Lässytys lapsille

Ihmettelin sitä jo lähes vastasyntyneenä!

Omat vanhempani eivät koskaan lässyttäneet. Muiden lässytys tuntui koomiselta.

Muistan kun minua työnnettiin vaunuissa ja ventovieraat tulivat lässyttämään.

Vauvoille on hyvä puhua korkealla äänellä ja vähän lässyttää, ihan tutkimusten mukaan se on kehitykselle hyväksi. Minä siis lässytän vauvoille ja liioittelen ilmeitäni ja eleitäni. Vauvat viihtyy mun seurassa, en tiiä johtuuko kommunikaatiosta vai mistä.

Isommille lapsille, eli niille joiden en katso enää olevan vauvoja (ehkä siitä 1-vuotiaasta ylöspäin) puhun jo aika tavallisesti. Mä en käytä mitään "vauvasanoja", eli kuuma on kuuma eikä poppa (mikä ihmeen sana tuokin on?!) ja maito on maitoa, eikä mikään mammia tai tuutia tai muuta. Mun lapsista toinen oppi puhumaan todella pienenä ja sillä oli jo joskus parivuotiaana todella laaja sanavarasto. Toisella taas puheenoppimisessa oli vähän viivettä, mutta kun hän oppi puhumaan, niin otti ikätoverit nopeasti kiinni ja meni edellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvoille on hyvä puhua korkealla äänellä ja vähän lässyttää, ihan tutkimusten mukaan se on kehitykselle hyväksi. Minä siis lässytän vauvoille ja liioittelen ilmeitäni ja eleitäni. Vauvat viihtyy mun seurassa, en tiiä johtuuko kommunikaatiosta vai mistä.

Isommille lapsille, eli niille joiden en katso enää olevan vauvoja (ehkä siitä 1-vuotiaasta ylöspäin) puhun jo aika tavallisesti. Mä en käytä mitään "vauvasanoja", eli kuuma on kuuma eikä poppa (mikä ihmeen sana tuokin on?!) ja maito on maitoa, eikä mikään mammia tai tuutia tai muuta. Mun lapsista toinen oppi puhumaan todella pienenä ja sillä oli jo joskus parivuotiaana todella laaja sanavarasto. Toisella taas puheenoppimisessa oli vähän viivettä, mutta kun hän oppi puhumaan, niin otti ikätoverit nopeasti kiinni ja meni edellekin.

Tämä. Mutta sille pienellekin lapselle pitää sanoa ne sanat oikein, vaikka ääni ja äänensävy olisikin lässyttävä. Ei mitään "voi hellanlettas pientä kullanmulua" -puhetta vaan ihan oikeita sanoja.

Mun ex-mies, jota tapaan vain lasten tai lastenlasten synttäreillä, ei ikinä puhunut lapsillemme mitään muuta kuin kiukkuisia komentosanoja, ja nykyään lässyttää lapsenlapsille ihan älyttömällä vauvaäänellä ja vauvasanoilla. Voisin ampua hänet joka kerran kun olen näissä tilanteessa pakotettu kuuntelemaan.

Lässytys ja korkealla äänellä puhuminen on hyväksi vauvalle ja pienelle lapselle. Sanat pitää sanoa oikein, mutta niitä kannattaakin sanoa vähän mielenkiintoisemmalta äänenpainolla kuin sillä tavallisella aikuisen puheäänellä. Voi olla puhdasta sattumaa, mutta lähipiirissä ne lapset on oppineet aikaisin puhumaan, joilla on "lässyttävät" vanhemmat. Kun taas ne, jotka ovat aina vihanneet lässytystä ja näyttäneet sen, ovat saaneet kärrätä 3-vuotiaitaan puheterapiaan.