erityislasten vanhemmilta vaaditaan eritysvahvuutta

itse onneksi tipahdin hyvään turvaverkkoon ja pääsin takaisin jaloilleni.

Salaisuuden lapsi



Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:

"On aika syntymän uuden."

Hyvin paljon rakkautta tarvitsee

tämä lapsi salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa

ei hän saavuta tähtiä siellä.

Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,

joita kohtaa hän elämäntiellä.



Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,

ei sanoja mietteilleen löydä.

Kovin monissa paikoissa sopeudu ei,

saa hän vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme

hän saakoon elämää täyttä.

Herra, etsi vanhemmat, joita voit

tähän erikoistehtävään käyttää.



Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,

ja niin ehkä onkin hyvä,

mutta lahjana lapsosen mukana on

luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,

minkä aarteen suuren he saikaan

saavat iloita heikosta, hennosta

salaisuuden lapsesta taivaan.

lapsi meni kouluun t. ap

kun asiat tulee eteen - kukaan ei ole supervahva aluksi, ei voi ajatella, että vain supervahvoille syntyy erityislapsia tai että erityislapsen äiti olisi erityinen. Jokainen äiti on erityinen, kohtaa ne omat haasteensa ja selviää niistä niillä voimilla joita on. Kun on pakko pärjätä, pärjää ihmeen hyvin. Rakkaus lapseen on kantava voima.



Sitä vaan, että eipäs nyt nosteta erityislasten vanhempia jalustalle sen enempää kuin muitakaan.



Olen kyllä itsekin sellainen, siitä tämä mielipide.

kunnon lääkärin saamisesta, kuntoutusleireistä, vammaistuista( 3. anomus hyväksyttiin), koululaisten iltapäivähoidosta...



t. ap

Totta puhut. Vahvuutta ja voimaa vaaditaan. Meille pelastuksena on yksi täysin lapsivapaa viikonloppu kuukaudessa. Omaan jaksamiseemme me haimme tukiperheen.

Se on ollut loistava valinta.

vanhempi voi ymmärtää, millaista elämä meillä erityislasten vanhemmilla on.

Meillä vertailukohteena myös terveitä lapsia ja kyllä maar niin helpolla niiden kanssa on päästy.

Normaalit kiukut ja uhmat ei tunnu miltään erkkalapsen ongelmiin verrattuna.

Vahva on oltava, että tämän kaiken jaksaa:(.

Ja meillä ei ainakaan enää voimavarat eikä intokaan riitä paljon muuhun.

Mitä tähän muutakaan, elämä on!

on auttanut myös...



Äidin valinta;





Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.

" Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerald. Hän on tottunut rienaamiseen." Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee: "Anna hänelle vammainen lapsi". Enkeli on utelias: "Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."

"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."

"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille.

Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."

"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun". Jumala hymyilee:" Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs."

Enkeli henkäisee:" Itsekäs, onko se hyvä puoli?" Jumala nyökkää: " Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.

Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen.

Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niin kuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni.

Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni."

"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa. Jumala hymyilee: "Peili riittää".

Lapsi kasvattaa ympäristönsä. Persoonakohtaista kai muuttuuko erityinen vaatimus ihmisissä sitten katkeruudeksi vai seesteisyydeksi. Toivoisin, että kasvan itse tuohon tyyneyteen entistä enemmän.



En halua tapella ja taistella kynnet pitkällä, mutta olla vahva. Pidän puolitäyden mukin sijaan puolityhjää. Jos päivä ei paista risukasaan, siirrän risukasan päivänpaisteeseen.



Meillä on 2 vaikeavammaista lasta ja 1 lievästi kehitysvammainen, tunnen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan ennen lasten saamista.

Pidän puolityhjän mukin sijaan puolitäyttä!

siksi niistä on taisteltava. Joillakin perheillä se on ainoa rikkauden lähde. Ei ole huolta huomisesta, kun tietää että yhteiskunta tulee pitämään lapsesta huolen. Lapsi ei osaa surra kohtaloaan se on suuri lohdutus.

kyllä niillä rahoilla ei rikastuta! Me ei ainakaan! Bensaa palaa kun pitkät terapiamatkat, on monenlaista hankintaa helpottamaan lapsen arkea.

Ja kyllä tosiaan on huolta huomisesta, miettisit mitä kirjoitat!!!

Yhtään kun ei tiedä mihin lapsen kehitys muuttuu, taantuuko vai ei. Miten voit tuollaista edes kirjoittaa!

Täällä taas kirjoittaa sellaiset, jotka eivät asioista tiedä paskaakaan.

En helvetissä haluaisi olla erityislapsen vanhempi vaan normaalin lapsen vanhempi. Meillä elämä on todella vaikeaa lapsen vammaisuuden takia ja siihen eivät yhteiskunnan rahat auta!!

siksi niistä on taisteltava. Joillakin perheillä se on ainoa rikkauden lähde. Ei ole huolta huomisesta, kun tietää että yhteiskunta tulee pitämään lapsesta huolen. Lapsi ei osaa surra kohtaloaan se on suuri lohdutus.

tyhmä kommentti. No ehkä elämä vielä suakin opettaa.

Ei mulla ainakaan ole. Ihan samanlainen erehtyväinen ihminen minä olen kuin muutkin vanhemmat, väsynyt, välillä kiukkuinen, pettynyt, en läheskään aina onnistu taisteuissani lapsen puolesta ja niin edelleen. En minä sen erinomaisempi ole kuin muutkaan, vaikka myönnän kyllä, että usein näyttää siltä että pitäisi. Selviän kuitenkin, kun on pakko, mutta kyllä se meillä tarkoittaa sitä, että priorisoitava on ja vahvasti. Jotta saan lapsen asiat kuntoon, olen joutunut olemaan pois töistä, olen jäänyt työttömäksi, olen etsinyt sopivampia töitä, olen kieltäytynyt monesta muusta haasteesta, ja niin edelleen. VÄlillä itken väsymyksestä ja välillä odotan lapsela liikaa ja painostan turhaan. VÄlillä en saa apua ja välillä en pysty ottamaan sitä vastaan. Olen kaikkea muuta kuin täydellinen ja erityisvahva.



Mutta siihenkin minulla on oikeus. Ja kaikilla erityislasten(kin) äideillä ja isillä on. Erityislasten vanhempien erityisvahvuus on myytti, joka vielä sairastuttaa meidät, sillä se voi estää oikean avun saannin ja viedä normaalin elämän ripppeet!