Taas vierähtänyt yli viikko, että olen poistunut lainkaan kotoa...

Jos ei hotsita räntäsateessa tai lumimyräkässä lähteä töihin: muutapa etelään, ei ole pakko asua lumen keskellä.

Ei ole normaalia jos ei pääse kämpästä ulos. Järkyttävää jos ihminen elätetään kotiin lähtemättä minnekkään ja passataan kaikki mahdollinen kotio niin kuin vanhuksille. Kynnys lähteä nousee koko ajan ja päässä alkaa mielikuvitus jyllään. Velvoittamattomat tuet, sähköinen asiointi ja kaikki palvelut kotiovelle mahdollistaa tämmöisen että mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. 

Olet unohtanut, että jokaisen pitää oppia tulemaan toimeen siinä ympäristössä, jossa elää. Mitä pitempään jäät neljän seinän sisälle, sitä enemmän näet mörköjä ja kuvittelet kaikenlaista. Avainsana on karaiseminen eli pikku hiljaa totuttelet asioimaan, ulkoilemaan, lenkkeilemään jne. Koko ajan paranee, myös henkinen hyvinvointisi, kun itse teet sen eteen päivä päivältä hieman enemmän.  Kaikkea voi oppia, myös muuttamaan toimintatapojaan. Ota joku malli: "Hänkin lenkkeilee joka aamu. Kyllä minäkin pystyn."- tyyliin. Vaihtoehto on myös hakeutua samanlaisten ryhmään, joka ulkoilee ja harrastaa liikuntaa. Jätä ne tunteet ja pelot vähemmälle ja toimi, niin tervehdyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hotsita räntäsateessa tai lumimyräkässä lähteä töihin: muutapa etelään, ei ole pakko asua lumen keskellä.

Tai sitten vaan avaa oven ja astuu ulos kämpästään.