Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi aina on paha mieli?
16.10.2010 |
Oli jostain syystä paha mieli ja väsymys kun olin vauvan kanssa kotona, odotin että pääsen töihin "tekemään jotain". Sitten kun sinne menin niin on vaan niin huono mieli siitä että näkee lasta liian vähän ja istuu aivan liian pitkän ajan päivästä bussissa matkalla töihin tai takaisin tai sitten sen jonninjoutavan työpaikan pöydän ääressä. Päässä takoo vaan odotus jostain paremmasta mutta ei sitä taida tulla.
Mies on aivan ihana ja osallistuva mutta silti tuntuu jotenkin epäreilulta kun hän niin rennosti voi ottaa ns. omaa aikaa ja pakata vaan kassit ja lähteä reissuun tai harrastamaan. Itse en ole mennyt yöksi mihinkään vauvan tulon jälkeen (kohta 1v.) vaikka mies on kehoittanutkin. En vain saata, kun tuntuu siltä aina että pitäisi olla kotona. Enkä sen puoleen edes jaksaisi, aina on hirvittävä uupumus päällä. Ei varmaan olisi kannattanut tehdäkään koko lasta, mutta se on nyt täällä ja tilanteen kanssa on kai elettävä. En jaksa, en jaksa, en jaksa.
Kommentit (8)
ota pää pois perseestä ja ala elää?
Tää on kyllä semmonen niin iloisten ja auttavaisten ihmisten keskustelupalsta. Onneksi olkoon kaikille, ootte yhteiskunnan helmiä.
Joku kysyy apua tai purkaa tuskaansa niin vastaus on tämmönen. No toisaalta, juuri tuollaista apua saa ihan virallisilta tahoiltakin, pelkää vittuilua aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkää aivokemiaa toi jatkuva paha olo. Serotoniinitasoihinsa voi vaikuttaa monella tavalla ja on vaikea sanoa, mikä sinulle tepsii parhaiten. Muutamia konsteja:
- syö banaania, suklaata ja/tai pastaa iltaisin (lihomisvaara, mutta kokeile paria täsmäiskua ja katso, tehoaako)
- hanki kirkasvalolaite ja käytä sitä aamuisin puoli tuntia, niitä saa myös työpöydälle sopivina
- ota D-vitamiinia purkista
- syö rasvaista kalaa pari kertaa viikossa
- harrasta liikuntaa, jossa tulee kunnolla hiki, vähintään kaksi kertaa viikossa
- käy lääkärissä ja ala syödä jotakin serotoniinin takaisinoton estäjää. Yksi parhaista on Cipralex, mutta mikään ei sovi ihan kaikille.
Itse ainakin olen jokaisen neljän lapsen vauvavuotena ollut ajoittain siipi maassa. Sitä stressaa mitä ihmeellisimmistä asioista, pienen ihmisen täydellinen riippuvaisuus itsestä saa pelkäämäänkin kaikkea kummallista mm. sairastumista tai onnettomuuksia. Ensimmäisen lapsen kanssa vielä vauva-arki tuntuu raskaalta henkisesti kun ei ole kokemusta siitä että se vauva todella kasvaa koko ajan isommaksi ja riippuvuussuhde löystyy pikkuhiljaa. Omaa aikaa on helpompi ottaa kun lapsi on isompi. MInulla kuopus on parivuotias ja vasta nyt tuntuu että raaskii lähteä harrastuksiin ja omiin menoihin silloin tällöin. Kyllä se sinullakin helpottaa, usko pois! Puolikin vuotta elämää eteenpäin vaikuttaa paljon olosuhteisiin lapsen kanssa. Ole kärsivällinen ja anna itsellesi aikaa.
Tosin huono omatunto töissä siitä että pitäisi olla enemmän lapsen luona on pysyvämpi seuralainen jonka kanssa on opittava elämään.
Nyt sinä hyvä ihminen tarvitset ammattilaisen apua. Kuulostat masentuneelta.
Myös loma voisi tehdä hyvää jos vaan uskaltaisit irrottautua vauvastasi..
Oikein paljon voimia sinulle!
Nyt sinä hyvä ihminen tarvitset ammattilaisen apua. Kuulostat masentuneelta.
Myös loma voisi tehdä hyvää jos vaan uskaltaisit irrottautua vauvastasi..
Oikein paljon voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
milialalääkitys olisi paikoillaan. Jatkuva paha olo ja mieli tarkoittaa että aivokemia ei ole kohdillaan.
milialalääkitys olisi paikoillaan. Jatkuva paha olo ja mieli tarkoittaa että aivokemia ei ole kohdillaan.
Neuvolasta tarjottiin mahdollisuutta mennä terapeutin puheille alakulon takia ja kävinkin kerran, mutta se oli kyllä elämäni kamalimpia kokemuksia. Vanha täti täti istui halveksiva katse silmissään ja kysyi tiukasti että "etkö sinä ymmärtänyt etukäteen että vauva tuottaa työtä ja huolta?". Siitä tuli nimenomaisesti tuo tunne että julkisen sektorin auttaminen on tuota "ota pää pois perseestä" -meininkiä. Mietinkin sitten että sinne en enää takaisin mene kun mieli huononee entisestään tuollaisesta. Eräs ystäväni myös leimattiin omalla työpaikallaan suunnilleen seinähulluksi kun hän haki apua oikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen (tunsi vihaavansa lastansa) ja sai pillerit en vaan halua uskoa että tilanne olisi niin paha että siihen pitäisi turvautua.
On vaan jotenkin tosiaan tuo suunta elämässä hukassa ja tämä ainainen "paremman odottaminen" on vähän kyseenalaista. Pitänee ensin aloittaa tuolla d-vitamiini- ja pastakuurilla mitä joku ehdotti.
Ap
Alue: Aihe vapaa
kiitti avusta.