Millaisissa tilanteissa käytät valkoisia valheita ja milloin se on mielestäsi hyväksyttävää, vai onko?
Kertokaapa tilanteita, joissa olette käyttäneet tai teillä on tapana käyttää valkoista valhetta ja värittää totuutta reilumminkin, vaikka olisitte oikeasti ihan eri mieltä. Ja milloin se on hyväksyttävää ja milloin ei? Mitä hyötyä valkoisesta valheesta on ja onko se joissakin tilanteissa mielestäsi jopa välttämätöntä tai vähintään erittäin tärkeää? Onko ollut tilanteita, joissa olet valehdellut jostain asiasta tarkoituksena käyttää pientä valkoista valhetta mutta valehtelu onkin myöhemmin kaduttanut? Vai onko pieniki valehtelu aina pahasta? Mielenkiintosta kuulla teidän kokemuksia.
Itse harrastan esim muiden tekemän ruuan kehumista vaikka se olisi mielestäni pahan makuista. Toki en kehu mitenkään ylenpalttisesti vaan totean neutraalimmin että ruoka on hyvää, vaikkei se olisi. Oikeat super kehut säästän niihin hetkiin kun joku on oikeasti tehnyt jotain todella herkullista syötävää. Koen kuitenkin että esim tässä tapauksessa toisen kunnioittaminen, yleinen kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat tärkeämpiä kuin rehellisyys.
Kommentit (16)
Valkoiset valheet on ok ku niiden tarkoitus on se, että vastapuoli saa säilyttää kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset valheet on ok ku niiden tarkoitus on se, että vastapuoli saa säilyttää kasvonsa.
Tosi hyvin sanottu! Samaa mieltä.
Voi sentään, ei niistä kukaan pidä lukua.
Nosto, koska ärsyttää pari kaveria jotka latelevat valkoisia valheita kohteliaisuuttaan aivan jatkuvasti. Se tarkoittaa sitten sitä, etten saa heiltä koskaan rehellistä mielipidettä, jota joskus kyllä kaipaisin. Jos vaikka tuskailisin oikeasti kauhean kampaukseni kanssa, että mitä sille voisi tehdä, mielistelevä kaveri vaan kehuu ja sanoo että se on tosi hieno noin. Tai isommissa kysymyksissä, kun aikanaan pohdin eroa tosi huonosta miehestä, nämä kaverit vain kehuivat kilpaa parisuhdettani. Arvostan kyllä enemmän heitä jotka sanoivat suoraan, tai edes halusivat kuunnella. Millaista ystävyyttä tuollainen lässynlää-valehtelu on, sitäkö he haluaisivat puolin ja toisin?
Vähän väliä joutuu käyttämään fraasia "oon ihan ok".
Kysyjä ei kuitenkaan halua kuulla/kuunnella. Helpompaa kaikille.
Kuuntelen kärsivällisesti ja pyydän kertomaan lisääkin, jos ystävä on tosi innoissaan jostain, mikä ei itseä voisi vähempää kiinnostaa. Teen näin, koska tiedän, että joskus itsellekin on vain tärkeää saada intoilla, ja on kiva kun joku kuuntelee.
Jos minulle sanotaan "...tai jotain" iso punainen lippu ja heti hitsaa kaikki liinat kiinni. Alan peilaamaan historiasta kaikkia sanomisiaan ja tunnistamaan valkoisia ja ei niin valkoisia valheita. Olette varmaan lukeneet taannoisen artikkelin dekkarin työstä. Jotain dekkaria haastateltiin ja lausui menettäneensä uskonsa ihmisiin ja ns terveisiin ihmissuhteisiin. Sitä vain joissain hommissa oppii tunnistamaan valkoisetkin valheet.
