Lue keskustelun säännöt.
Nauttiiko +60 nainen omalle lapselleen vihoittelusta?
24.08.2023 |
Viimevuosina äitini on ollut oikein kunnolla sotajalalla minua, tytärtään, vastaan. Puhuu minusta vääristellen pahaa kenelle vaan joka jaksaa kuunnella. Jos yritän puhua hänelle (erityisesti lapsena kokemastani väkivallasta) niin hänellä nousee vaan estot päälle, ei mukamas muista mitään tai olleet vahinkoja. Eikö olisi vaan helpompi sopia oman lapsen kanssa ja pyytää anteeksi pieleen menneitä asioita? Nyt kun äitini oma äiti ja isäni äiti ovat jo kuolleet, eikä äitini voi vihoitella heille, niin hän tuntuu ottaneen kohteeksi minut. Ei hän aiemminkaan osannut olla tukena jos minulla oli vaikeaa; vastoinkäymiseni raivostuttivat häntä ja olivat vain syy käydä haukkumaan. Esimerkiksi kun kirjoitukset menivät aikoinaan vähän pieleen (pääsin silti opiskelemaan mieleistä alaa ensiyrittämällä ja työelämässä mennyt hyvin), niin hän hyökkäsi päälle haukkumaan minua tyhmäksi ja vähä-älyiseksi. Mutta joka tapauksessa viimevuosina äitini on ollut ennen näkemättömällä sotajalalla minua vastaan (olen 36v). Ei huvita viedä lapsenlapsiakaan heidän luokse, kun tiedän miten kitkerä asenne siellä on minua vastaan. Miksi äiti vihaa omaa tytärtään? Mitä hän vihoittelusta hyötyy? En tule varmaan koskaan tätä ymmärtämään kun omat lapseni ovat poikia (tästäkin muuten äitini on minulle vihainen, kun en tehnyt hänelle lapsenlapsiksi tyttöjä). En voisi koskaan kuvitella vihoittelevani pojilleni kun he kasvavat.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Jätä äitisi rauhaan hyvä ihminen, kai ymmärrät sen verran ihmiselosta.
En oikein ymmärrä kommenttiasi. Äitini vihoittelee siis minulle, nyt kun ei ole enää yhtään mummoa jolle vihoitella. Aina pitää hänen elämässä olla joku vihollis-nainen (sukulainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nyt varma, ettei kyseessä ole Allu tyttärenä? Ja loputon äidissä roikkuminen ja hänen syyllistäminen, äiti ei itse roiku joten asiat hyvin.
Täällä samanlaisen äidin tytär. Mahdollisuuksia on monia. Elää negativiisissa energioissa ja tunteissa kaiken aikaa ja saattaa olla pettynyt ja katkeroitunut omaan elämäänsä. Huomio: sinä et ole syypää toisen ihmisen käytökseen, tunteisiin tai energioihin- jokainen luo oman todellisuutensa. Olen itse yrittänyt "auttaa" äitiäni monella eri tavalla mutta "korvat, jotka eivät ole valmiita kuulemaan, pysyvät kiinni".
Myrkyllinen ja katkera ihminen tekee noin omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä äitisi rauhaan hyvä ihminen, kai ymmärrät sen verran ihmiselosta.
En oikein ymmärrä kommenttiasi. Äitini vihoittelee siis minulle, nyt kun ei ole enää yhtään mummoa jolle vihoitella. Aina pitää hänen elämässä olla joku vihollis-nainen (sukulainen).
Miksi siis suostut siihen?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin tuo että isoäiti suuttuu kun ei ole hänelle tehty tyttöjä lapsenlapsiksi.... Meillä meuhkaa siitä kun on niin isän näköiset lapset tehty :D Ihan kuin sen voisi valita millainen tulee. Mikä näitä tanttoja vaivaa?
Ei kannata olla privaattielämässään tekemisissä itselleen epämieluisien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä äitisi rauhaan hyvä ihminen, kai ymmärrät sen verran ihmiselosta.
