Lue keskustelun säännöt.
Olitko teininä vaihto-oppilaana?
10.10.2023 |
Kun olin lapsi, yksi suurimmista haaveistani oli lähteä vaihto-oppilaaksi. Asian tullessa ajankohtaiseksi lukiossa, aloin tehdä innolla tutkimusta asiasta. äitini kuitenkin torppasi suunnitelmani, ja väitti, että pelkästä vaihto-oppilasvuoden järjestämisestä pitäisi maksaa jopa 50k järjestölle, ja että vaihdossa tarvitaan 1500-2000 euroa taskurahaa joka kuukausi. Minä olisin vallan hyvin voinut lähteä myös jonnekin lähelle Eurooppaan, ja vaikka vain yhdeksi lukukaudeksi, mutta äitini ei suostunut. Olin katkera, sillä minua hieman nuorempi sukulaistyttö oli Ranskassa vuoden, ja lukiostanikin lähti useampi oppilas vaihtoon eri maihin. Ihmettelin kyllä jo tuolloin äitini haluttomuutta ottaa asioiden oikeista hinnoista tai mahdollisista stipendeistä yms. selvää. Hän kieltäytyi ottamasta yhteyttä järjestöihin jne. Kaikki hänen 'tietonsa' perustuivat johonkin mitä työkaveri oli sanonut serkkunsa tytön sanoneen jne (äidilläni on ollut aina ongelmia lähdetiedon kanssa ja hän ottaa usein toisten sanomiset faktoina).
Olen jälkikäteen pohtinut usein sitä, olisiko minulla sittenkin ollut mahdollisuus lähteä. Olimme ihan keskiluokkainen perhe. Isäni oli hyväpalkkaisessa työssä, mutta äitini oli duunari hoitoalalla. Eivät ne koulustani vaihtoon lähteneetkään kaikki mistään ökyperheistä olleet. Aikuisena olen ollut hieman katkera asiasta joskus. Esim. se sukulaistyttö puhuu erinomaista ranskaa, mikä on avannut hänelle ovia, ja olen tavannut useita henkilöitä, joille esim. Brasiliassa tai Venäjällä hankittu kielitaito ja kulttuurintuntemus ovat tuoneet paljon etua työelämässä.
Onko täällä entisiä vaihto-oppilaita? Mitä vaihto teille oikeasti maksoi, ja onko siitä ollut hyötyä myöhemmin?
Kommentit (19)
Vierailija wrote:
Olin vuoden Etelä-Afrikassa Rotaryn kautta, se taitaa olla vanhin. Oli hyötyä oman kypsymisen kannalta.
Rotarit on hyvä. Ne on järjestäneet pitkään ja ei ole samalla tavalla rahastusta, kuin ne vaihto-oppilasjärjestöt. Vaihto-oppilas saa jopa paikalliselta rotaryjårjestöltä kuukausirahaa. Ainut, mitä pitää maksaa on oikeastaan lennot ja vakuutukset. Lapset on ollut sitä kautta. Ja mm. todella kalliissa yksityiskoulussa, josta me ei maksettu yhtään mitään.
Tähän toki sitten liittyi se, että Rotareilta tuli vastavuoroisesti vaihto-oppilaita meille asumaan.
Ja siis tuonne voi hakea, kuka tahansa. Ei olla itse rotareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun piti kirjoittaa, että rotaryvaihto on HALVIN, ei vanhin. Just niin kuin nro 2 selitti, hintana lennot ja vakuutukset. Yleensä myös vaihtarit voi osallistua leireille/matkoille, ja ne on maksullisia. Mä osallistuin vain viikonloppuleireille, en pitkille matkoille, jotka olivat kalliimpia.
Olin vuoden Torontossa (lukion tokan) ja oli ihan mieletön kokemus ja olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka tämän mahdollistivat!
