Lue keskustelun säännöt.
Välttelevä persoonallisuushäiriö ja deittailu
20.09.2023 |
Epäilen että minulla on tuollainen persoonallishäiriö, vaikka sitä ei ole diagnosoitu. Kykenen vain pinnallisiin suhteisiin. Aina jos tulee tilanne että on aitoja tunteita pelissä, niin iskee kauhea kauhu ja lamaannun ja pakenen, koska pelkään että haurasta sisintäni haavoitetaan jos avaudun emotionaalisesti jollekin. Tiedän että se on täysin järjenvastainen pelko, mutta se on jossain syvällä aivojen poimuissa, että se tulee sieltä vaistomaisena reaktiona. Tämä syö sisältä ja estää aitojen syvällisten ihmissuhteiden muodostamisen. En ole kertaakaan seurustellut, vaikka olen jo aikuinen. Ainoastaan pinnallisia yhden yön juttuja kännissä.
Kommentit (4)
Kokemuksesta voin sanoa ettei se ahdistus mihinkään katoa vaikka toiselle puhuisi ja olisi miten ymmärtävinään. Tervetuloa siis loppuelämän erakkoelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin sanoa ettei se ahdistus mihinkään katoa vaikka toiselle puhuisi ja olisi miten ymmärtävinään. Tervetuloa siis loppuelämän erakkoelämä.
Mitä jos se oikeasti ymmärtäisi, eikä vain olisi ymmärtävinään. Kaikkia ahdistaa ihmissuhteet, varsinkin alussa. Kuulostaa todella surulliselta tuomita itsensä erakoksi loppuelämäksi. Itse olen käänteisessä tilanteessa, tapasin mukavan ihmisen jolla taitaa olla samanlaisia ongelmia. Todella harmillista, olisin mielelläni yrittänyt silti, mutta hän ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin sanoa ettei se ahdistus mihinkään katoa vaikka toiselle puhuisi ja olisi miten ymmärtävinään. Tervetuloa siis loppuelämän erakkoelämä.
Mitä jos se oikeasti ymmärtäisi, eikä vain olisi ymmärtävinään. Kaikkia ahdistaa ihmissuhteet, varsinkin alussa. Kuulostaa todella surulliselta tuomita itsensä erakoksi loppuelämäksi. Itse olen käänteisessä tilanteessa, tapasin mukavan ihmisen jolla taitaa olla samanlaisia ongelmia. Todella harmillista, olisin mielelläni yrittänyt silti, mutta hän ei uskalla.
Niin, kyllä kärsivällisyyttä vaatii toiselta osapuolelta. Omassa päässä sitä kehittelee kaikkia selityksiä, että ei halua olla taakkana ja jos avautuu toiselle, niin se on turn off. Häpeilee sitä ongelmaansa jne. Sitten teeskentelee mieluummin itsevarmaa ja kylmää ja työntää toisen luotaan, koska ei vaan uskaltanut avautua. Aivan helvetillinen itse luotu ansa tuo on.
Ehkä asiasta voi puhua toiselle jos alkaa tunteita olemaan. Jos toinen ei ymmärrä niin tiedät ettei siitä mitään olisi tullut, mutta saattaisit yllättyä positiivisestikkin miten se voisi helpottaa elämääsi jos uskaltaisit kokeilla.