En oikein ymmärrä kommenttiasi. Äitini vihoittelee siis minulle, nyt kun ei ole enää yhtään mummoa jolle vihoitella. Aina pitää hänen elämässä olla joku vihollis-nainen (sukulainen).
Itse ylläpidät sitä, se on lapsen tehtävä jossakin vaiheessa aikuistuttuaan oivaltaa ottaa etäisyyttä jos huomaa että suhde kuormittaa vanhempaa liikaa, äitinä hän ei voi muuta kuin koettaa selvitä, välejä ei silti tarvitse rikkoa kokonaan. Mutta kotona asuvan lapsen kohdalla tilanne on puolestaan tyystin toinen, silloin lastensuojelu tulee avuksi jos menee hyvin vaikeaksi.
Elämä helpottui huomattavasti kun otin kunnolla etäisyyttä äitiini.
Oma äitini ihan samaa koulukuntaa kuin aloittajan äiti.
Äitini ja mummini elivät mummini kuolemaan saakka jonkinlaisessa puolivastentahtoisessa ja kitkerässä symbioosissa, jossa kummallakin näytti olevan vain puolikas elämä.
Mummin kuoltua yhdeksänkymppisenä äitini, joka tuolloin oli vähän päälle 60-vuotias, odotti minun jatkavan tätä sukuperinnettä.
Jätin väliin ja otin tosiaan etäisyyttä. Suosittelen samaa aloittajallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä helpottui huomattavasti kun otin kunnolla etäisyyttä äitiini.
Oma äitini ihan samaa koulukuntaa kuin aloittajan äiti.
Äitini ja mummini elivät mummini kuolemaan saakka jonkinlaisessa puolivastentahtoisessa ja kitkerässä symbioosissa, jossa kummallakin näytti olevan vain puolikas elämä.
Mummin kuoltua yhdeksänkymppisenä äitini, joka tuolloin oli vähän päälle 60-vuotias, odotti minun jatkavan tätä sukuperinnettä.
Jätin väliin ja otin tosiaan etäisyyttä. Suosittelen samaa aloittajallekin.
Minun äitini taas ei ollut koskaan läheinen oman äitinsä kanssa (kutsui jopa etunimeltä) emmekä mekään ole lapsuuteni jälkeen juurikaan edes välittäneet toisistamme, lastenlasten myötä sitten taas vähän enemmän tekemisissä kunnes isoäidin oikeudella alettiin vaatia milloin mitäkin joten oli pakko viheltää peli poikki kokonaan. Mitään en jäänyt kaipaamaan koska ei tuo ihminen ollut enää vuosikausiin tärkeä minulle.
Plus 50 v naiset ovat kaikki mielisairaita. Kiusaavat läheisensä ja työkaverinsa henkihieveriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni hieman samanlaisia kokemuksia. Paitsi, etten ole koskaan puhunut lapsuuteni kokemuksista äidilleni. Olen vain yrittänyt kohdata omat tunteeni ja näin käydä ne läpi ja unohtaa lapsuuden asiat. Ne meni, miten meni. Niillä tavoin, miten äitini ilmeisesti pystyi asiat hoitamaan. Vaikka tunnen hieman katkeruutta edelleen, ja en ole mielellään äitini kanssa tekemisissä, en koskaan "kostaisi sitä lapsilleni" tai jatkaisi negatiivisuutta sukupolven yli lapsenlasten ja mummon välille. Lapseni ovatkin paljon tekemisissä äitini kanssa ja se suhde näyttää toimivan hyvin.
Ota etäisyyttä häneen ja kuuntele sekä suojele itseäsi.
No eihän tuo nyt ole mikään tietyn ikäisten (+60) ominaisuus, vaan äitisi sattuu olemaan personallisuushäiriöinen.
Jätä äitisi rauhaan hyvä ihminen, kai ymmärrät sen verran ihmiselosta.