N. 20 000 maksoi vaihto-ohjelma (EF) ja käyttörahaa tietenkin kului myös vuodessa jonkin verran.
Olen kuullut myös lyhyemmistä ja edullisemmista mahdollisuuksista ja on kai olemassa myös jotain stipendimahdollisuuksiakin. Kannattaa selvittää, koska varmasti mikä tahansa vaihtarikokemus on hieno ja kasvattaa ihmisenä!
Olen siis nyt jo liian vanha, yli 30 v. :D
Mutta olen ottanut vahingon takaisin asumalla ja opiskelemalla kahdessa eri maassa. Jos minulla on joskus lapsi, aion tämän mahdollisuuden kyllä hänelle suoda, vaikka se tarkoittaisi omasta taloudellisesta hyvinvoinnista uhraamista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin New Yorkissa 96-97. Ennen vaihto-oppilasvuoden alkua olin katsomassa Atlantan olympialaisia ja näin omin silmin Heli Rantasen kultaheiton. Vähältä piti etten päässyt, lama-aika oli kuitenkin aika tiukkaa vaikka vanhemmat saivat pitää työpaikkansa, mutta silti piti säästää pahemman varalle. Onneksi tuolloin rupesi Nokian ansiosta vienti vetämään ja muutenkin nettitekniikan murros toi varakkuutta.
En ollut enkä olisi halunnutkaan. Vieraassa perheessä asuminen olisi ollut minulle täysi mahdottomuus, en olisi siitä selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vaihto-opiskelu myöhemmällä iällä aja saman asian? Ja ei tarvitse olla perhemajoituksessa ja saa vapaammin olla ja mennä.
Voihan sitä lähteä myöhemmin opiskeluaikana, jos ei lukioaikana pääse. Monilta jäi koronankin takia väliin tuo mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli melko traumaattinen vuosi, jonka aikana perusturvallisuuteni järkkyi pysyvin seurauksin. Käytännön hyötyä oli se, että kielistä kiinnostuneena omaksuin paikallisen kielen erittäin hyvin ja saan nykyään elantoni sillä (yliopisto-opintojen jäklkeen).
Jos voisin muuttaa menneitä, en menisi lukioikäisenä vaihtoon kouluun vaan opiskelijavaihtoon yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Yhdysvalloissa vaihdossa 1992-1993. Olihan se hienoa, mutta nykyään mulla on ristiriitaiset ajatukset vuodesta.
Isäntäperheitä ei ensinnäkään syynätä tarkasti. Tiedän, koska itsekin olen ollut isäntäperheenä Suomessa eikä meiltä kysytty juuri mitään, taustoja ei tsekattu. Omassa isäntäperheessäni Amerikassa oli aikaisemmin toinen vaihtari, joka päätyi heille kriisitilanteessa, kun alkuperäisen perheen isä oli ahdistellut tyttöä. Toinen saman kylän "vakituisen" isäntäperheen isä jäi vuosia myöhemmin kiinni siitä, että salakatseli vaihtareita.
Amerikassa (ainakin Keski-Lännessä) vallitsi tuolloin 1990-luvulla melkoinen raiskaus- tai ainakin hyväksikäyttökulttuuri. Viikonloppuisin usein pahimmassa kunnossa ollut tyttö joutui kaikkien pantavaksi ja sitten seuraavalla viikolla tälle naureskeltiin koulussa. Kukaan ei puuttunut, tyttöä syyllistettiin. Teiniraskauksia pikkukoulussa oli vuosittain, lapset annettiin yleensä adoptioon. Olihan tuo nyt aika vaarallinen ympäristö nuorelle, joka on kaukana omasta perheestään. Hyvä puoli tietysti se, että päihteet oli vaihtareilta ankarasti kielletty ja tällä vältettiin monet riskit.
Kielitaito kehittyi. Omalla kohdallani hyötynä oli myös se, että omassa perheessäni Suomessa oli ongelmia, isäntäperheessä ei. Sain pesäeroa omiin vanhempiini. Kiinnostus eri kulttuureihin lisääntyi, myöhemminkin olen ollut vaihdossa ja töissä ulkomailla. Itsevarmuutta ja avarakatseisuutta myös sain.