Äidille tulee joskus sanottua valkoisia valheita, jotta itse pääsee helpommalla. Esim. on lähtenyt johonkin reissuun ja on äkkiä varma, että tiski/pesukoneen vesihana jää päälle ja soittaa minulle, että menisin tarkistamaan asian. Olettaa minun lähtevän heti ja oikopäätä ja soittaa parin tunnin päästä uudelleen. Valehtelen, että kävin katsomassa ja kaikki oli kunnossa, vaikka oikeasti menen esim. vasta seuraavana aamuna katsomaan työmatkan lomassa.
Joo, hankala ihminen, mutta silti tosi rakas.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen kärsivällisesti ja pyydän kertomaan lisääkin, jos ystävä on tosi innoissaan jostain, mikä ei itseä voisi vähempää kiinnostaa. Teen näin, koska tiedän, että joskus itsellekin on vain tärkeää saada intoilla, ja on kiva kun joku kuuntelee.
Toisaalta, onko tämä valkoinen valhe vai ihan vaan normaalia, hyvää ystävyyttä olla kiinnostunut ystävää kiinnostavista asioista ystävän, eikä niinkään asian itsensä takia?
Vierailija kirjoitti:
Vähän väliä joutuu käyttämään fraasia "oon ihan ok".
Kysyjä ei kuitenkaan halua kuulla/kuunnella. Helpompaa kaikille.
Tämä. Valvon joka yö aivan hajalla siitä, että en saa mistään rahaa, ja maksamattomia laskuja alkaa kertyä pelottava määrä. Kun kysytään kuulumisia, kerron vain että hyvää kuuluu, koska hävettää niin paljon. Sitten menee vaikeammaksi, kun tulee kutsuja ravintolaan tai edes kahvilaan.
En tiedä, onko hyvä vai huono puoli minussa, mutta en osaa valehdella ollenkaan. Jos on todella kiusallinen tilanne, yleisimpiä ovat vanhojen naisten ilmeet ja tauotukset kun kyselevät minua arvaamana ikäänsä, en vastaa mitään. Sanon suoraan, että en ala imartelemaan enkä valehtelemaan enkä loukkaamaankaan: en vastaa mitään tällaisiin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen kärsivällisesti ja pyydän kertomaan lisääkin, jos ystävä on tosi innoissaan jostain, mikä ei itseä voisi vähempää kiinnostaa. Teen näin, koska tiedän, että joskus itsellekin on vain tärkeää saada intoilla, ja on kiva kun joku kuuntelee.
Toisaalta, onko tämä valkoinen valhe vai ihan vaan normaalia, hyvää ystävyyttä olla kiinnostunut ystävää kiinnostavista asioista ystävän, eikä niinkään asian itsensä takia?
Itse haluaisin pitää sitä kyllä normaalina, mutta olen alkanut epäillä tämän yleisyyttä, koska lähipiirissäni on ihmisiä jotka eivät näin tee. Sanovat ehkä "ai" tai että heitä ei tuollainen kiinnosta, ja vaihtavat puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Nosto, koska ärsyttää pari kaveria jotka latelevat valkoisia valheita kohteliaisuuttaan aivan jatkuvasti. Se tarkoittaa sitten sitä, etten saa heiltä koskaan rehellistä mielipidettä, jota joskus kyllä kaipaisin. Jos vaikka tuskailisin oikeasti kauhean kampaukseni kanssa, että mitä sille voisi tehdä, mielistelevä kaveri vaan kehuu ja sanoo että se on tosi hieno noin. Tai isommissa kysymyksissä, kun aikanaan pohdin eroa tosi huonosta miehestä, nämä kaverit vain kehuivat kilpaa parisuhdettani. Arvostan kyllä enemmän heitä jotka sanoivat suoraan, tai edes halusivat kuunnella. Millaista ystävyyttä tuollainen lässynlää-valehtelu on, sitäkö he haluaisivat puolin ja toisin?
Minä kysyn aina tällaisissa rehellisen mielipiteen pyynnöissä, että haluatko oikeasti rehellisen mielipiteen vai kohteliaan? Toinen osapuoli tajuaa siinä vaiheessa, että tulossa on todellakin rehellinen mielipide. Monta kertaa on käynyt niin, että sitä rehellistä mielipidettä ei halutakaan sitten.
