millaisia kokemuksia yksin synnyttämässä?
Eli oletko ollut synnyttämässä ilman miestä/tukihenkilöä? miksi? Miten sinut otettiin huomioon sairaalassa, olisko klö esim. enemmän huoneessa?
Kiitos:)
Kommentit (19)
En oikeastaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota ympärillä oleviin ihmisiin. Apua oli aina saatavilla, kun sitä tarvitsin ja synnytyssalissakaan ei tarvinnut olla hetkeäkään täysin yksin. Keskityin vain itseeni, enkä tainnut ajatella miestäni kertaakaan synnytyksen aikana :)
Olen normaalisti puhelias ja reipas tapaus, mutta molemmissa synnytyksissä olen mennyt ihan kipsiin ja lukkoon. En siis ole osannut kertoa mitä haluan tai mikä hätänä vaan olen alkanut itkeä vollottaa (ihan kirjaimellisesti). Molemmilla kerroilla mies on sitten "tulkannut" mua kätilöille, mikä on on ollut tilanteiden etenemisen kannalta todella tarpeen.
Mun kauhuskenaario olisi synnyttää yksin ja jos vielä synnyttäisin, niin jos ei mies jostain syystä pääsisi niin sitten ottaisin esim läheisen ystäväni, jonka tiedän osaavaan minua auttaa.
Ja tosiaan kukaan mut tunteva ei ikinä uskoisi kuinka kipsiin olen synnytyksissä mennyt.
Nim. ekaa synnytystä psykologin kanssakin purkanut
ja valtaosin yksin olin siellä huoneessa. Vähän ihmettelin kun yötyöläisten vuoron aikaan siellä vain piipahdettiin n puolen tunnin välein vilkasemassa että olen ok enkä tarvi mitään. Siinä sitten loppuvaiheessa siellä istui yksi kätilö paikalla, koska mulla nousi kuume ja loppuvaihe jäi 'junnaamaan'. Ihan mukava synnytys oli, rauhallinen.
synnytin yksin, toka syntyi vähän turhan rivakasti ja siinä varmaan oli lääkäri ja kätilö paikalla jo valmiina, ei niin kiva kokemus;-o. Siis vauhtinsa ja kipujensa takia. Kolmannen kanssa sain olla just niin yksin kuin halusin. Kätilö kävi joskus koputtamassa ovelle ja kurkkaamassa, tarvitsenko jotakin. Tykkäsin: sain kulkea ja kävellä, laulaa ja istua suihkussa. Vasta ihan lopussa kätilö oli paikalla ja taidettiin se lääkärikin kutsua, kun vauva meinasi jumittua puolitiehen ja mulle iski kauhu;-D. Olin yksin, koska miehen oli oltava isompien lasten kanssa.
viimeksi mies ehti mukaan vasta loppuvaiheessa kun ensin piti viedä esikoinen hoitoon. Siihen saakka kun mieheni tuli paikalle, kätilö oli kyllä melkein koko ajan huoneessa, vaikka en sitä mitenkään erityisesti pyytänyt. Sitten kun mieheni tuli, kätilö kävi aina vaan pikaisesti vilkaisemassa tilannetta.
Lapsen isää ei enää ollut ja ketään vierastakaan en siihen halunnut. Koin että kyseessä oli minun oma juttununi. Muualta kuultujen kertomusten perusteella minun huoneessani oltiin enemmän. Synnytykseen osallistui lääkäri kandi (kysyi tietenkin luvan ja annoin) sekä kätilö. Heistä jompi kumpi lähes kokoajan huoneessa. Jos poistuivat yhtä aikaa niin olivat korkeitaan pari minuttia poissa ja sanoivat että soita heti jos siltä tuntuun.
Ekasta muistan että kätilö olisi poistunut joksikin aikaa,kun oli ruuhkaa.Mä en ymmärrä miksi jotkut välttämättä tarvitsevat sen tukihenkilön?En mä tarvinnut,enkä edes kaivannut..tosin mun synnytykset oli nopeita ja helppoja,ehkä siksi.
Huoneessa oli koko ajan paikalla kätilöopiskelija, joka istui nurkassa hiljaa.
Synnytys päätyi imukuppiulosauttoon. Lasta jouduttiin elvyttämään eli loppuvaiheessa huoneessa oli porukkaa enemmänkin: kaksi kätilöä + opiskelija, synnytyslääkäri sekä kaksi lastenlääkäriä,
Loppu hyvin, kaikki hyvin mutta jälkitarkastukseni yhteydessä neuvolalääkäri sanoi tekevänsä asiasta valituksen (minun luvallani) sillä tilanteessa ei hänen mielestään selkeästi oltu kuunneltu minua ja tuntemuksiani, mikä lopulta johti myös syntyvän vauvan vaarantumiseen.
Lääkärin mukaan tämä on harmittavan yleistä silloin kun synnyttäjä on yksin. Mahdollisen jälkipuinnin aikana vastakkain on vain synnyttäjän oma ja hoitohenkilökunnan sana.
