Muilla kännikavereita? Havahtuminen läheisen alkonkäyttöön -tarinoita

Olen havahtunut kaverin alkoholinkäyttöön.

Ihminen joka aiemmin arvosteli kovin sanankääntein muiden alkoholinkäyttöä, alkaa olla tilanteessa että joka viikko silmät sumeana, suu vaahdossa känniänkyttää jotain tosi sekavaa. Tämä näkyy myös selvästi jo ihan naamasta. Mitään ei pystytä tekemaään ilman alkoholia, ja käyttömäärät on järkyttäviä. Saattaa esim mökkireissulle ottaa mukaan 85 alkoholiannosta päivää kohden. Valehtelee, puhuu selkien takana kaikista kaikille, ihmettelee miksi häntä aina syytellään kun vaikka levittelee työporukassa toisista ihmisistä ihan valheita, tai heknilökohtaisia tietoja.

Mikään ei ole kamalampaa katseltavaa kun sameat silmät, monta päivää putkeen juoneen ihmisen epäloogiset jutut ja nyt näyttää siltä että jos ja kun juo paljon lyhyen ajan sisällä, alkaa saamaan omituisia kohtauksia missä huutaa kaikkien olevan häntä vastaan ja salaa juoruilevan hänestä, saattaa sännätä pakkaamaan, häipyä, töniä ihmisiä, heittää ihmisiä ulos juhlista, heitellä ihmisten tavaroita, aivan kuin alkoholi alkaisi tuomaan epäluuloisuutta ja jonkinlaisia harha uskomuksia. 

Mitenkäs muut selvinneet kännikavereiden kanssa, onko ystävät muuttuneet tällaisiksi, tai onko juomisen lieveilmiöt ja määrät selvinneet pikkuhiljaa. Itse ainakin painoin villaisella tosi paljon tällaista huonoa käytöstä pitkään ja sit vasta kun alkoi asiat eskaloitumaan enemmän, alkoi laskemaan näitä asioita yhteen ja tajuamaan että ongelma taitaa ollakin melkoinen ja on otettava etäisyyttä voimakkaasti ja nopeasti.

Miten olette saaneet otettua etäisyyttä siivosti, kuinka siihen on reagoitu? Alkoholistihan ei omaa ongelmaansa useinkaan näe kovin ajoissa. Kyllähän hän ihmettelee miksi aina häntä syytellään kaikesta, muttei herätä mitään peiliin katsomisen efektejä lainkaan.