Mutta normaalitilanteessa etsin jotain hyvää mitä sanoa. Aina jotain löytyy.
Ja päinvastoin, kaverini ovat kohteliaita, kun näytän uutta vaatehankintaa, josta ei tykätä, kaveri kehuu esim. että onpa jännä materiaali. Tiedän siitä, että muuta kehuttavaa ei ollut :D
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset valheet on ok ku niiden tarkoitus on se, että vastapuoli saa säilyttää kasvonsa.
Eli oliko se kun Witkoff sanoi Putinia hyväntekijäksi ja humanitäärikseksi vain valkoinen valhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto, koska ärsyttää pari kaveria jotka latelevat valkoisia valheita kohteliaisuuttaan aivan jatkuvasti. Se tarkoittaa sitten sitä, etten saa heiltä koskaan rehellistä mielipidettä, jota joskus kyllä kaipaisin. Jos vaikka tuskailisin oikeasti kauhean kampaukseni kanssa, että mitä sille voisi tehdä, mielistelevä kaveri vaan kehuu ja sanoo että se on tosi hieno noin. Tai isommissa kysymyksissä, kun aikanaan pohdin eroa tosi huonosta miehestä, nämä kaverit vain kehuivat kilpaa parisuhdettani. Arvostan kyllä enemmän heitä jotka sanoivat suoraan, tai edes halusivat kuunnella. Millaista ystävyyttä tuollainen lässynlää-valehtelu on, sitäkö he haluaisivat puolin ja toisin?
Minä kysyn aina tällaisissa rehellisen mielipiteen pyynnöissä, että haluatko oikeasti rehellisen mielipiteen vai kohteliaan? Toinen osapuoli tajuaa siinä vaiheessa, että tulossa on todellakin rehellinen mielipide. Monta kertaa on käynyt niin, että sitä rehellistä mielipidettä ei halutakaan sitten.
Mutta normaalitilanteessa etsin jotain hyvää mitä sanoa. Aina jotain löytyy.
Ja päinvastoin, kaverini ovat kohteliaita, kun näytän uutta vaatehankintaa, josta ei tykätä, kaveri kehuu esim. että onpa jännä materiaali. Tiedän siitä, että muuta kehuttavaa ei ollut :D
Joo, nämä on hankalia ja vaivaannuttavia tilanteita joskus, mutta eräs ystäväni kommentoi kerran valintaani vaateostoksilla: "tuo on kyllä hieno, mutta ei se sinulle sovi". Siksi on hyvä, jos omistaa suorasanaisen ystävän, käyttää häntä makutuomarina ennen ostopäätöstä.
Itse käytän valkoisia valheita oikeastaan vain toisen mielialan parantamiseen, muuten olen liiankin rehellinen, mikä ei ole aina hyvä asia.
Tuollaisissa tilanteissa joissa joku on nähnyt vaivaa ja olen siitä panostuksesta kiitollinen vaikka sitten lopputulema ei olisikaan ihmeellinen.
Joskus myös kun ei halua pahoittaa toisen mieltä. Mulla on yksi sukulainen jonka seura ei hirveästi kiinnosta koska hänellä on pahoja mielenterveysongelmia, tiedän kokemuksesta että tapaamisista ei tule mitään, joudun aina olla valmiina että hän peruu tai myöhästyy monta tuntia ja oma päivä ja aikataulut on menneet sekaisin hänen takiaan poikkeuksetta joka kerta kun koitetaan nähdä. Hän pyytää välillä ja en pysty vain sanomaan hänelle että en halua koska se ei koskaan onnistu toivotusti. Siksi sanon että joo koitetaan nähdä, palataan myöhemmin sopivaan ajankohtaan tm. Tai sanon että valitettavasti joudun perua koska x.