähteä (ja vielä yksin) opiskelijatapahtumiin fuksivuoden tahtiin joten uudet kaverisuhteet yliopistolla jäi solmimatta.
Lisäys: lopulta itsekin vaihdoin pääainetta jolloin en nähnyt edes luennoilla vanhoja puolituttuja ja uuden pääaineen porukalla oli jo vakiintuneet porukat.
Jos olit omassa kaupungissasi, olivatko muutkin? Ehkä heillä oli jo ystäviä, joita näkivät muulla vapaa-ajalla.
Sain yliopistossa joitain ystäviä, joita näin vapaa-ajalla, mutta lähinnä ensimmäisinä opiskeluvuosina. Sen jälkeen nuo tutut jäivät. Lisäksi tapasin joitain lukioaikaisia ym. ystäviä.
Sen jälkeenkin lähinnä opiskelu- tai työpaikan ulkopuolella näkeminen on ollut vapaa-ajan ystävyyttä. Harrastuksista saa harrastustuttuja, jotka ovat eri asia kuin henkilökohtaisten asioiden ja vapaa-ajan jakamista varten tavatut ystävät. Monenlaisia ihmisiä on mukava nähdä mutta osittain eri syistä.
Ei kaikkien näkemiseen vapaa-ajalla riittäisi aikaakaan. Milloin ehtisi tehdä töitä ja harrastaa?
Itse jouduin muuttamaan noin 300 km päähän kotipaikkakunnalta. Jotenkin tuntui, että kotonaan asuvat paikalliset opiskelijat olivat omissa jo valmiissa porukoissaan ja muualta muuttaneet muodostivat omia porukoitaan.
Liity johkin toimintaan kuten järjestö, tuutorointi jne. Ihmiset on aikuisempia joten ei kursseilla tule samaan tapaan kavereita kuin lapsena koulussa. Järjestöissä taas itse sain paljon enemmän kavereita kuin lukiossa.
Täysin sama kokemus itsellä!