Kustannukset eivät olleet mahdottomat. Olen suurperheestä, ja meiltä kaksi lasta halusi ja pääsi vaihtoon, vanhemmilla ei ollut suuret palkat. Käyttörahat säästettiin itse kesätöistä, ei ollut tuollaisia summia, mitä ap sanoo.
Olen yli kolmekymppinen ja suunnittelen vaihtomahdollisuutta nykyisessä koulussani. Olen kanssa lukenut noita ikäviä hyväksikäyttötapauksia, jotka ovat ulkomailla varmasti ikävämpiä kuin Suomessa. Lukioikäinen voi olla vielä nuori käsittelemään moisia. Toki kun mitään pahaa ei tapahdu, on vainhto varmasti mukava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN ollut vaihto-oppilaana teininä, vaan avihto-opiskelijana parikymppisenä. Ja syy oli tosiaan juuri siinä, että ne vaihto-oppilasvaihdot maksoi ihan tautisesti, kun taas yliopistoaikana ylipisto maksoi vaihtokulut, opintotuki asumisen ja stipendillä paikkasi vielä vähän lisää. Toki siihen myös meni kaikki siihenastiset kesätyösäästöt, mutta a) se oli paljon vähemmän ja b) se oli omasta pussista pois eikä äidin ja nuorempien sisarusten rahoista.
Olin lukiosta vaihto-oppilaana 90-luvulla, eikä ainakaan siihen aikaan kustannukset ollut lähelläkään mainitsemiasi, ehkä puolet siitä. Toki rahan arvokin on nykyään jo täysin erilainen joten siinä mielessä ei ole välttämättä kovin vertailukelpoinen. Minulle tärkein syy vaihtoon lähtemiseen oli se, että koulussani oli täysin onneton englannin opetus ja haaveissani oli opiskeluiden jälkeen työllistyä kansainvälisiin tehtäviin. Tavoite englannin oppimisesta toteutuikin todella hyvin ja itse asiassa yliopisto-opintojen jälkeen sain ensimmäisen alan työpaikkani pitkälti juuri hyvän kielitaitoni ansiosta. Siinä mielessä voisi ajatella että vuosi kyllä maksoi itsensä takaisin, varsinkin kun siitä jäi muutenkin todella mukavat muistot ja hyvää elämänkokemusta.
Olin teininä kuukauden kielikurssilla. Siitäkin sai kyllä paljon itseluottamusta, ja huomasi ihan käytännössä, että kielten opiskelu kannattaa. Tajusi myös miten samanlaisia ihmiset on joka puolella maailmaa (tapasin tuolla nuoria todella monesta maasta). Oli tosi hyvä kokemus ja antoi hyvää puhtia matkusteluun, ja olen myös sittemmin asunut parissa eri maassa.
En ollut. Ei ollut mahdollista taloudellisista syistä. Yh-äiti, jolla oli juuri ja juuri pystyssä pysyvä yritys. 90-lukua elettiin silloin. Äiti kysyi jokin aika sitten, kuinka minä tai sisko ei koskaan haluttu vaihto-oppilaiksi. Kerroin, että olisin halunnut, mutta järki sanoi jo silloin, että se ei ollut mahdollista, joten turha edes kysellä.
Mä olisin halunnut. Mutta kun minulle ilmoitettiin, että koska ei rahaa ole tuollaiseen, niin turha kuvitella. En mennyt sitten koko lukioon, koska suututti niin.
Olisin tyytynyt kielikurssiin englannissa, mutta en päässyt sellaisellekaan.
Omasta ikäluokastani ainoastaan yksi tyttö oli silloin vaihtarina, hän oli Australiassa ja on vanhemmalla iällä käynyt monesti siellä uudelleen.
Olin vuoden Etelä-Afrikassa Rotaryn kautta, se taitaa olla vanhin. Oli hyötyä oman kypsymisen kannalta.