Taas vierähtänyt yli viikko, että olen poistunut lainkaan kotoa...

Viikko vierähti taas nopeasti töissä hikoillessa ja pitkää päivää painaessa, mietinkin, että ei tässäkään ole mitään järkeä.

Ahdistaa varmasti, jos on noin pitkään kotona. Käy pienikin kävely raittiissa ulkoilmassa. Virkistää. 

Pidempiäkin aikoja tulee joskus pysyteltyä sisällä. Tavallistahan tämä on jo nykyään.

:/ Voisitko harkita vaikka spr:n ystävävälitystä jos siellä vaan sellainen toimii? Että olisi joku joka ymmärtää tuollaista tilannetta ja kävisi sun kanssa välillä jossain, ihan vaikka arkisia asioita hoitamassa, kävelyllä, elokuvissa, mitä nyt ikinä keksii ja haluat. Siitähän voi aina "irtisanoutua" jos tuntuu ettei touhu auta yhtään. Sun tarvis saada tukea ja päästä välillä pois kotoa. Voimia tuhannesti sinne sulle.

Mee töihin!

Muakin ahdistaa, mutta mä en vaan pystyisi olla ainoastaan kotona kaiken aikaa.

Sitä kun käy ihmistenilmoilla niin siellä saa muuta ajateltavaa, kuin omia syvällisiä ajatuksia.

Olen aina ollut super introvertti. Neurologista häikkää myös. En vain uskalla kohdata ketään ulkopuolisia ihmisiä. Inhoan liikaa itseäni ja koen jatkuvaa epävarmuutta.

Vietän päivät kotona ja hankin nykyään kauppaostokseni Woltin kautta oven taakse. - Ap

Sama täällä, viimeksi yli viikko sitten poistuin kotoa. Töissä olen, mutts teen 100 % etätöitä. Kärsin sosiaalisesta fobiasta ja jotain autismin piirteitä varmasti minulla muutenkin. Ahdistaa kun joudun käymään asioilla ja ulkonäkönikin hävettää, en ole mikään kedonkukkanen.

Vierailija kirjoitti:

Mee töihin!

Voi miten mielelläni olisinkin "normaali" ja kykenisin normaaliin elämään. Olen hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut super introvertti. Neurologista häikkää myös. En vain uskalla kohdata ketään ulkopuolisia ihmisiä. Inhoan liikaa itseäni ja koen jatkuvaa epävarmuutta.

Vietän päivät kotona ja hankin nykyään kauppaostokseni Woltin kautta oven taakse. - Ap

Ei ihme että ahdistaa, eihän tämä kuulosta lainkaan ihmisarvoiselta ja järkevältä elämältä. Elätkö tukien varassa kun et koskaan poistu asuntosi ulkopuolelle? Miten sinun annetaan tehdä niin vuodesta toiseen? Kohtahan mahdollisesti tulee voimaan työntekovelvoite tt-tukea nostaville. 

Meitä on paljon - ja tiedän ettei tämä lohduta, mutta sanon silti. Minä olen sairauteni (fyysinen) vanki, enkä pääse enää kotinurkista mihinkään. Jossakin vaiheessa ahdisti ja masensi, mutta sitten hyväksyin asian. En tiedä miksi kohdalleni osui tällainen kärsimyselämä kipuineen ja yksinäisyyksineen, mutta niin kävi. Lopetin odottamasta parempaa, sitä ei ole tulossa, sairauteni etenee.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, viimeksi yli viikko sitten poistuin kotoa. Töissä olen, mutts teen 100 % etätöitä. Kärsin sosiaalisesta fobiasta ja jotain autismin piirteitä varmasti minulla muutenkin. Ahdistaa kun joudun käymään asioilla ja ulkonäkönikin hävettää, en ole mikään kedonkukkanen.

Kamalan itsekeskeistä. Elinpiirinne on niin suppea että kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä.  Katsokaa joskus muutakin maailmaa ja muita ihmisiä, harva on täydellinen mutta silti maailma kuuluu ihmeineen meille kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut super introvertti. Neurologista häikkää myös. En vain uskalla kohdata ketään ulkopuolisia ihmisiä. Inhoan liikaa itseäni ja koen jatkuvaa epävarmuutta.

Vietän päivät kotona ja hankin nykyään kauppaostokseni Woltin kautta oven taakse. - Ap

Kuulostat ihan minulta nuorempana, en juuri poistunut kotoa ja roskatkin vein yöaikaan ettei kukaan näe.

Sulle voisi tehdä joku liikuntaharrastus hyvää? Masentunut olet, liikunta auttais masennukseen ja nostaisi itsetuntoakin.

Juttuseuraa voi löytää myös netistä.

Harrastatko mitään?

Mulle ainakin kaikenlaiset käsityöt auttaa keskittymään välillä muuhun kuin siihen omaan oloon. Joskus vain istuskelin esim kirjastossa ja kiertelin kirppareita sen takia että olen ihmisten keskellä ja yritän edes pois kotoa. Aiemmin lenkkeilinkin vain pimeän aikaan, nykyään uskallan jo käydä valoisaan aikaan enkä panikoin jos ihmisiä tulee vastaan vaan uskallan jopa tervehtiä.

