Puolison mielenterveysongelmat ja eroaminen suhteesta

Jos ei hae edes apua niin ei kenenkään tarvitse siinä rinnalla kärsiä. Tsemppiä eroon.

Mt-ongelmat eivät ole syys läheisriippuvuuteen. Jos on jokin hetkellinen häiriö esim. synnytyksen jälkeinen masennus tai suree isoa menetystä, niin silloin olisin armollisempi.

Ei kenenkään tehtävä ole elää toisen elämää. Suhteen pitää myös olla tasavertainen, toisen ei myöskään siis tarvitse alkaa toisen hoivaajaksi. Toisen puolesta voi hankkia apua, mutta toisen puolesta ei voi ottaa apua vastaan. Näinpä kenenkään ei tarvitse sinnitellä huonossa suhteessa vain velvollisuudentunnosta.

Oma lapsuuteni olisi ollut paljon parempi jos äiti olisi eronnut mt-ongelmaisesta isästä jo paljon aikaisemmin. Mutta koska ei, jouduin pelkäämään kotiin menemistä ja kotona olemista, yhden ns. aikuisen arvaamatonta käytöstä. Ei ole lasten tehtävä huolehtia vanhempien masennuskausista, pelätä näitä tai kuunnella kun vanhempi uhkaa tehdä itsemurhan.

Erosin miehen mielenterveysongelmien takia. Hän muuttui aggressiiviseksi eikä hakenut apua. Päivääkään en ole päätöstäni katunut. 

Joko minä en löydä tervettä miestä, tai suomaiset vain ovat sekaisin. Eroni ovat pitkälti johtuneet miesten korvien välisistä ongelmista.

Jostain syystä vedän puoleeni mm. nepsyjä.

Vaikea tilanne. Et kuitenkaan ole velvollinen uhraamaan omaa elämääsi kenenkään toisen vuoksi. Jos et halua hänen kanssaan enää olla, ei sinun tarvitse. Voithan auttaa häntä vaikka ystävän jatkossa?

Jos hakee itse ratkaisua ja apua niin ok!

Niin tai näin, kunhan katsot, ettei lapset kärsi.

Epävakaat ja narsistit ovat omalle terveydelle vaarallisia. Ero näistä on hyvinvointiteko.

Sama ongelma täällä. Olen jaksamiseni rajoilla vuosia tätä katseltuani. Puoliso ei koe olevansa sairas, vaikka dg on. Terv. huollon apu oli täysin riittämätöntä ja hän lopetti koko hoidon. Onneksi lapsia ei ole sentään.

Pitkään jaksoin uskoa parempaan, mutta en enää... Kun ei saa kunnollista apua.

Olen jutellut työterveyspsykologin kanssa tästä, mutta siitä ei ollut mitään apua. Hän ehdotti ihme juttuja, kuten työtehtävien delegoimista muille. No, meillä on resurssit vedetty niin minimiin, ettei se ole mitenkään mahdollista. Lisää hommia vain kasataan.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä. Olen jaksamiseni rajoilla vuosia tätä katseltuani. Puoliso ei koe olevansa sairas, vaikka dg on. Terv. huollon apu oli täysin riittämätöntä ja hän lopetti koko hoidon. Onneksi lapsia ei ole sentään.

Pitkään jaksoin uskoa parempaan, mutta en enää... Kun ei saa kunnollista apua.

Olen jutellut työterveyspsykologin kanssa tästä, mutta siitä ei ollut mitään apua. Hän ehdotti ihme juttuja, kuten työtehtävien delegoimista muille. No, meillä on resurssit vedetty niin minimiin, ettei se ole mitenkään mahdollista. Lisää hommia vain kasataan.

Mitä se kunnollinen apu sinun mielestäsi on? Selkeästi sinulla oli joku odotus asian suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma täällä. Olen jaksamiseni rajoilla vuosia tätä katseltuani. Puoliso ei koe olevansa sairas, vaikka dg on. Terv. huollon apu oli täysin riittämätöntä ja hän lopetti koko hoidon. Onneksi lapsia ei ole sentään.

Pitkään jaksoin uskoa parempaan, mutta en enää... Kun ei saa kunnollista apua.

