Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa? Olen viime aikoina tuskastunut ihan jokaisessa keskustelussa jonka käyn
16.09.2023 |
...suunnilleen kenen kanssa tahansa. No omat lapset pois lukien, kun heidän kanssaan sentään tajuan iän tuomat haasteet ja rajoitteet. Mutta aikuiset.
Tunnen turhautumisen ihan fyysisenä tunteena, ja tuntuu että en koskaan ole samalla aaltopituudella ja että toinen ei yhtään tajua mitä tarkoitan. Huomaan olevani hiljaa ja antavani toisten papattaa, kun keskustelu kiertää kehää/siinä pelleillään liikaa/ollaan liian jyrkkiä.
Olen jo näin lauantaiaamuna ennen yhdeksää jo poistunut paikalta kun en jaksanut omaa miestäni. Tunsin koko kehossani, että en pysty tähän. En jaksa selittää/vääntää/perustella enää yhtään mitään.
Mikä mulla on? :(
Kommentit (21)
Jotain hormonaalista varmaan, nehän naisen (ja lähipiirinsä) elämästä 80% pilaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää todeta aikuisena kuinka tyhmiä muut ovat. Siis juurikin tuo ettei mitään yhteistä keskusteltavaa oikeasti ole vaikkapa lapsuudenkavereiden kanssa jotka vinkuvat ja valittavat ihan kaikesta eivätkä puhu normaaleja kuten esim. suurin osa työkavereista.
Mun hyvä ystävä myös harrasti sitä että kivenkovaan jänkkäsi jotain minkä minä tiesin vääräksi mutta en jaksanut ikinä alkaa väittelemään.
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Kuulostaa kamalalta. Suosittelen vastamelukuulokkeita ja uutispimentoa näin alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Kuulostaa kamalalta. Suosittelen vastamelukuulokkeita ja uutispimentoa näin alkuun.
Ja eilen jo sopivia etsinkin. Jos jollain on hyvä merkki tiedossa niin otan suosituksia vastaan. Uutispimennossa ajattelin viettää muutaman päivän ja rajoittaa tätäkin paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät kuuntele mitä puhut.Elävät some ja somen kuplassa.Kun tapaavat livenä joskus henkilön.Eivät osaa keskutella.Puhuvat kuin pika viestit.Puhessa hyppivät aiheesta toiseen ja hetkessä vaihtavat aiheen.Ilman että aloittaman lauseen puhuisivat loppu ja antaisivat vuoro puheen edessä olevalle ihmiselle.Sinussa ei vikaa.
Mullakin olisi asiaa . Saako sanoa. Kiinnostaako ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Täällä peltojen keskellä kuuluu myös ääniä. Traktorit, puimurit, niittokoneet, ym. Parasta ääntä täällä on linnunlaulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Kuulostaa kamalalta. Suosittelen vastamelukuulokkeita ja uutispimentoa näin alkuun.
Ja eilen jo sopivia etsinkin. Jos jollain on hyvä merkki tiedossa niin otan suosituksia vastaan. Uutispimennossa ajattelin viettää muutaman päivän ja rajoittaa tätäkin paikkaa.
Olen ollut uutispimennossa useamman vuoden. Ei ole haluja palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Tuntuu, että samaa aaltopituutta ei löydy kuin muutamien harvojen kanssa. Loput eivät kuuntele tai anna suunvuoroa. Ihmiset aluavat puhua vain itsestään tai päteä omalla tietämyksellään ja erinomaisuudellaan. Huumorinikin tuntuu menevän ohi suurimmalta osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Täällä peltojen keskellä kuuluu myös ääniä. Traktorit, puimurit, niittokoneet, ym. Parasta ääntä täällä on linnunlaulu.
