Pakko shoppailu - tuttua? Ostomaniaako?

Olen laittanut merkille tuttavani pakonomaisen ostelun ja kummallisen käytöksen kaupassa.
Aloin miettimään, kun itse koen tällaisen epänormaalina, että kysäsen täältä onko ihmisillä kokemusta ihan mielenkiinnon ja mahdollisen asiaan jollain tavalla tarttumisen vuoksi.
Eli tilanne menee niin, että tämä tuttu kovin mielellään siis shoppailee. Muillekin kun itselleen, hoitolapsille, naapurille, naapurin koiralle jne. Ihminen ei ole isotuloinen, mutta kaupassa sitä ei huomaa.
Kaupassa hänelle tulee sellainen erikoinen tosi voimakkaasti näkyvä metsästysvaihde, silmät selällään ja ihan hirveällä kiireellä ja vauhdilla on pakko löytää ostettavaa. Myös uskottelee samalla ostelevansa tosi halpoja asioita, vaikka tosiasia olisi ihan päin vastoin. Jankuttaa miten halpa ja edullinen jokin ylikallis asia on. Koskee niin lihaa, oliiviöljyä kuin vaikka lastenvaatteitakin (sille naapurille).
Erikoisin tässä tosiaan on se voimakas kiilto silmissä, herpaantumaton vietti penkoa kaikki mitä ikinä keksii etät varmasti löytää paljon ostettavaa, kallis muuttuu halvaksi, ja tarpeeton tarpeelliseksi. Pienet kengätkin saattaa ostaa, jos sopivia ei ole, ihan vaan ne muuttuu siinä sitte sopiviksi jos oma koko on loppu ja ne on pakko saada ääni puoltoääniä väristen.

Mitä tää tällänen meinaa, onko ihan normaalia, ihan sillä kyselen koska en ole ennen tavannut moista ja nyt tämä on pahentunut. Käydään välillä kaupassa yhdessä, muttei olla juurikaan muuten tekemisissä joten eron huomaa entiseen. Ostopakkomanian oireet on todella voimakkaita, voimakkaampie mitä olen aiemmin nähnyt hänellä, tai noh, kellään.