Oletko käynyt koskaan psyk.sairaalassa?

Potilaana, vieraana, töissä vai et koskaan?

Ja oliko se sellainen paikka, kun etukäteen kuvittelit?

vieraana ja potilaan äitinä.



En minä siitä mitään etukäteen kuvitellut, mutta en kyllä mistään yllättynytkään sinne mennessäni.

Eipä siinä mitään ihmeellistä.

Aika paljon vaihtelee sen mukaan onko suljettu vai avoin osasto ja onko k.o. sairaala kovin ruuhkainen. Esim. aikanaan Hesperian suljettu Helsingissä oli aika hurja, kun siellä oli liikaa potilaita, heitä sijoiteltiin käytävillekin. ja henkilökunnan määrä ei riittänyt mihinkään. Pienessä suljetussa tilassa paljon sekavia potilaita.



Esim . Niuvanniemessä Tampereella taas suljetulla ollut paljon rauhallisempi tunnelma.

Potilaan lapsena.

Ja en oikein kuvitellut mitään etukäteen, mutta silti yllätyin miten hiljainen paikka.

Tosi iso rakennus ja ikkunoita katsellessa väkisinkin tuli mieleen, että varmaan aika monenlaista ihmiskohtaloa on sisäpuolella ja silti ei kuulu mistään mitään ääniä.

kuin odotin, odotin että kuuluis huutelua tms outoa mutta ne sairaalat missä olen käynyt, olivat todella rauhallisia paikkoja. Olin toisessa harjoittelemassa ja toisessa katsomassa sukulaistani joka oli hoidettavana.

vaikea sanoa, vastasiko mielikuvaa, kun olen niin pitkään ollut

potilaana. Päivystysosastolla. Oli ihan erilaista, kuin luulin, kuvittelin joutuvani "hullujenhuoneelle"; mutta ei se sitä ollutkaan.



Monet potilaat taisivat olla siellä omasta aloitteestaan, esim. maanis-depressiivinen nainen, jonka maaninen vaihe oli päässyt "yllättämään". Itse jouduin/pääsin sinne itsetuhoisten ajatusten vuoksi.

Toisella kertaa pakkohoidossa kun olin ennen sitä yrittänyt tappaa itseni kolme kertaa, viimeisimmällä kerralla oli jo aika lähellä

Aika paljon vaihtelee sen mukaan onko suljettu vai avoin osasto ja onko k.o. sairaala kovin ruuhkainen. Esim. aikanaan Hesperian suljettu Helsingissä oli aika hurja, kun siellä oli liikaa potilaita, heitä sijoiteltiin käytävillekin. ja henkilökunnan määrä ei riittänyt mihinkään. Pienessä suljetussa tilassa paljon sekavia potilaita.

Esim . Niuvanniemessä Tampereella taas suljetulla ollut paljon rauhallisempi tunnelma.

vierailijana Hesperiassa ja Peijaksen psyk. os.

Lapinlahti on mielettömän ihana paikka, rakennus ja ympäristö "suosiollinen toipumiselle". Kahdesta jälkimmäisestä ei voi sanoa samaa..

Aika karu paikka oli, mutta en muunlaiseksi kuvitellutkaan. Tuntui, että siellä sitä viimeistään hulluksi tulisi.

Ja kyllä yllätyin positiivisesti. Paikka oli viihtyisä, niin hyvin kuin tälläinen paikka voi olla ja henkilökunta ihana. Loppuajasta päästiin jo pihallekin kävelemään kahdestaa ja ympäristöstä löyty hyviä ulkoilumaastoja. Ystäväni oli niissä rivitaloissa joten en tiedä minkälainen itse pääsairaala on.



Itselläkin oli valtavat ennakko asenteet ko. paikkaa kohtaa, osin elokuvista ja osin paikan maineen vuoksi, mutta onneksi kaikki osoittautuivat ihan vääräksi.

Surullinen paikka minusta. Potilaat lähinnä huumatun vihanneksen oloisia

Ja hoitajat vähän niin kuin vanginvartijoita (jos uskallat ajatella jotain itse ja vastustaa käytäntöjä niin "lepositeisiin" vaan eli pakkopaitaan...)

suljetulla vastaanotto-osastolla. En oikein osannut kuvitella mitään sinne mennessäni. Sairaalamainen paikkahan tuo oli, tippapullot vaan puuttui ja pyörätuolit ja semmoiset. Suljetulla oli kaikilla työvaatteet, kalusteet oli sairaalakalusteita yms.



Hyvä kokemus se oli. Nähdä sekin puoli, ja ymmärtää edes hitunen siitä psykiatrisesti sairaan maailmasta.

Vastaanotto-osastolla ja forensisen psykiatrian osastolla. Aika erilaiset paikat tunnelmaltaa. Ensimmäinen rauhallinen ja viihtyisä, toinen vähän ahdistava aluksi kalteriovineen. Siellä työntekijöillä oli hälytysrannekkeet koko ajan päällä, jotta apua sai nopeasti tarvittaessa. Tuolla vastaanotto-osastolla asiakkaat olivat "normaalimpi" eli maanis-depressiivisiä, depressiivisiä, borderline-potilaita ja pari ADHD aikuistakin oli. Forensisessa taas suurin osa oli skitsofreeneja ja huumetaustaisia (kaikki miehiä) raiskaajia, taposta tuomittuja, varkaita...

suljetuilla osastoilla.



Yllättävän hiljaisia ja rauhallisia paikkoja. Oma pikkuinen suljettu maailmansa johon ei ulkomaailma ulotu.



Ei juuri sairaalamainen ollenkaan, lähinnä tuli mieleen kesähotellityyppinen majoitus kalustuksen perusteella.

Hiljaista sielläkin. Potilaat hipsuttelivat felgmaattisen näköisinä käytävillä tai makasivat sohvalla/katselivat tv:tä. Sellaisen oloisia, että lepuuttivat hermojaan. En kuitenkaan itse kaipaa siihen paikkaan.

sellainen tuntemus minullekin tuli) vaikka en ollutkaan suljetulla. Eli ei siellä paljon tarvitse suutaan avata, kun saa siirrron suljetulle :-(

suljetulla osastolla töissä, tosin vielä lomalla :)



hyvin viihdyn, en osaa sanoa, vastaako ennakkokäsityksiä, aikaa on kun töihin oon menny...