Synnytys oli toinen synnytykseni. Ensimmäinen oli päätynyt kiireelliseen sektioon syntyvän vauvan virhetarjonnan vuoksi.
koska minulla ei ollut ketään, jonka olisin kaveriksi tahtonut. Minut huomioitiin mielestäni ihan ok, kätilö oli synnytyssalissa muistini mukaan melkein koko ajan. Jälkeenpäin olisin kaivannut kaveria, joka olisi jaksanut ja osannut kysyä ja sanoa asioista, joita itse en tajunnut ja joita en jaksannut ajatella, lähinnä kivunlievityksiä ja synnytyksen etenemiseen liittyviä asioita. Kaikkinensa synnytys oli ihan kamala kokemus, en suosittele kenellekään. En yksin enkä ryhmässä.
paikalle. Synnytys ei ollut erityisen nopea, mutta lapsenvahdin saanti viivästyi.
Oli aivan miellyttävä kokemus, en ollut juurikaan yksin. Kätilö oli kaverina enemmän kuin muissa synnytyksissä ja ponnistusvaiheeseen tuli vielä toinen sitten. Jos klö joutui poistumaan, sanoi, että hän taijoku muut tulee kyllä heti, jos tarvitsen. Siellä taisi olla tieto, että huoneessa sejase rouva x yksin, että muu hlökuntakin huomioi tämän.
Olen täysin tyytyväinen kyseiseen synnytykseen. Jälkikäteenkin hyvä fiilis. Onhan se nykyaikana jo erikoista, että mies ei ole mukana. Muistelemista siinäkin ;)
Seuraavaan tuo sitten jo taas ehti.
Mies ei olisi päässyt mukaan töiden takia enkä muutenkaan ketään tukihenkilöä kaivannut.
Ei kai minua sen kummemmin huomioitu kuin ketään muutakaan.
Ekassa synnytyksessa huoneessa oli koko ajan kätilöopiskelija, joka oli todella mukava ja auttoi mua paljon avautumisvaiheessa juttelemalla kanssani.
Toinen synnytys oli niin nopea, että jo sen takia kätilö oli koko ajan huoneessa.
Kolmannessa synnytyksessä oli mies mukana, ja kätilö vain kävi välillä. Ponnistusvaiheessa hän hälytti avustajan paikalle. Lääkäri ei käynyt ollenkaan.
Koin pystyväni paremmin keskittymään synnytykseen yksin. Kätilöopiskelijankin "ajoin" pois salista seuraneidin hommista. Jos vielä pääsen joskus synnyttämään niin ehdottomasti yksin.
Onneksi synnytykseni ovat olleet nopeita ja helppoja, niin en ole edes kaivannut seuraa. Sanoin myös sairaalassa, etten halua jatkuvaa tarkkailua tai seuraa. Painoin sitten nappia, kun alkoi tapahtumaan.
Toisen lapsen synnytin yksin, kun yöksi ei saanut esikoiselle hoitajaa.
Toisen kohdalla osasin jo varautua tulevaan (minulla todella hidas avautumisvaihe), joten yksin salissa oleminen ei tuntunut pahalta. Keskityin supistuksiin ja hengitin ilokaasua.
Kätilö kävi välillä kurkkaamassa, miten jakselen, mutta ei tosiaan turhan tiheään, oiskohan 1-2 kertaa tunnin aikana. Nautin rauhallisesta tilnateesta. Yksin olin kaikkiaan 4 tuntia, kunnes laitettiin spinaali ja alkoi tapahtua muutakin, sitten taisi olla kätilö huoneessa seurana loppuun saakka.
Sain olla rauhassa. Yksin olin salissa lähes koko synntysten ajan, vasta kun pyysin kivun lievitystä lopussa oli kätilö loppuajan kanssani ja toinen kätilö tuli ponnistusvaiheeseen mukaan.
Kaikki synnytykseni on kestäneet pitkään. Eli olin yksin salissa molemmilla kerroilla n.6-8 tuntia. Harmittaa etten lähtenyt myöhemmin sairaalalle, mutta kun supistukset oli alusta asti kipeitä ja ne tuli tiheään.
Kuuntelin musiikkia ja ravasin pitkin salia, keinuin kiikkutuolissa. Kävin välillä lämittämässä jyväpusseja, joilla lievitin supistuskipuja.
Kävi sielä joku tuomassa ruokaa aina ruoka aikoina ja kerran ottivat käyrää ja tekivät sisätutkimuksen.
Ensimmäisessä synnytyksessä oli paikalla kaksi kätilöä, joista toinen oli koko ajan paikalla ja toinen kävi hetken välillä poissa.
Toisessa synnytyksessä paikalla oli kätilö ja kätilöopiskelija, opiskelija oli seuranani koko ajan.
Kolmas synnytys olikin vähän erikoisempi ja sali oli täynnä sakkia jatkuvasti.
Muistaakseni en ollut yhdessäkään synnytyksessä hetkeäkään yksin.
synnyttäjä vaikuttaisi kuinka hyväkuntoiselta ja vaatisi yksin olemista. Siis ehkä se minuutti-pari jos on pakko, mutta muuten ei saa jättää yksin. Kuitenkaan kun ei ikinä tiedä mitä voi tapahtua..
Niin siis tuo sanottiin kun opiskelin.
No onneksi itselläni oli tukihenkilö mukana kun muutamaan otteeseen otin ja pyörryin supistus kipujen ansiosta. Eipä siinä olisi tietänyt että mitä olisi voinut tapahtua jos olisin yksin ollut...