Lue keskustelun säännöt.
Vastarakastuneiden rasittavuus
21.11.2010 |
Huh, en nyt varsinaisesti pidä tätä suurena ongelmana, mutta ärsyttää välillä liikaa..
Ystävättäreni on tavannut muutama viikko sitten miehen, jonka kanssa aloittelee suhdetta. Nykyisin aivan kaikki asiat keskusteluissamme kääntyvät tämän miehen erinomaisuuteen (keskustelutaito, ulkonäkö, koulutus, sivistys, työhistoria, lämpö, kiihkeys...). Ja siihen, kuinka ihanaa, romanttista, kiihkeää, mahtavaa heidän elämänsä nyt on.
Jos joskus kehtaan huokaista jotain parisuhdehuolistani, vertaa ystäväni minun kymmenvuotista parisuhdetta omaansa, joka siis kestänyt muutaman viikon. Sitten saan osakseni säälittelyä, että "en mä vaan jaksaisi olla tuollaisessa suhteessa, mä ja XXkin harrastetaan seksiä joka kerta kun nähdään ja tänäänkin XX antoi mulle niiiiin romanttisen yllätyksen ja kokovartalohieronnan". En vaan jaksa enää tätä meininkiä, tuntuu niin hullulta. Ystävättärelläni ei ole ollut koskaan kovin pitkää suhdetta (pisimmät noin vuoden), vaikka onkin jo minua vanhempi. Hän siis ilmeisesti kuvittelee, että suhde pysyy tuollaisena alkuhuumaisena vielä vuosia! Tai ei edes ymmärrä, että jokaisella parisuhteella on kaarensa, johon yleensä liittyy alkuvaiheen huuma. Jotenkin vaan rasittaa, voi olla ihan kateuttakin, sillä enpä muista kovin kiihkeää huumaa tässä suhteessa viime vuosina olleen, ensimmäiset kolmisen vuotta olivat tietty täynnä säpinää..
Miten tuota jaksaa kuunnella ja onko väärin muistuttaa, että he ovat vasta tavanneet ja tuo vaihe on usein "hieman" erilainen kuin vaiheet vuosikymmenen päästä, jos suhde jatkuisi? Pitääkö vaan kuunnella kommentteja omasta suhteestani, vai jätänkö puhumatta itselleni tärkeistä asioista?
Kommentit (16)
Nyt oli kyseessä aamiainen sänkyyn ja illalla ravintolaan ja tietenkin tämä maaaaailman ihanin mies oli järjestänyt asiat ja maksoi kaiken. Ja sitten se hehkutus, että kuinka innoissaan mies on ystävättäreni ulkonäöstä ja kuinka seksikkäänä mies häntä pitää (kuulemma koko ajan kimpussa ja kehumassa)...ja nyt on taas treffit sovittu ja mies tulossa hakemaan suoraan töistä huomenna "hienolla autollaan".
En oikein tiedä onko tässä jotain näyttämisen halua ystävättäreltäni, kun on joskus humalassa sanonut olevansa kateellinen pitkästtä parisuhteestani, kun itsellä kaikki suhteet päättyneet jo vuoden mitassa. Miksiköhän...
se ainakin on. Varmaan näyttämisen halua mukana kuvassa. Ja joo, pitää olla iloinen toisten puolesta plaa plaa mutta onhan tuo nyt rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttavia riipii kun ollaan edelleen tosi "pusipusi". :) Ne v*ttuilee ihan suoraan, kateudesta.
Ja meillä on siis jopa ihan lapsikin, se "suhteentappaja"...
Kateutta taitaa olla teillä jotka ette kestä hehkutusta :D Miksi ette vaan myönnä suoraan että on ikävä sitä alun tunnetta ja tuo hehkutus tuo sen kiusallisen hyvin esille mitä itsellä ei ole... Pitkä sinänsä hyvä parisuhde ei ole vertailukelpoinen alkuhuuman kanssa. Miksi pitäisi hehkuttajaa lytätä alas kateelliseen tyyliin "minä kokeneempana tiedän että tuo ei kestä"? Jokainen varmaan huomaa sen itse jossain vaiheessa niin olisitte iloisia että joillain on ihanaa suhteessa ja yrittäkää saada vähän sitä samaa hehkua omiin (väljähtäneisiin?) parisuhteisiinne älkääkä vaan valehdelko ja sanoko ettette haluaisi....
että itsekin alkuaikoina tuli paljon sorruttua tuohon omasta ihanasta miehestä jauhamiseen, ja ymmärrän sen ihan hyvin, sitä vaan oli niin ihastunut silloin, ettei mielessä pyörinyt mikään muu.
