Köyhät kaupungeissa älkää muuttako maalle

Maaseudulla on myös autopakko.

Periaatteessa täytyy olla kaksi autoa rahareikinä.

Ei se niin helppoa ja halpaa ole täälläkään.

Noin se varmaan on. Jos olis kunnolla rahaa, niin landella vois olla ihan kliffaa kun olen sellainen itsekseni viihtyvä, omia juttuja tekevä tyyppi joka ei tarvitse juuri seuraa, mutta toi fyrkka on kyllä realiteetti.

Sitä ilman ei maalla pärjää muuttaja.

Jos asuu köyhänä kaupungissa, kokee helpommin olevansa köyhä. Isommissa kaupungeissa kun on paljon aktiviteetteja ja muuta, joita voi rahalla hyödyntää. Jos asuu köyhänä maalla/pikkukaupungissa, ei jää paljosta paitsi, kun ei ole paljoa mitään mistä jäädä paitsi.

Ei niitä virikkeitä kaupungissa ole, jos asuu jossain kaukaisessa lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa. Parhaita puolia maalla asumisessa on se, että voi itse omilla puilla hoitaa lämmityksen, eikä se maksa kun itse tehtyjen polttopuiden verran. Mikään ei ole niin mukavaa kun lämmitellä uunia pakkasen paukkuessa ja se lämpö on aivan erilaista verrattuna keskuslämmityksen lämpöön.

Voi myös rakennella ja puuhastella mitä haluaa. Kaupungissa tämä on käytännössä mahdotonta. Ei ole sellaisia tiloja missä voisi hitsata, rälläköidä, porata tai sorvata.

Nykyisin jopa sähkön suhteen voi maalla olla omavarainen, jos vain tekee alkuinvestoinnit. Ylijäämää voi myydä valtakunnan verkkoon. Lisäksi voi pitää omaa kasvimaata ja kasvattaa itse perunat, porkkanat, lantut, marjat. Ei taatusti ole lisäaineita. Kalaa ja pienriistaakin voi pyytää jos siihen on kutsumusta. Pelkästään tällainen elämä on niin mukavaa ja virikkeellistä että se riittää onneen. Punainen tupa, perunamaa ja aurinkopaneeli.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä virikkeitä kaupungissa ole, jos asuu jossain kaukaisessa lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa. Parhaita puolia maalla asumisessa on se, että voi itse omilla puilla hoitaa lämmityksen, eikä se maksa kun itse tehtyjen polttopuiden verran. Mikään ei ole niin mukavaa kun lämmitellä uunia pakkasen paukkuessa ja se lämpö on aivan erilaista verrattuna keskuslämmityksen lämpöön.

Voi myös rakennella ja puuhastella mitä haluaa. Kaupungissa tämä on käytännössä mahdotonta. Ei ole sellaisia tiloja missä voisi hitsata, rälläköidä, porata tai sorvata.

Nykyisin jopa sähkön suhteen voi maalla olla omavarainen, jos vain tekee alkuinvestoinnit. Ylijäämää voi myydä valtakunnan verkkoon. Lisäksi voi pitää omaa kasvimaata ja kasvattaa itse perunat, porkkanat, lantut, marjat. Ei taatusti ole lisäaineita. Kalaa ja pienriistaakin voi pyytää jos siihen on kutsumusta. Pelkästään tällainen elämä on niin mukavaa ja virikkeellistä että se riittää onneen. Punainen tupa, perunamaa ja aurinkopaneeli.

Kyllä mutta vaatii alkupääoman. Jos on valmiiksi rutiköyhä työtön niin maalla leimautuu sossun elätiksi, jos haluaa elää anonyyminä ilman leimatuksi tulemista niin kannattaa asua kaupungissa missä on mieluiten vähintään +50 000 asukasta.

Ei maalla asuminen tarkoita sitä, että on omaa metsää josta voi käydä kaatamassa puita polttopuiksi, ja vaikka olisikin niin aikamoiset työvälineetkin siihen tarvitaan mitkä ei ole ilmaisia. Ja mistä köyhä jotkut aurinkosäjkön alkuinvestoinnit taikoo, ei mistään.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on myös autopakko.

