Mies on yrittäjä ja yritys ja työntekijät menevät aina minun edelle - mitä tehdä?

Ala elää omaa elämääsi.

Exä yritti taloudellista väkivaltaa. Tuhlasi holtittomasti rahaa yrityksensä kautta ja pakotti minua rahoittamaan toimiaan. En suostunut ja sai järkyttäviä raivareita siitä.

Onneksi on jo ex. Ollut jo useamman muun riesana...

Teillä on eri arvot. Tilanne tuskin tulee muuttumaan. Joko hyväksyt tai eroat. Tai mene töihin miehen firmaan.

Riippuu mitä yritys tekee, mutta tosiasia on että yrittäjällä on oikeasti harvoin mitään kahdeksasta neljään työvuoroja. Jos on esim. vielä maatalousyrittäjä niin niitä töitä pitää tehdä myös viikonloppunakin. Sellasta se on.

 

Mä oon yrityksessä töissä jossa yrittäjä itse tekee ma-pe 9-17 työaikaa ja pitää paljon vapaapäiviä. Toki yrittäjällä siihen on oikeus, mutta pulju keikkuu ties monettako vuotta konkurssin partaalla, että ei tämäkään tunnu oikealle. Yrittäjän omaakin työpanosta kaivattaisiin.

Ta anställning i gubbens företag och bli en av teamet.

Vierailija kirjoitti:

Ta anställning i gubbens företag och bli en av teamet.

Mene myös naimisiin ja sitte erotessa vie puolet.

Työ, harrastukset, ystävät, jne. Parisuhde on vain lisäarvo. Kenenkään ei pitäisi hakea kaikkea sisältöä elämäänsä vain parisuhteen kautta vaan luoda ensin se perusta sille elämälle noiden muiden asioiden kautta.

Jätä se sika ja ota joku työtön.

Onko teillä lasta? Sitten vasta hankalaksi meneekin, olet käytännössä yh, mutta kuitenkin suhteessa. Jos ei ole tukiverkkoa ja kovaa luonnetta suotu, niin ongelmia tulee.

Ota työtön mies siivelle? On aina sun lähellä.

Yrittäjien kanssa elämä on tuollaista. Ja yrittäjähenkisten, jotka ovat olleet pitkään yrittäjänä.

Kunhan ette käytä palkattomia työkokeilijoita. Se on pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrityksessä töissä jossa yrittäjä itse tekee ma-pe 9-17 työaikaa ja pitää paljon vapaapäiviä. Toki yrittäjällä siihen on oikeus, mutta pulju keikkuu ties monettako vuotta konkurssin partaalla, että ei tämäkään tunnu oikealle. Yrittäjän omaakin työpanosta kaivattaisiin.

Niin että mitenkä? Eikö hän siis ole töissä jos hän on töissä? Ehkä hän yrittää levätä miten vain pystyy. Meidän yrittäjä pomppii ylös keskellä yötä miten sattuu silloinkin kun akuuttia hätää ei ole. Häntä on alettu lepuuttaa huolellisesti, ettei meiltä lopu työpaikka, ja mietitään toisenkin kerran jokainen kysymys, onko se välttämätöntä esittää vai voinko ratkaista asian itse. Voisitteko yrittää suhtautua ymmärtävämmin? Jos pyörittelette silmiänne hänelle, se ei ainakaan auta. Älkää olko vauvoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrityksessä töissä jossa yrittäjä itse tekee ma-pe 9-17 työaikaa ja pitää paljon vapaapäiviä. Toki yrittäjällä siihen on oikeus, mutta pulju keikkuu ties monettako vuotta konkurssin partaalla, että ei tämäkään tunnu oikealle. Yrittäjän omaakin työpanosta kaivattaisiin.

Olet ehkä tajunnut väärin yrittämisen. Te siellä olette töissä, älkää kytätkö pomonne työaikoja.

Pyrkyrit on pyrkyreitä. Sieluttomia pahuuden ja ahneuden manifestoitumia. Demonikarmaa.

Seurustelin yrittäjämiehen kanssa ja tilanne oli hyvinkin sama. Yhteistä aikaa sai lähinnä silloin, jos lähdin hänen työpaikalleen mukaan. Ei siis paljon kotona näkynyt kuin nukkumassa. Oli myös paljon työmatkoja, jolloin ei sitäkään vähää.

Olisi halunnut kanssani lapsia, naimisiin ja omakotitalon maalle. Luoja miten kiitän itseäni siitä, etten siihen lähtenyt. Olisin käytännössä yksinhuoltaja keskellä metsää. Miehelle kiva että joku on kotona, mutta suhteen tai kodin eteen ei tarvitse tehdä mitään.

Ap, tyytyisitkö siihen, jos hän pari tuntia viikossa laittaa sinut ykköseksi, ja senkin ehdollisena, koska jos tulee joku akuutti kriisi, pakko hänen on siihen reagoida. Ihan niinkuin poliisisarjoissakin. 

Itselleni riitti se, että mies ymmärtää, että vaikka firma menee viime kädessä edelle, niin hänen kuitenkin pitää ymmärtää se, että edellemeno ei voi olla kaavamaista. Niin, että pieninkin firman asia menee aina kaiken meidänvälisen edelle ja estää edes ottamasta suhteen asioita vakavasti. Itselleni tämä riittää aika hyvin, koska osaan itsekin jo ennakoida kriisitilanteet, eivätkä ne tule niin yllättäen. 

Eli onko mies jumiutunut firmaan liiankin kanssa mahdollisesti aiempien ongelmien totuttamana, vai käyttääkö hän sitä egonsa jatkeena ja kilpenä parisuhteen kaikkia vaatimuksia vastaan? Koetko, että hän on sinulle aidosti läsnä?

Minä ymmärsin häipyä tuollaisen työnarkkikuvatuksen luota siinä kohtaa, kun hän 45-vuotiaana (!) aloitti verenpainelääkityksen silkkaa stressaustaan. Lasten vanhempainilloissa kävi joskus mielistelemässä ja esiintymässä, todellisuudessa oli koulunkäynnistä pihalla kuin lumiukkoa. Ihan syvin totuus on se, ettei näillä ihmisillä ole mikään muu merkityksellistä kuin minäminäjaminä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä yritys tekee, mutta tosiasia on että yrittäjällä on oikeasti harvoin mitään kahdeksasta neljään työvuoroja. Jos on esim. vielä maatalousyrittäjä niin niitä töitä pitää tehdä myös viikonloppunakin. Sellasta se on.

 

Ei sille oikein mitään voi että yritys vie niin paljon aikaa.

Jos et yritä tarpeeksi niin huonosti käy.

Itse hoidin yksin kodin ja lapset kun mies oli yrittäjä. Ei ollut edes lomasta tietoa että pitääkö loman tai milloin pitää. Muistaakseni oli noin viikon lomalla vuodessa.

Näin jälkeen päin mietin että tuo oli ihan hirveää aikaa.

Ei sille oikein mitään voinut.

Onneksi lapset on kaikki Ok. Lukion käyneitä ja jatko-opiskelevat. Että siitä saan antaa itselleni kiitoksen.

En osaa antaa neuvoa kun firmasta on yleensä velkaa ja yrittäjät tuntuvat pitävän työntekijöistäkin huolta. Kumminkin ei se firma mikään rakkaussuhde ole eikä sen kanssa voi perustaa perhettä.