Muistaakseni juurikkaatkin on jo nostettu lokakuun puolen välin jälkeen. Joten ei hirveästi pitäisi olla liikettä enää siihen aikaan. Sitä sumuista maisemaa ja hiljaisia sänkipeltoja katson mielessäni kun yritän pitää järjen riipeistäni kiinni. Todella huonolla menestyksellä tosin. Sain viime viikolla julkisella paikalla hermoromahduksen puhelinkeskustelun aikana ja huusin ja paruin puhelimeen miten aikuinen lapseni on 1d100tti, joten tästä ei kovin pitkä matka ole enää pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät kuuntele mitä puhut.Elävät some ja somen kuplassa.Kun tapaavat livenä joskus henkilön.Eivät osaa keskutella.Puhuvat kuin pika viestit.Puhessa hyppivät aiheesta toiseen ja hetkessä vaihtavat aiheen.Ilman että aloittaman lauseen puhuisivat loppu ja antaisivat vuoro puheen edessä olevalle ihmiselle.Sinussa ei vikaa.
Rönsyilevällä puheella ja puheripulilla ei kyllä ole mitään tekemistä somen kanssa. 😄 Ainahan on ollut ihmisiä jotka hyppii aiheessa toiseen, jättävät lauseen kesken ja alkavat puhua toista, pohjustamatta yhtään asiaa alkavat selittää jotain ja kuulija on ihan pihalla mistä keskustellaan, eivät anna suunvuoroa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Täällä peltojen keskellä kuuluu myös ääniä. Traktorit, puimurit, niittokoneet, ym. Parasta ääntä täällä on linnunlaulu.
Muistaakseni juurikkaatkin on jo nostettu lokakuun puolen välin jälkeen. Joten ei hirveästi pitäisi olla liikettä enää siihen aikaan. Sitä sumuista maisemaa ja hiljaisia sänkipeltoja katson mielessäni kun yritän pitää järjen riipeistäni kiinni. Todella huonolla menestyksellä tosin. Sain viime viikolla julkisella paikalla hermoromahduksen puhelinkeskustelun aikana ja huusin ja paruin puhelimeen miten aikuinen lapseni on 1d100tti, joten tästä ei kovin pitkä matka ole enää pohjalle.
Voi hittolainen. Toipumista sinne, ei ole elämä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Täällä peltojen keskellä kuuluu myös ääniä. Traktorit, puimurit, niittokoneet, ym. Parasta ääntä täällä on linnunlaulu.
Muistaakseni juurikkaatkin on jo nostettu lokakuun puolen välin jälkeen. Joten ei hirveästi pitäisi olla liikettä enää siihen aikaan. Sitä sumuista maisemaa ja hiljaisia sänkipeltoja katson mielessäni kun yritän pitää järjen riipeistäni kiinni. Todella huonolla menestyksellä tosin. Sain viime viikolla julkisella paikalla hermoromahduksen puhelinkeskustelun aikana ja huusin ja paruin puhelimeen miten aikuinen lapseni on 1d100tti, joten tästä ei kovin pitkä matka ole enää pohjalle.
Minusta tuli raivohullu ärsyyntyjä, kun oli kilpirauhasen liikatoiminta.
En tiedä voiko suru muuttaa ihmisen - ilmeisesti voi, minulle kävi ainakin näin. Läheiseni kuoli alkuvuonna, ja olen siitä lähtien kokenut samanlaista kuin ap. Tuntuu kuin jokin sosiaalisen ymmärryksen verho olisi revitty silmieni edestä ja näen melkein kaikki ihmiset rasittavina ja läpinäkyvinä. On juuri tuota, että en tunne olevani samalla aaltopituudella kenenkään kanssa, enkä edes yritä enää selittää mitään koska kukaan ei ikinä tajua mitä yritän sanoa, vaikka yrittävät alentuvasti teeskennellä että ymmärtävät. Kaikki eivät suinkaan ole tyhmiä ihmisiä, mutta silti tuntuu että näen kaikkien läpi nykyään.
On kuitenkin kummallista, miten esim. läpinäkyvän laskelmoivia ihmiset ovat, kun katsoo tarkkaan. Esimerkiksi sellaiset jotka ovat ystävällisiä vain kun tarvitsevat sinulta jotain. Ennen jotenkin oletin että ihmiset edes osallistuvat yhdessä jonkin sosiaalisen illuusion ylläpitämiseen vaikka tavoittelisivatkin lähinnä omaa hyötyään. Mutta nyt olen huomannut, että suuri osa ihmisistä on täysin läpinäkyviä itsekkyytensä kanssa, eivätkä viitsi edes teeskennellä, vaatia vain.