Ymmärrän kuitenkin, miten ärsyttävää sellaista on kuunnella sellaisesta, joka on elänyt parisuhteessa jo pidemmän ja VARSINKIN jos se vastarakastunut vertaa omaa suhdettaan siihen monta vuotta kestäneeseen suhteeseen.
Itselläni on juuri eräs tuontapainen ystävä. Hän ei kuitenkaan itse seurustele eikä ole koskaan seurustellutkaan, mutta silti olen oppinut, ettei hänelle kannata kertoa parisuhdeongelmistaan, koska hän alkaa samantien antamaan niitä omia parisuhdevinkkejänsä "pitkällä kokemuksellansa". :D Tällä hetkellä naurattaa, mutta silloin se on oikeasti tosi rasittavaa. Hankkisi vähän kokemusta ensin ennenkuin alkaa muita neuvomaan!
tuttavia riipii kun ollaan edelleen tosi "pusipusi". :) Ne v*ttuilee ihan suoraan, kateudesta.
Ja meillä on siis jopa ihan lapsikin, se "suhteentappaja"...
Itse asiassa on kamalan kiusallista istua porukalla iltaa tai kutsua sinunlaisia pareja kylään syömään. Kun muut yrittää jutella niin tämä pari pussailee ja kihisee ja kopeloi koko ajan toisia sen näköisenä, että lähtee kohta nussimaan.
Ei ole kateutta vaan myötähäpeää. Käyttäytyäkin voi sillä tavalla, että ottaa muut huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli muistelet tuon ystävän kanssa oman suhteesi alkuaikoja, näin pääsette vähän samalle aaltopituudelle. Ja nyt vain unohdat vähäksi aikaa omien huoliesi jakamisen tämän ihmisen kanssa. Hänestä ei nyt ole jakamaan huoliasi, mutta sen aika tulee taas myöhemmin.
ei ole edes juuri nyt miestä, joten seuraavan miehen kanssahan minulla on se ihku alkuhuuma. Joten en todellakaan ole kateellinen kenenkään parisuhteesta, tiedän kyllä itse, että kaikki pitää sitä toista osapuolta aluksi täydellisenä eikä se todellakaan ole täydellinen. Ihmettelenkin, että miksi tämä fakta aina unohtuu, useimmilla ihmisillä kuitenkin on monia parisuhteita elämänsä aikana. Ei se toki ole minulta pois että joku kaveri elää harhoissaan vuoden, se vaan on minusta hyvin hassua aikuiselta ihmiseltä. Ja tämä on eri asia kuin joku fakin pusipusivaihe pitemmässä parisuhteessa, en ole sellaisillekaan kateellinen mutta onhan semmoinen käytös tosi noloa jossain juhlissa tai kavereiden kanssa. Jos nyt vaikka Viktoria ja Daniel käyttäytyisi joka valtiovierailulla kuten olivat häissään (minne se pusittelu sopi) niin niitä pidettäisiin idiootteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muut yrittää jutella niin tämä pari pussailee ja kihisee ja kopeloi koko ajan toisia sen näköisenä, että lähtee kohta nussimaan. Ei ole kateutta vaan myötähäpeää. Käyttäytyäkin voi sillä tavalla, että ottaa muut huomioon.
kun kaksi viikkoa seurustellut pari yrittää esittää niin vanhaa pariskuntaa kuin olisivat olleet yhdessä vuosia. Kyllä siinäkin tilanteessa alkaa hymyilyttämään ja tulee mieleen, että mitähän nuo yrittävät todestaa.
vaikka että "niin, muistan tuon tunteen, tuo alkuhuuma on niin ihanaa ja mukaansa tempaavaa!" =) Ja jatkaa vaikka sitten että "mutta on tämä vakiintunut parisuhdekin ihanaa, tuntee toisen ja toisen tavat ja on kasvettu yhteen" tms.
Näin itse tekisin. Voi avata ystäväsi silmät siihen, ettei tuo todellakaan kestä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikusiia ihmisiä, voi olla aika vaikeaa kestää, itsekin olen joskus ollut vastaavassa tilanteessa, mutta olin parikymppinen (saman miehen kanssa jo viisi vuotta tuolloin) ja kaverit aloittelivat vakavampia suhteitaan. Voin uskoa että rasittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä siis ihan teinimeininkiä..ei paljoa jaksa avautua omista ongelmista (esim. miehen haluttomuus), kun toinen vertaa suhdettani heidän alkuhuumaansa..