Mulla myös kuntouttava työtoiminta oikeasti auttoi tuohon sosiaalisuuteen, sinne mennessäni olin tajuttoman ujo, arka, hiljainen ja vetäytyvä ja lähinnä koitin nököttää jossain piilossa ilman kontaktia keneenkään. Mulle on moni sanonut, että muutuin ihan täysin ja vielä hyvään suuntaan.

Koita kehitellä itsellesi tekemistä ja joku pieni tavoite päivittäin ja sen tehtyäsi kehu itseäsi, oli se sit roskien vienti tai työhakemuksen teko tai kaupassa käynti.

Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut super introvertti. Neurologista häikkää myös. En vain uskalla kohdata ketään ulkopuolisia ihmisiä. Inhoan liikaa itseäni ja koen jatkuvaa epävarmuutta.

Vietän päivät kotona ja hankin nykyään kauppaostokseni Woltin kautta oven taakse. - Ap

No ei tämäkään elämäntapa auta sinua yhtään eteenpäin. Jos siis jatkat vellomista omassa itseinhossa ja epävarmuudessa kuin mikäkin teini. Hanki muuta tekemistä ja ajateltavaa. Tosiaankin hyvä että toimeentulotuesta ja työttömyystuesta tullee vastikkeellista, niin saadaan teidätkin ulos koloistanne ja ihmisten ilmoille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut super introvertti. Neurologista häikkää myös. En vain uskalla kohdata ketään ulkopuolisia ihmisiä. Inhoan liikaa itseäni ja koen jatkuvaa epävarmuutta.

Vietän päivät kotona ja hankin nykyään kauppaostokseni Woltin kautta oven taakse. - Ap

Käy silti ruokakaupassa ihan normaalisti. Ei siellä kukaan kiinnitä huomiota, erilaisia ihmisiä on joka lähtöön ja siinä ei ole mitään uutta. Ala kiertelemään kirppiksiä jne. Ulkoilet rauhassa, se tekee hyvää ja itse en edes katso ketä ulkoillessa tulee vastaan. Niin vähän kiinnostaa katsella muita ihmisiä. Eli ulos vaan, epävarmuus on vain pääsi sisällä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, viimeksi yli viikko sitten poistuin kotoa. Töissä olen, mutts teen 100 % etätöitä. Kärsin sosiaalisesta fobiasta ja jotain autismin piirteitä varmasti minulla muutenkin. Ahdistaa kun joudun käymään asioilla ja ulkonäkönikin hävettää, en ole mikään kedonkukkanen.

Kamalan itsekeskeistä. Elinpiirinne on niin suppea että kaikki ajatukset pyörivät oman navan ympärillä.  Katsokaa joskus muutakin maailmaa ja muita ihmisiä, harva on täydellinen mutta silti maailma kuuluu ihmeineen meille kaikille. 

Ei ahdistunut tai masentunut ihminen tahallaan ole itsekeskeinen. Sinun voi olla vaikeaa ymmärtää jos et ole itse kokenut miltä se tuntuu. Onhan sekin tavallaan itsekeskeistä.

Aloittajalle toivon kovasti voimia. Jospa ottaisit tavoitteeksesi käydä edes jossain päivittäin ja kasvattaisit tavoitetta pikkuhiljaa vaikeammaksi sitä mukaa kun rohkeus ja voimat lisääntyvät.

Et varmastikaan ole sen hassumman näköinen kun me muutkaan. Synkät ajatukset tahtovat uskotella sinulle niin.

Elämä on turhaa. Miksei korona tappanut kaikkia.

Toivottavasti olet tk-eläkkeellä että edes toimeentulo on varma. Tsemppiä!

Kuvaat ongelmiasi ja sitä, mistä et pidä tai mitä et halua, mutta oletko ajatellut, miten saisit elämääsi normaaliksi? Aseta tavoite. Mieti, miten siihen pääset. Joudut poistumaan kotoasi, se tuntuu ikävältä, mutta tee se silti. Joka päivä. Ensin viet roskat, sitten kierrät jo talon, sitten käyt jo kaupassa, jne. Joka päivä jossakin. Hieman pidemmällä joka päivä. Ota vastuu itsestäsi ja elämästäsi. Vie itseäsi aktiivisesti kohti parempaa elämää. Se ei ole kivaa, mutta loppujen lopuksi paljon parempaa kuin nykyinen elämäsi. Tavoite on tärkeä ja suunnitelma ja suunnitelmasta kiinni pitäminen, oli mikä oli.

Ei meitä muitakaan hirveästi hotsita lähteä aamuvarhaisella töihin räntäsateessa tai lumimyräkässä, mutta se on pakko. Oli bad hair day tai mikä vaan muu hasardi tila päällä. Joudutaan sitten elättämään teitä kotiinne sulkeutujia, joilla ei edes ole mitään fyysistä estettä käydä töissä ja liikkua kaupungilla. Mutku ei vaan huvita kun olen niin mörön näköinen ja epävarma, yhyy.