Samaistun osittain. Ei niinkään, että ajattelisin ihmisten ilevan tyhmiä, mutta valitettavan putkinäköisiä ja ymmärtämättömiä. Oman hyvän yhteiskunnallisen aseman väärinkäyttöä muiden kyykyttämiseen ihmettelen. Se taitaa olla uusi pandemiamme.
Pakenen kärkevää vastakkainasettelua, sotauutisia ja kaupungin jatkuvia kilkkeitä metsään ja meren rantaan.
Kakofoninen meteli, jatkuvat keskeytykset ja riitaisan (uhkaavan) ilmapiirin luominen ovat tunnustettuja kidutuskeinoja. Minusta on hyvin inhimillistä havahtua huomaamaan, ettei ympäristö edistä lepoa vaan lisää stressiä ja täysin luonnollista vetäytyä elpymään omaan rauhaan.
Jospa kaipaat toimintaa etkä jaksa keskustella (lässyttää)? matalat hormonit?
Fem
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Täällä peltojen keskellä kuuluu myös ääniä. Traktorit, puimurit, niittokoneet, ym. Parasta ääntä täällä on linnunlaulu.
Muistaakseni juurikkaatkin on jo nostettu lokakuun puolen välin jälkeen. Joten ei hirveästi pitäisi olla liikettä enää siihen aikaan. Sitä sumuista maisemaa ja hiljaisia sänkipeltoja katson mielessäni kun yritän pitää järjen riipeistäni kiinni. Todella huonolla menestyksellä tosin. Sain viime viikolla julkisella paikalla hermoromahduksen puhelinkeskustelun aikana ja huusin ja paruin puhelimeen miten aikuinen lapseni on 1d100tti, joten tästä ei kovin pitkä matka ole enää pohjalle.
Minusta tuli raivohullu ärsyyntyjä, kun oli kilpirauhasen liikatoiminta.
Minulla on paino noussut todella monta kiloa ja aivan mahdotonta yrittää estää sitä. Olen koko ajan rajoittamassa energiansaantia ja vahdin painoani koska en aio uusia vaatekaappiani. Joten kai tämä on sitten niitä vaihdevuosia. On jatkuvasti hikikin ja silti jalat on ihan jäässä. Ulkona on vieläkin liian kuuma, että siellä voisi olla tuskastumatta. Minusta on tullut kuuma riehuja. Nytkin täällä vuodatan mitä sattuu. Täytyy hiljentyä. Mutta sen sanon, että minusta tuntuu sille, että kaikki haluaa tehdä minusta hullun ja siksi ne on avuttomia, hitaita, tekevät typeriä ratkaisuja, vaikeuttaa aivan kaikkea ja ihan tahallaan elävät kuin ääli0t. Haluaisin sanoa kaikille läheisilleni, että painukaa helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, burnout. Täällä ihan sama juttu, tosin lapseni on aikuisia pääosin ja ne tekee hulluksi. En kestä edes asuntoni ilmastointia, nykyään piiputtaa ihan täysin pienestäkin asiasta. Kauhea kakofonia kaikkialla. Aamukahvillakin kun on pihalla, niin eikö siellä taustalla jokin tehdas kohise ja autojen äänet kuuluu, päivällä rääkyy naapurin kakarat pihalla, jokin teini-idiootti ei osaa laittaa autonsa bassoa hiljaiselle ja sahaa joka saakelin päivä edestakaisin kylää. Kaikkialla on tauoton meteli ja siis en jaksa enää. Niin ja mitään ei voi enää seurata uutisia, ei päivittäisiä asioita, nekin ajaa ihan sekaisin ja ahdistaa öisin, ihan kummat asiat. Jotenkin yrittää rämpiä syyslomaan asti jos vaikka menisi maalle hiljaisuuteen katsomaan peltoja ja muuttolintuja.
Täällä peltojen keskellä kuuluu myös ääniä. Traktorit, puimurit, niittokoneet, ym. Parasta ääntä täällä on linnunlaulu.
Linnunlaulukin veemäistä. Tai jotku kirkuvat lokit. Eri
Esivaihdevuodet.