No, katsotaan. Onko muut törmänneet vastaavaan?
ap
on kaveri, joka on tuollainen joka toinen viikko aina UUDEN miehen kanssa, unohtuu vissiin aika nopeasti, että ei se edellinenkään treffikumppani sitten ollutkaan niin ihana ja täydellinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tosin on takana "vasta" 6-vuotinen parisuhde, mutta väittäisin tämän olevan jo aika tasainen, arjen asettuneen suhteeseen ja alkuhuuman menneen ohi, jonka lisäksi meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Työpaikalleni tuli tänä syksynä harjoittelija, joka muutti pari viikkoa sitten yhteen poikaystävänsä kanssa, yleisesti ottaen parisuhde on kestänyt vajaan vuoden. Kyllä, pari kertaa on käynyt mielessä tämän harjoittelijan kuristaminen tämän iiiiiiihanuuden hehkutuksen vuoksi.
Jokunen viikko sitten tein perheeni kanssa viikonloppureissun, ja tuli parin muun työkaverin kanssa puheeksi se - yksi työkaveri oli luullut, että teemme reissun kaksistaan mieheni kanssa, koska sinä viikonloppuna sattui olemaan meidän tapaamisemme (7.)vuosipäivä. Minä tähän naurahdin, että millonkas me muka kaksistaan johonkin päästäis. Siihen tämä harjoittelija tokaisi, että "kannattais varmaan joskus ihan kahestaankin reissata. Mekin reissataan xx:n kanssa vähän väliä kahdestaan, koska se tekee parisuhteelle hyvää." Sekä minä että nämä muut paikalla olleet työkaverimme katsoimme harjoittelijaa hetken aika hitaasti, ja toinen työkaverini kysyi vähän sarkastisesti, että "ai onks sullakin lapsia?" Harjoittelija meni kyllä hämilleen ja sopersi jotain epämääräistä, minä vain tokaisin, että kyllähän sitä varmaan tekis reissuja kaksistaankin, jos olis joku joka kattois lapsia, mut sillä mennään millä pystytään.
Ja sit tietysti kaikki se hehkutus, miten ihanaa oli se ja tämä ja tuo mitä xx teki. Tiedän, että hänestä itsestään tuntuu juuri siltä, mutta minä tiedän jo, että se tunne menee ohi. Mutta olen minäkin sentään joskus päässyt iskemään takaisin - kerran harjoittelija pohdiskeli, mitähän poikaystävä mahtaa tuumata hänen ostamastaan lampusta, vaikka se onkin hieno lamppu mutta oli aika kallis kyllä, niin minä tokaisin, että "ihanaa, kun ei tarvi tommosista stressata enää, ku näin pitkässä suhteessa on jo oppinu tuntemaan toisen niin hyvin että tietää mitä mieltä se on asioista".
tarvitse hehkuttaa sitä omaa onneaan, vaan se kuuluu jo arkipäivään. Pitkässä suhteessa korostuu luottamus, yhteinen taival ja historia, jaetut arvot ja kumppanuus - siis aivan eri asiat, kuin se kuinka usein tulee harrastettua seksiä tai kuinka jompikumpi on niiiiiin komea.
Mutta toisaalta, jos ei ole koskaan kokenut pitkää suhdetta, voi olla aito virhekuvitelma, että tuo alkuhuuman vaihe on juuri se täyttymys ja merkitsee jotain erityistä. Itse olen ollut useammassa vuosien mittaisessa suhteessa ja kyllä niissä vaan tietty kaari näkyy. Vuodessahan ei edes ehdi vielä tutustumaan syvällisesti, joten varmaan jotain olennaista jää kokematta.
Se, että julkinen huomioiminen jatkuu vuodesta toiseen kertoo enemmänkin tavasta olla yhdessä kuin siitä, miten asiat parisuhteessa todella ovat. Joskus siitä saa aika oudon kuvan, jos joku pariskunta viitsii jatkuvasti aikuisiällä nuolla toisiaan ystäviensä seurassa. Tulee tosiaan lähinnä myötähäpeän tunne ja alkaa miettimään, kärsiikö jompikumpi pahasta mustasukkaisuudesta, kun pitää osoittaa koko ajan julkisesti olevansa pari...
Mutta joo, taidan jättää tämän ystäväni hieman jäähylle ja palata syvällisempiin keskusteluihin, kun tuo ensivaihe alkaa vähän rauhoittua.
ap
Nyt oli kyseessä aamiainen sänkyyn ja illalla ravintolaan ja tietenkin tämä maaaaailman ihanin mies oli järjestänyt asiat ja maksoi kaiken. Ja sitten se hehkutus, että kuinka innoissaan mies on ystävättäreni ulkonäöstä ja kuinka seksikkäänä mies häntä pitää (kuulemma koko ajan kimpussa ja kehumassa)...ja nyt on taas treffit sovittu ja mies tulossa hakemaan suoraan töistä huomenna "hienolla autollaan".
En oikein tiedä onko tässä jotain näyttämisen halua ystävättäreltäni, kun on joskus humalassa sanonut olevansa kateellinen pitkästtä parisuhteestani, kun itsellä kaikki suhteet päättyneet jo vuoden mitassa. Miksiköhän...