Perheellinen mies tekee töitä kokoajan. Kiva, että elättää perheen, mutta elää kaiken aikaan työn parissa.
Miehellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia, hän ei myöskään vietä perheen kanssa aikaa.
On tiede alalla ja pahtaa vapaa-ehtoisesti pitkiä päiviä, kotona lukkiutuu töiden pariin, käy työmatkoilla ja on kaiken aikaa työn parissa.
Onko ok ärsyyntyä tästä?
Mies ei kärsi vaan on super kiinnostunut alasta.
Perheen isäksi tuollainen ihminen ei sovi.
Kommentit (19)
Oletko ap itsekin töissä, kuten lähes kaikki suomalaiset naiset vauva-aikojen ulkopuolella? Miten kotityöt ja lastenhoito jaetaan, entä kulut? Kiinnostatko sinä miestä vain seksimielessä ja lapset somekuvissa?
Voi olla myös, että pakenee parisuhdetta ja perhe-elämää työhön, kovin moni mies tekee niin. Osa ei ole onnellisia parisuhteessa, osa ei kestä perhe-arkea.
Se vaan oikeastaan kuuluu tuohon alavalintaan (oletan siis että mainitsemasi "tiede ala" viittaa joko tutkimukseen, opetukseen tms), että työtunnit ei ole 8-16. Varmaan asia oli tiedossa jo ennen perheellistymistä?
Tutkija on naimisissa sen tutkimuksensa kanssa, halusit tai et. Tämän vuoksi tutkijana on hyvin hankala löytää kumppania sen oman viiteryhmänsä ulkopuolelta, koska harvemmin näitä käsittää jos oma suhtautuminen työtön on lähinnä se, että no siitä tulee rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan oikeastaan kuuluu tuohon alavalintaan (oletan siis että mainitsemasi "tiede ala" viittaa joko tutkimukseen, opetukseen tms), että työtunnit ei ole 8-16. Varmaan asia oli tiedossa jo ennen perheellistymistä?
Tutkija on naimisissa sen tutkimuksensa kanssa, halusit tai et. Tämän vuoksi tutkijana on hyvin hankala löytää kumppania sen oman viiteryhmänsä ulkopuolelta, koska harvemmin näitä käsittää jos oma suhtautuminen työtön on lähinnä se, että no siitä tulee rahaa.
Kumpi tutkijoista luopuu urastaan perheen vuoksi sitten, jos kummankaan työ/ura ei jousta? Aina se äitikö?
Jostain pitää naisenkin joustaa eli en valittais, jos elättää perheensä.....niin pakkohan siinä on suuressa määrin keskittyäkin työhönsä. Kai sen ammatin varjopuolet tulee tietoon, kun aloittaa seurustelun?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tutkijoista luopuu urastaan perheen vuoksi sitten, jos kummankaan työ/ura ei jousta? Aina se äitikö?
Usein käy niinkin että molemmat luopuu perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaan oikeastaan kuuluu tuohon alavalintaan (oletan siis että mainitsemasi "tiede ala" viittaa joko tutkimukseen, opetukseen tms), että työtunnit ei ole 8-16. Varmaan asia oli tiedossa jo ennen perheellistymistä?
Tutkija on naimisissa sen tutkimuksensa kanssa, halusit tai et. Tämän vuoksi tutkijana on hyvin hankala löytää kumppania sen oman viiteryhmänsä ulkopuolelta, koska harvemmin näitä käsittää jos oma suhtautuminen työtön on lähinnä se, että no siitä tulee rahaa.
Kumpi tutkijoista luopuu urastaan perheen vuoksi sitten, jos kummankaan työ/ura ei jousta? Aina se äitikö?
No ainakin tutuilla tutkijapareilla pääsääntöisesti tämän ovat mahdollistaneet isovanhemmat. Riippuu myös tutkimusalasta, kuinka hyvin pystyy sovittamaan.
Minä olen lapseton.
Kun kuolinvuoteella on kysytty että mitä kadut elämässä eniten niin yksikään kuulemma ei ole vastannut että tein liian vähän töitä...
Meillä sama mutta mies on matalapalkka-alalla töissä ja emme pärjää siltikään taloudellisesti.
Paras vaihe elämässämme oli kun mies oli kolme vuotta työttömänä.
Silloin talous oli lähes sama kuin nyt mitä palkkana saa ja hän oli läsnä.
Kertoisiko ap jo, käykö hän itse töissä ja miten kotityöt ja lastenhoito on jaettu?
Tuo ystävättömyys ja perheestä viis veisaaminen tulee vielä jotenkin vastaan tulevaisuudessa, kun ikää karttuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ystävättömyys ja perheestä viis veisaaminen tulee vielä jotenkin vastaan tulevaisuudessa, kun ikää karttuu.
työelämä tekee selvän ihmisestä ja perheistä
Mitä kokoamista hän tekee?
Kokoajan työ on todella monivivahteista.
Mies on ollut tuollainen yksinänen autistinen tiedemies varmasti jo ennen perhettä, joten miten kukaan voi odottaa, että hän siitä taikaistusta erilaiseksi muittuisi?
En siis ymmärrä miksi joku nainen valitsee puolisokseen ja lastensa isäksi ihmisen, jota ei oikeasti ymmärrä ja jonka tekemisiä ei arvosta. Vain itseään pystyy muuttamaan halutessaan, mutta ei toista. Eli taas: oma vika, mitäs otit tuon miehen.
Paremmaksi kaikki muuttuu, mutta hyväksi ei milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut tuollainen yksinänen autistinen tiedemies varmasti jo ennen perhettä, joten miten kukaan voi odottaa, että hän siitä taikaistusta erilaiseksi muuttuisi?
En siis ymmärrä miksi joku nainen valitsee puolisokseen ja lastensa isäksi ihmisen, jota ei oikeasti ymmärrä ja jonka tekemisiä ei arvosta. Vain itseään pystyy muuttamaan halutessaan, mutta ei toista. Eli taas: oma vika, mitäs otit tuon miehen.
Ylös
Samalla tavalla se vaimokin elättää perheensä, ei mies mitään sankarillista tee. Viitsiikö mies edes viedä omia lapsiaan harrastuksiin? Tai lääkäriin, lomille, pulkkamäkeen?
Ihailen ja kadehdin ihmistä, jolle työ antaa paljon ja saattaa olla jopa elämän pääsisältö. Itselläni näin ei ollut, koska kävin töissä vain saadakseni elantoni. Olisi ollut kiva, jos olisin pystynyt olemaan innostunut työstäni.