Periaatteessa täytyy olla kaksi autoa rahareikinä.

Kyllä täällä yhdellä reijällä pärjää.

Ihan itsekö maalaisena keksit, jotta ihmiset ei tulis sinne?

Olen träctör pullinkista viehättynyt kaupunnilainen isolta kylältä. Kannattaako minun harkita maaseutu elämää?

Entä pikkukaupungit?

Vierailija kirjoitti:

Entä pikkukaupungit?

Pikkukaupunki voi olla oikeasti hyvä valinta. Vuokrat yleensä huomattavasti halvempia, välttämättömyydet/iso osa niistä löytyy ja hektisyys yleensä pienempää mitä kaupungeissa

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu köyhänä kaupungissa, kokee helpommin olevansa köyhä. Isommissa kaupungeissa kun on paljon aktiviteetteja ja muuta, joita voi rahalla hyödyntää. Jos asuu köyhänä maalla/pikkukaupungissa, ei jää paljosta paitsi, kun ei ole paljoa mitään mistä jäädä paitsi.

Mä sanoisin että päinvastoin. Kaupungissa voi olla köyhä ilman että muut tietävät. Maalla juoruillaan muiden asioista ja köyhät ovat nokkimisjärjestyksessä alimpana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä pikkukaupungit?

Pikkukaupunki voi olla oikeasti hyvä valinta. Vuokrat yleensä huomattavasti halvempia, välttämättömyydet/iso osa niistä löytyy ja hektisyys yleensä pienempää mitä kaupungeissa

Ehdottomasti parempi kuin sossupummin leimaa kantaen ihan maalla missä samat suvut ovat eläneet sukupolvesta toiseen ja ulkopuolinen saa arvostusta vain jos on jossain töissä. Ja vaikka olisi töissä se ei vielä tarkoita sitä että kukaan haluaisi sen kummemmin tutustua. Kannattaa muuttaa pienempään kaupunkiin missä on palvelut ja monipuoliset kaupat lähellä. Esim. Varkaus, Kouvola, Pieksämäki, Savonlinna, Mikkeli, onhan näitä mistä valita. Lahdessa ja Jyväskylässäkin on yllättävän edulliset vuokra-asunnot ja siinä liepeillä vielä halvemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä virikkeitä kaupungissa ole, jos asuu jossain kaukaisessa lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa. Parhaita puolia maalla asumisessa on se, että voi itse omilla puilla hoitaa lämmityksen, eikä se maksa kun itse tehtyjen polttopuiden verran. Mikään ei ole niin mukavaa kun lämmitellä uunia pakkasen paukkuessa ja se lämpö on aivan erilaista verrattuna keskuslämmityksen lämpöön.

Voi myös rakennella ja puuhastella mitä haluaa. Kaupungissa tämä on käytännössä mahdotonta. Ei ole sellaisia tiloja missä voisi hitsata, rälläköidä, porata tai sorvata.

Nykyisin jopa sähkön suhteen voi maalla olla omavarainen, jos vain tekee alkuinvestoinnit. Ylijäämää voi myydä valtakunnan verkkoon. Lisäksi voi pitää omaa kasvimaata ja kasvattaa itse perunat, porkkanat, lantut, marjat. Ei taatusti ole lisäaineita. Kalaa ja pienriistaakin voi pyytää jos siihen on kutsumusta. Pelkästään tällainen elämä on niin mukavaa ja virikkeellistä että se riittää onneen. Punainen tupa, perunamaa ja aurinkopaneeli.

Voi mikä unelma tuo olisikaan!!

Totta kai maalla voisi olla kivaa, jos olisi rahaa. Jos sitä ei ole, niin eipä kannata muuttaa. Oma tupa pitää olla suht hyväkuntoinen, ja kaikki remontit olisi hoidettava itse, kuten se autoremonttikin, kun ilman sitä ei edes pärjää... Tupaa ei saa välttämättä myytyä kenellekään, jos köyhyys totaalisesti iskee.