Oletko käynyt koskaan psyk.sairaalassa?

niin huomaatteko ulkopuolisista esim. tutuista, että jaahas tuon ja tuon olisi korkea aika hakeutua hoitoon....?

oli iso järkytys. välillä potilaat tuntuivat terveemmiltä kuin hoitajat.

ylös

Odotin paljon pahempaa, vaikka toki muutamat huudot ja kiljunnat pääsinkin kuulemaan. Melkein kaikki kuitenkin kävelivät siellä vaan kun haamut eli siellä sai todellakin tehdä sitä mitä pitikin eli rauhoittua, ajatella, olla yksin ilman ulkomaailman paineita yms. Kukaan potilaista ei ollut aggressiivinen, "positiivinen" kuva jäi, jos niin voi sanoa. Paljon tuskaa kuitenkin mahtuu niiden ovien sisälle.

Niin siellä oli yllättävää, että ne tyypit joita komeili Alibien kansissa, oli niin hiljaisia hissukoita, vaikka mitä tappajia ja huumehörhöjä. Erotti hoitajista lähinnä kengistä; mielareilla oli terveyssandaalit.



Muutti käsitykseni kyllä. Aloin tuntea jonkinlaista sääliä näitä ihmisiä kohtaan, joilla menee todella huonosti. Tajusin kasvaneeni todella pehmoisessa pumpulissa. Mutta kyllä siellä varuillaankin tietysti piti olla. En ollut ikinä yksin missään tilassa potilaan kanssa. Kyllähän siellä sekoilua ja väkivaltaakin oli ollut. Mutta sinä aikana kun mä olin siellä, hoitajat pelaili pingistä ja kävi tupakalla ulkona potilaiden kanssa. Ei mitään dramatiikkaa. Vain sitä elämän karua laitapuolta.

Olin psykiatrisen polilla, olin itse niin itkuinen ja väsynyt etten oikein jaksanut seurata ympäristöä. Rakennukset oli vanhoja 70-lukulaisia joista sai semmoisen fiiliksen kuin että suljetulle joudutaan. Ilmakin oli useimmiten harmaa ja sateinen kun oli syksy kausi kun hoidon aloitin.



Sisällä oli steriiliä ja hiljaista. Tosi iso muovikukka kiinnitti huomion aika vahvasti jostain kumman syystä.





Vierailijana olin nuorten suljetulla osastolla. Osa vähän kiroili ja rähisi mutta mielestäni ylipäätään melko rauhallisen ja kohteliaan oloisia nuoria. Ympäristö oli samoin tosi steriili huomioiden sen että nuoret "asuvat" tuolla osastolla, tuskin auttaa selviytymään paremmin.

sellainen tuntemus minullekin tuli) vaikka en ollutkaan suljetulla. Eli ei siellä paljon tarvitse suutaan avata, kun saa siirrron suljetulle :-(

akuutilla suljetulla, pitkäaikaissuljetulla ja kuntoutusosastolla sekä mielenterveystoimiston erilaisissa yksiöissä.

Jokaisella osastolla on hiukan eri tunnelma. Paljon ihmisiä yhteiskuntaluokkien kaikista osista, perheellisiä, sinkkuja, raskaana olevia... työssä näkyy koko elämän kirjo! Työtä tehdään mahdollisimman paljon yhteistyössä potilaan kanssa, jos vointi sen vaan sallii. Tavataan perheitä ja lapsia. Kohdataan ihminen ihmisenä.