Olen jutellut työterveyspsykologin kanssa tästä, mutta siitä ei ollut mitään apua. Hän ehdotti ihme juttuja, kuten työtehtävien delegoimista muille. No, meillä on resurssit vedetty niin minimiin, ettei se ole mitenkään mahdollista. Lisää hommia vain kasataan.

Mitä se kunnollinen apu sinun mielestäsi on? Selkeästi sinulla oli joku odotus asian suhteen. 

No jos ihminen on hoidossa psykoosin takia, niin häntä ei varmaan pitäisi lähettää kotiin täysin sairaana ja sairaudentunnottomana lääkeresepti kourassa... Omaisten vastuulle.

Tässä nyt itsekin pohdin asiaa... Melko tuore suhde alkuun todella hyvältä vaikuttavan miehen kanssa, kunnes pikkuhiljaa alkanut nousta esiin yhä enemmän merkkejä epävakaudesta. Tämä eskaloitui nyt viime viikolla siihen että jostain sanomastani asiasta hän veti jäätävät pultit ja halusi erota. Seuraavana päivänä katuvana tuli takaisin ja sanoi ettei tarkoittanut.

Ymmärrän kiintymyssuhdehaasteet ja temperamentin vaikutuksen, mutta itselleni tulee kovin turvaton ja ahdistunut olo jos joudun varomaan kaikkia sanomisiani sen vuoksi ettei mies lähde suhteesta ihan yllättäen.

Jos on avioliitossa, niin silloin en pidä hyväksyttävänä tällaisia eroja. Muussa tapauksessa kyllä.

Näyttää siltä, että tämä sivusto on täynnä ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen hyviä psykiatria, etteivät he edes vaivaudu hankkimaan sitä varten yliopistotutkintoa. Mikä on syy tuhlata aikaa tutkinnon hankkimiseen, eikö niin?

Miten te kaikki totesitte puolisonne mielisairaiksi? Oletko itse henkisesti terve?

Vierailija kirjoitti:

Jos on avioliitossa, niin silloin en pidä hyväksyttävänä tällaisia eroja. Muussa tapauksessa kyllä.

Vai niin. Olin itsekin ennen samaa mieltä, kunnes nyt mietin jopa päivieni päättämistä, kun en enää kestä mt-ongelmaista puolisoani.

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään tehtävä ole elää toisen elämää. Suhteen pitää myös olla tasavertainen, toisen ei myöskään siis tarvitse alkaa toisen hoivaajaksi. Toisen puolesta voi hankkia apua, mutta toisen puolesta ei voi ottaa apua vastaan. Näinpä kenenkään ei tarvitse sinnitellä huonossa suhteessa vain velvollisuudentunnosta.

Oma lapsuuteni olisi ollut paljon parempi jos äiti olisi eronnut mt-ongelmaisesta isästä jo paljon aikaisemmin. Mutta koska ei, jouduin pelkäämään kotiin menemistä ja kotona olemista, yhden ns. aikuisen arvaamatonta käytöstä. Ei ole lasten tehtävä huolehtia vanhempien masennuskausista, pelätä näitä tai kuunnella kun vanhempi uhkaa tehdä itsemurhan.

Olen ollut lapsena samassa tilanteessa ja onneksi vanhemmat jatkoivat yhdessä, sillä huoli olisii ollut kova yksin jääneestä mt-potilaasta. 

Eikö sulla ole empatiaa ja rakkautta vanhempaasi kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt itsekin pohdin asiaa... Melko tuore suhde alkuun todella hyvältä vaikuttavan miehen kanssa, kunnes pikkuhiljaa alkanut nousta esiin yhä enemmän merkkejä epävakaudesta. Tämä eskaloitui nyt viime viikolla siihen että jostain sanomastani asiasta hän veti jäätävät pultit ja halusi erota. Seuraavana päivänä katuvana tuli takaisin ja sanoi ettei tarkoittanut.

Ymmärrän kiintymyssuhdehaasteet ja temperamentin vaikutuksen, mutta itselleni tulee kovin turvaton ja ahdistunut olo jos joudun varomaan kaikkia sanomisiani sen vuoksi ettei mies lähde suhteesta ihan yllättäen.

Ei tuo ole mt- ongelma vaan loukkasit miestä jotenkin eli sulla ei ole elämänkokemusta.