Valehteleva exä

Erosin noin vuosi sitten aviomiehestäni. Viime keväänä tiemme veivät jälleen yhteen ja vanhat tunteet alkoivat pikkuhiljaa palailla pintaan. Tunne oli hänen sanojensa mukaan todellakin molemmin puolinen. Hän kuitenkin kielsi kertomasta kenellekään että tapailemme ettemme loukkaisi hänen vanhempiaan ja sisartaan.

Hän halusi nähdä ja jutella, tekstaili, oli mustasukkainen jne. Epäilin että hänellä oli joku muu mutta hän kielsi ja suuttui joka kerta kun kysyin häneltä asiasta. Kuitenkin erään kahakan jälkeen sain kuulla että olen ollut hänelle eräänlainen maanvaiva ja häirinnyt ja vainonnut häntä ja jopa tunkenut hänen asuntoonsa. (Siis ihan kutsuttuna menin.) Mies on kuulemma useampaan otteeseen ollut minua vanhemmillaan paossa. (Hän on siis 33-vuotias.) Tämän oli kertonut minun vanhemmilleni ex-mieheni äiti.

Nyt en kehtaa näyttää naamaani enää koko paikkakunnalla koska hävettää ja itkettää että miten mua on voitu näin kohdella ja mustamaalata itseni tietämättä. Nyt asuu toisella paikkakunnalla, sielläkin kävin kylässä kun tyhmänä uskoin että hän todella haluaa minut sinne kun kerran pyysi ja vielä maksoi matkan. Hän myös käynyt luonani muutaman kerran.



Miksei ihminen voi suoraan sanoa ettei kiinnosta, miksi pitää valehdella ja nolata mut kaikkien silmien edessä? Onko tämä jonkinlainen kosto? Koko ajan hokee että minä sitä eroa hain ja syyttelee ties mistä, mustamaalannut mut suvulleen jne. Miksi mun piti rakastua sellaiseen pölöön joka ei ole koskaan kohdellut mua hyvin.



Vai olenko oikeasti häirikkö? En kehtaa soittaa enää kenellekään kun tunnen itseni joksikin idiootiksi jota kukaan ei halua. Tähän mieheen en pidä enää yhteyttä.



Tänä aikana hänellä on ollut myös tyttöystävä. (Sain kuulla äskettäin.) Pitäisikö minun kertoa että mies on pettänyt häntä vai antaako naisen itse tajuta.. Sääliksi käy tyttörukkaa.